Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola puntaroi jo aamuilla Twitterissä vaihtoehtoja puoleen ja toiseen, mutta kertoo nyt Demokraatin haastattelussa suoraan kannattavansa ensimmäistä vaihtoehtoa.

Hänen mukaansa tuumaus- ja hengitystaukoa ei tarvita eikä se auta prosessia, vaan Nato-päätös on vietävä eduskunnassa läpi ratifioinneista riippumatta.

– Se olisi signaali siitä, että edetään niin päättäväisesti kuin mahdollista. Se lisää painetta Turkille, kun Suomi etenee johdonmukaisesti eikä jää haahuilemaan. Se näyttäisi vahvalta. Jos sitä jäädään miettimään pitkäksi aikaa, se saattaa näyttää vähän heikolta, Aaltola toteaa.

Vanhanen on perustellut asiaa sanomalla, että eduskunta ei tee lakeja pöytälaatikkoon odottamaan. Hän sanoo olevansa valmis kutsumaan eduskunnan koolle myös kevään vaalitauon aikana, jos ratifioinnit tapahtuisivat sen aikana. Lopullinen Nato-päätös saattaisi kuitenkin tässä vaihtoehdossa siirtyä seuraavalle eduskunnalle.

AALTOLA toteaa, että miinuksena olla viemättä prosessia nopeasti loppuun on nähty muun muassa se, että tiemme yhtä aikaa Natoon pyrkivän Ruotsin kanssa voisivat erkaantua. Aaltola tämä ei vakuuta ja hän löytää nopealle etenemiselle enemmän plussia.

Yksi näistä on Aaltolan jo mainitsema päättäväisyyden signaloiminen. Toinen on se, että nopealla päätöksenteolla estettäisiin riski sopuisan aiheen riitaannuttamisesta vaalikentillä.

– Odottaminen saattaa viedä asian myös vaalikentille eli ruvetaan uudestaan puimaan Turkki-asiaa ja Turkin vaatimuksiin suostumista sekä tavallaan avataan Nato-keskustelua uudestaan. Dynamiikka saattaa vähän kadota asiasta. Se johtaa kiistelyyn, vaikka asiasta vallitsee kuitenkin aika iso konsensus Suomessa. Onko se siis tarpeellista miettiä kurdikysymyksen ratkaisua sitten eduskuntavaalikeskustelujen kohdalla? Aaltola sanoo.

Aaltola muistuttaa myös, että Ruotsissa valtiopäivien Nato-käsittely saattaa olla tiivis ja nopea. Suomen nopea päätöksenteko ennakoisi sitä ja samatahtisuus jatkuisi Suomen ja Ruotsin välillä.

– Ruotsissa ei ehkä odotella. Siellä on vaalit pidetty ja voidaan edetä asiassa.

– Jos halutaan yhtä matkaa jatkaa ja luoda samankaltaista painetta Turkille sekä signaloida liittolaisille Atlantin toiselle puolelle, Kanaalin ylitse ja Eurooppaan Suomen etenemisen päättäväisyydestä, luulen, että se on taktisesti järkevämpää kuin asian kanssa odottaminen.

– Tietysti eri tahot voivat miettiä plussia ja miinuksia vähän eri näkökulmista ja eduskunnan ratkaistavahan asia tämä on, Aaltola summaa.

PUHEMIES Vanhasen näkemyksiä Aaltola sanoo ymmärtävänsä, mutta näkee riskejä, että Nato-prosessiin syntyisi katveaika.

– Olisi ehkä parempaa Suomen osoittaa päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta asiassa, mutta se on eduskunnan käsissä oleva asia. Kommentoin tätä ulkopolitiikan tutkijana.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuoden puheessa sivuttiin myös Suomen Nato-prosessia. Moni lienee pohtinut, mitä Niinistö sanoillaan tarkoitti ja haluaisiko hänkin kenties kiiruhtaa päätöksentekoa. Hän ainakin mainitsi mahdollisuuden, että eduskunta päättäisi Natoon liittymisen esittämisestä jo ennen vaaleja.

”Nyt olemme tilanteessa, jossa kahden maan ratifiointi yhä puuttuu. On mahdollista, että viivästys jatkuu kevään eduskuntavaaliemme yli. Tämäkin mahdollisuus oli esillä jo viime kevään keskusteluissa. On tietysti istuvan eduskunnan käsissä, halutaanko esitys liittymisestä omalta osaltamme ratkaista jo ennen vaaleja”, Niinistö lausui puheessaan.

