– Siinä on ollut havaittavissa piirre, ettei päätoimittajalla olisi joidenkin toimittajien mielestä oikeus puuttua sisältöön. Päätoimittajalla on mandaatti. Päätoimittajan ammattitaito on perustella asia niin, että koko toimitus ymmärtää sen. Samoin pitää perustella, jos asiaan tartutaan pienemmällä volyymilla tai toisesta näkökulmasta, Pentikäinen sanoo.

Hän muistuttaa, että toimituksen ja päätoimittajan välinen pohdinta uutiskriteereistä on toimituksissa tavanomaista.

– Mitä kovempi juttu, sitä enemmän on syytä keskustella. Terveessä toimituskulttuurissa keskusteluja käydään ja keskustelut pysyvät toimituksen sisällä.

– Oletan että se on pääsääntöisesti terve. Kyllähän julkinen keskustelu saa miettimään, kuinka paljon kipupisteitä on.

Yle on erikoisessa tilanteessa. Sen toimittajat ja vastaava päätoimittaja ovat käyneet ennennäkemätöntä julkista debattia oman talonsa toimituskulttuurista ja uutisvalinnoista. Toimittajat Susanne Päivärinta, Salla Vuorikoski ja Jussi Eronen ovat jättäneet talon, Ruben Stiller sen tv-puolen.

Pentikäinenkin toteaa, ettei pitkältä mediauraltaan muista vastaavankaltaisia tapahtumia.

– Kyllä tässä on uusia piirteitä. Kyseessä on osittain varmaan takapotku ylen journalistisen organisaation uudistukselle, jossa hyvin hajautetusta johtamisjärjestelmästä siirryttiin hyvin keskitettyyn, hän tulkitsee.

Pentikäinen kertaa, miten Ylen organisaatiota keskitettiin pääministeri Matti Vanhasen niin sanotun lautakasajupakan jälkeen. Vastaavien toimittajien määrää vähennettiin.

– Nyt Yle on ottanut vähän askeleita takaisinpäin, Pentikäinen katsoo ja mainitsee esimerkkinä Riikka Venäläisen nimittämisen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittajaksi tammikuussa.

Ylen ongelmien vuoksi sille on vaadittu myös ulkopuolista selvitystä. Pentikäinen suhtautuu tähän skeptisesti.

– En osaa sanoa, miksi jokin ulkopuolinen selvitys pitäisi tehdä.

Vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen Mikael Pentikäinen tuntee pitkältä ajalta.

– Hän ei ole käsittääkseni persoonana sellaista laatua, että häntä kauheasti puhaltamalla kaadetaan tai painostamalla saadaan muuttamaan mieltään, Pentikäinen sanoo.

Ylen jättäneet toimittajat ovat epäilleet Jääskeläisen taipuvan liikaa poliitikkojen tahtoon.

Esillä julkisuudessa on ollut myös syksyn 2015 tapaus, jossa pääministeri Juha Sipilä pääsi pitämään TV1:lle puheen.

– Muistan sitä itsekin vähän ihmetelleeni. Ajattelin, että jos tuollainen mahdollisuus on, pitää ainakin pitää hyvä puhe, mutta puhekin jätti vähän toivomisen varaa, keskustan eurovaaliehdokkaana 2014 ollut Pentikäinen sanoo.

Vaikka hän ei usko Jääskeläisen olevan painostukselle altis, hänenkin mielestään Ylen sisällä olisi syytä käydä kriittistä keskustelua siitä, tapahtuiko poliittikkoihin päin “epätervettä pehmenemistä” jo silloin, kun Ylen rahoitusratkaisu oli auki. Kun rahoitus ratkesi, Yle-veroa alettiin kerätä vuodesta 2013 alkaen.

– Ruvettiinko rahoitusratkaisun pelossa liikaa pehmentämään omaa toimintaa? Annettiinko politiikoille liian paljon vaikutusmahdollisuuksia eri kanavilla. Itselle tuli silloin fiilis, että rahoitusratkaisun avonaisuus heijastuu Ylen toimintaan, Pentikäinen sanoo.

Mikael Pentikäinen ei halua kohdistaa kriittistä katsettaan vain Yleen.

– Kyllä yksityisen median puolella on ihan samanlaista pehmenemistä tiettyjä isoja mainostajia ja omistajia kohtaan ollut havaittavissa.

Hän ei suoraan lähde ottamaan puolta Jääskeläisen ja Ylestä juuri eronneiden toimittajien välillä.

– Ei tarvitse olla kenenkään puolella.

Hän kuitenkin lisää ymmärtävänsä “Aten toimintaa”.

– Hän (Jääskeläinen) on päätoimittajana erittäin hankalassa saumassa sen takia, että hänen vastuullaan on niin suuri organisaatio. Sen operativiinen toimituksellinen johtaminen on hankalaa. Siinä on monta kanavaa 24/7 ja iso urheilukokonaisuus ja hankalia sopimuksia. On oikea suunta, että journalistista johtamista on vahvistettu Riikka Venäläisen nimittämisen kautta, Pentikäinen näkee.