– Vaikea mennä Niinistön pään sisään. Hänhän on aina pitänyt keskeisenä arvona sitä, että eduskunta ratkaisee itsenäisesti. En lukenut tuota paineen asettamiseksi eduskunnalle, mutta selkeästi se kysymysmerkki asetettiin eli olisiko syytä ennen vaaleja tai sitten vaalien jälkeen. Eli sen pohtiminen tuli uudenvuoden puheessa esille. Sitä pohdintaa tässä nyt itse ulkopolitiikan tutkijana olen tehnyt eli mitä ne plussat ja miinukset ovat, Aaltola pohtii Niinistön sanomisia.

Aaltolan mukaan pohtimista olisi nyt Suomessa syytä tehdä laajemminkin.

– Eihän tämä nyt tietysti Richterin asteikolla maailman isoin asia ole, mutta kuitenkin sellainen asia, joka varmasti raavituttaa päätä eduskunnassa, eri puolilla eduskuntaa.

ULKOPOLIITTISTA instituuttia johtaja Aaltola oli tänään julkaistussa Ylen kyselyssä kolmanneksi suosituin presidenttiehdokas.

Kun vastaajilta kysyttiin yhtä suosikkinimeä seuraavaksi presidentiksi, Pekka Haaviston nimesi 25 prosenttia, Olli Rehnin 14 ja Aaltolan 11 prosenttia vastaajista.

Vaaliasiantuntija Sami Borg sanoi Ylelle, että nyt ollaan vasta lämmittelykierroksella eikä kisa ole oikeastaan vielä edes alkanut.

– Se selittää osaltaan myös sitä, miten Mika Aaltolan kaltaiset tieteelliset asiantuntijat voivat menestyä näissä mittauksissa, hän totesi.

Aaltola kommentoi Borgin näkemystä Twitterissä. Aaltola painottaa, että kyseessä on murros:

– Ihmiset hakevat tuoreita luottamuksen kohteita maailman myllerryksessä. Koneistojen kannattaa ottaa tämä huomioon. Löytää uusia nimiä, joilla on raikkaita näkemyksiä. Uutta sukupolvea. Vanhan myyminen uutena ei onnistu. En tarkoita tällä itseäni, kuten olen useasti todennut. Yksin ei kannata sotia. Positiivista ilmiöön liittyy aina negatiivinen, koska en kuulu mihinkään leiriin. Sotken jo nyt kaikkien kuvioita, lokaa heitetään hermostuneena, hän kirjoittaa.

Aaltola jatkaa myös yllättäen ja kertoo, että hänen oma ehdokkaansa presidentiksi on aika selvä, vaikkei nimi Ylen listalla näy.

Aaltola ei paljasta Demokraatillekaan, ketä hän tarkoittaa, vaan katsoo olevan kohteliasta ennen nimen sanomista, että henkilöllä olisi halutessaan mahdollisuus tuoda itse nimensä esille.

– Mutta siis asiantuntijataustan omaava, hyvin kokenut kansainvälisissä tehtävissä, hän kertoo suosikistaan.

Henkilön sukupuoltakaan Aaltola ei kerro. Missään kyselyissä tämä nimi ei ole Aaltolan mukaan vielä näkynyt. Tätä hän sanoo vähän ihmetelleensäkin.

Aaltola uskoo, että vaikka Suomessa kulisseissa presidentinvaaleja käydään monta vuotta ja ehdokasnimet vakiintuvat, eduskuntavaalien jälkeen eri nimien kohdalla nähdään nousuja ja laskuja, mikä raivaa tilaa myös uusille nimille.

AALTOLAN oma nimi on pyörinyt jo pitkään presidenttiehdokasspekulaatioissa ja hän on viime aikoina säännöllisesti toppuutellut ehdokkaaksi lähtemistään.

Hän sanoo olevansa hyvillään, että ihmiset antavat luottamusta, mutta toteaa, että ehdokkuus olisi vaikeaa toteuttaa.

Vinkkejä hän kertoo saaneensa neittisaiteista alkaen eri maiden esimerkkeihin siitä, miten kampanjan voisi viedä läpi ja miten teknisesti kansanliike olisi perustettavissa.

– Tässä prosessissa on sivistynyt siinä, kuinka politiikka ja kampanjat toimivat. Ylipuhutuksi ei ole vielä saatu.

Onko mahdollista, että vielä ylipuhutaan?

– Ei se tunnu siltä, kun tuollaisen tviitin kirjoitin. Perusasiahan on se, että älä kommentoi, jos olet oikeasti ehdokkaana.

Mutta et täysin sulje presidenttiehdokkuutta pois?

– Näin pragmaattisesti suljen sen pois. Tietenkään periaatteellisesti, jos elettäisiin fantasiamaassa, jossa kaikki on mahdollista, niin ei tästä nyt vastuuta voi karkuunkaan juosta. Periaatteellista ei:tä en sano, mutta siis praktisen käytännön ei:n eli en ole sitä toteuttamassa.

AALTOLA sanoo, että hänellä on hiukan kaksijakoinen suhde siihen, että hänen nimensä pyörii presidenttigallupeissa.

Hän kertoo, että on ylpeyden aihetta, että asiantuntija saa poliittista luottamusta. Tältä pohjalta hän uskookin, että tulevissa eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa menestyvät vähän erilaiset ehdokkaat kuin normaalisti.

Toinen puoli ilmiötä on Aaltolan mukaan se, että tullessaan sotkeneeksi muiden puolueiden soppaa, saa peräänsä eri puolueitten politrukit ja politiikan portinvartijat. Tästä sikiää Aaltolan kokemuksen mukaan myös lokaa ja aletaan etsiä negatiivisia asioita.

– Positiivisissa ilmiöissä on aina rinnakkainen negatiivinen ilmiö, jos olen mediatutkimusta oikein lukenut. Ne ovat samanaikaisia asioita.

– Sitten on vielä hostiili (vihamielinen) ilmiö, jossa mediaa itseään syyllistetään ja media märehtii sitä, onko se saanut tämän negatiivien asian tapahtumaan; onko Mika Aaltola vietellyt suomalaiset median avulla. Tämä hostiili ilmiö näkyy myös siinä, että haetaan jotain salaliittoteorioita, että miksi tämä ihminen on noussut ja syyllistetään Yleä ja lehtiä. Sitten helposti syntyy se, että kaikki haluavat pestä kätensä tästä touhusta.

EDUSKUNTAVAALEIHIN Aaltolaa ovat kysyneet ehdolle kaikki eduskuntapuolueet kahta lukuunottamatta.

Presidentinvaaleihin puolueen ehdokkaaksi kysyminen on ollut hänen mukaansa hiljaisempaa. Jotkut ovat eduskuntavaaleihin kysyessään puhuneet siitä, että ehdokkuus avaisi mahdollisuuksia eteenpäin.

– Niinhän se käytännössä onkin, että hienolla eduskuntavaalituloksellahan sitä sitten raivaisi reittiä, mutta kun en ole lähdössä niin en ole lähdössä.

Riihikuivaa Aaltolalle ei sentään ole tarjottu, jotta hän voisi lähteä kansanliikkeen ehdokkaaksi. Hän mainitsee naurahdellen kuitenkin, että Ylioppilaslehti lähetti hänelle parhaan, häntä ilahduttaneen joululahjan, Mika Aaltola -mukin.

– Kiitän heitä tästä sarkastisesta avusta, mutta niitä mukeja täytyisi myydä varmaan tuollainen miljoona kappaletta ja varmaan he haluaisivat 90 prosenttia sitten provikasta, että saataisiin uusia toimittajia töihin, Aaltola heittää.

2. Tärkeämpi syy, joka on päivänselvä. Meneillään on murros. Ihmiset hakevat tuoreita luottamuksen kohteita maailman myllerryksessä. Koneistojen kannattaa ottaa tämä huomioon. Löytää uusia nimiä, joilla on raikkaita näkemyksiä. Uutta sukupolvea. Vanhan myyminen uutena ei onnistu.

— Mika Aaltola (@MikaAaltola) January 3, 2023

4. Kiitokset vielä monille, jotka ovat viestitelleet, miten nykyaikaisen kampanjan saisi aikaan ilman koneistoa ja vähillä varoilla.On ollut kiehtovaa kuunnella ideoita ja saada vinkkejä.Mutta vaikeaa, mahdotonta, se olisi. Olen pragmaattinen ihminen,sitä on tehtävä, mikä toimii.

— Mika Aaltola (@MikaAaltola) January 3, 2023