– Ei pidä ketään asettaa johtamisjärjestelmässä kohtuuttomaan tilanteeseen.

Uuden ajan kuvana Mikael Pentikäinen pitää sitä, että toimittajabrändit ovat vahvistuneet sosiaalisen median takia.

– Toimittajista on yhä enemmän tullut myöskin itse medioita somekanaviensa kautta. He käyvät oman median ulkopuolella aiempaa enemmän vuoropuhelua oman yleisönsä kanssa.

Kun toimittaja lähtee mediatalosta, hän vie samalla oman some-yleisönsä mukanaan. Some-yleisö tuo toimittajaan arvoa.

– Tämä on erittäin mielenkiintoinen kehitys, Pentikäinen toteaa.

Hän muistuttaa, miten aiemmin lehdissä ei mainittu juttujen alla edes toimittajien nimiä. Kun nimet tulivat alle, juttujen laatukin parani.

Pentikäinen pitää sinänsä hyvänä, että toimittajat ovat brändejä.

– Mutta toimittajien pitää ymmärtää se, mitä siihen liittyy, että on brändi. Se ei poista sitä, että toimituksessa pitäisi olla yhteiset menettelytavat ja vastaava päätoimittaja.

Pentikäinen katsoo, että toimittajien brändin rakentamiseen voi liittyä varjopuoli: Media voi ajautua joissakin jutuissa osapuoleksi. Siitä ei Pentikäisen mukaan seuraa hyvää.

– Median pitäisi pysyä raportoijan roolissa. Some on johtanut siihen, että toimittajat ottavat kantaa ja ajautuvat osapuoliksi, mikä voi johtaa epäterveesen kehitykseen. Ei pyritäkään objektiivisuuteen, vaan kirjoittamaan asiat omalta kannalta suotuisiksi. Tämä kehitys ei välttämättä ole kaikilta osin terve.

Myös Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner on pohtinut tuoreehkossa Facebook-päivityksessään toimittajien muuttunutta roolia: Teksteissä on usein vahva henkilökohtainen näkökulma mukana. Neutraalit uutiset ovat menettäneet suosiotaan.

– Päätoimittajien kannattaisi nyt pikemminkin miettiä, miten löysätä ohjaksia kuin kiristää niitä. Miten rohkaista toimittajia ottamaan riskiä, etsimään näkökulmia, julkaisemaan jotain sopimatonta sen sijaan että ohjaksia kiristetään teollisen ajan hallinnan logiikalla, päätoimittajan valtaa perustelemalla ja käyttämällä, Jungner kuitenkin summaa.

Päätoimittajien yhdistyksen mukaan päätoimittajan yksiselitteinen velvollisuus on johtaa tiedotusvälineensä toimitusta, päättää ja olla vastuussa sen julkaisemasta sisällöstä. PTY julkaisi asiasta eilen kannanoton.

“Sananvapaus toimituksissa sallii moniarvoisuuden ja päätoimittajan määrittämästä linjastakin poikkeavat henkilökohtaiset kommentit. Sananvapautta tiedotusvälineissä ei kuitenkaan ole se, että yksittäiset toimittajat voisivat julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa”, yhdistys paalutti.

Yhdistyksen mukaan päätoimittajan uutisointipäätökset tai uutisoimatta jättäminen eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta. “Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta”.

Yhdistyksen puheenjohtaja, Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi väitti Helsingin Sanomille, ettei kannanotto liity suoraan esillä olleeseen Ylen tilanteeseen.

– Oletan että päätoimittajat haluavat muistuttaa päätoimittajan roolista ja vastuusta suomalaisessa järjestelmässä, Mikael Pentikäinen toteaa kannanotosta.

Päätoimittajien kirjelmä vaikuttaa jossain määrin itsestäänselvyyksien sanomiselta.

– Joskus itsestäänselvyyksiä täytyy painottaa. Päätoimittaja vastaa henkilökohtaisesti siitä, mitä media kertoo ulos. Uusi sananvapauslaki kasvatti myös kirjoittajan ja jutun käsittelijän vastuuta. Päätoimittajalla on kuitenkin iso valta. Siihen kuuluu arviointi, mihin toimituksen resursseja käytetään ja mitä käsitellään, Mikael Pentikäinen sanoo.

Pentikäisen mielestä päätoimittajien kannanotto on paikallaan.

– En näe mitään syytä lähteä sitä moittimaan.

– On tärkeää muistaa vastaavan päätoimittajan rooli toimituksessa. Olen toiminut 12 median päätoimittajana työurani aikana. En ole missään enkä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa päätoimittajan asemaa tai auktoriteettia olisi toimituksesta kyseenalaistettu.