Suureen toimituskokoukseen valmisteltiin muistio ajankohtaistoimituksen kokemista epäkohdista, joihin Atte Jääskeläinen joutui vastaamaan kohta kohdalta.

Muistio on ollut esille aiemminkin, vuonna 2011 Jääskeläinen kommentoi sen sisältämiä tietoja yksityiskohtaisesti Voima-lehdessä. Uutta tietoa muistion osalta on se, että muistion on laatinut Timo Harakka.

Viime ja tällä viikolla ryöpsähtänyt keskustelu Jääskeläisen toimista Ylen johdossa myös nostaa tapahtumat viiden vuoden takaa uuteen valoon. Harakka kommentoi muistiota Demokraatille perjantaina uudempien tapahtumien valossa.

Ylellä pyöri samaan aikaan 10 kirjaa rahasta -sarja, joka palkittiin Kultaisella Venlalla. Se ei Harakkaa paljon lohduttanut.

Demokraatti nostaa nyt esiin otteita, joita nykyinen SDP:n kansanedustaja Harakka kirjasi 15.6.2011 päivättyyn muistioonsa isoa toimituskokousta varten Ylellä vuonna 2011. Jo tuolloin toimittajien parissa oli Harakan mukaan kovaa kritiikkiä Atte Jääskeläistä kohtaan.

Muistioon kirjatut kohdat liittyvät etenkin Jääskeläisen tapaan käsitellä keskustaa koskenutta uutisointia.

Ylen keskusta-uutisointi on jälleen noussut tikun nokkaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) Terrafame-uutisoinnissa.

Seuraavassa Demokraatti nostaa esiin lainauksia Timo Harakan muistiosta. Muistio on tehty hänen omissa nimissään ja siihen on siis kirjattu hänen henkilökohtaiset näkemyksensä asioiden kulusta, vaikka hän käyttääkin siinä me-muotoa viitaten laajemmin toimittajayhteisöön.

Harakan muistio on otsikoitu: “Luotettavaa journalismia – kenen silmissä?” Alaotsikkona on “Puuttuminen riippumattomaan ajankohtaisjournalismiin lopetettava”.

– Päätoimittaja Atte Jääskeläinen on viime kuukausina puuttunut Ylen Ajankohtaistoimituksen juttuihin tavalla, joka on toisaalta aiheuttanut pelkoa journalismimme riippumattomuuden puolesta ja toisaalta viestinyt epäluottamusta toimittajien ammattitaitoa ja etiikkaa kohtaan, Harakka aloittaa muistionsa johdannossa.

– Koska työhömme on puututtu poikkeuksellisen tiheään ja vieläpä vaalien alla, on syntynyt kuva, että suuria poliittisia puolueita, varsinkaan Suomen Keskustaa, ei sovi käsitellä tavalla, josta ne itse saattavat ärsyyntyä. Tätä kuvaa vahvistavat päätoimittaja Jääskeläisen toteamukset, joiden mukaan Yleisradion rahoitusratkaisu liittyy Ylen journalismin ”luotettavuuteen” (viimeksi HS 27.5.). Nämä viestit ovat ristiriidassa journalistisen riippumattomuuden periaatteittemme kanssa. Toisekseen ne voivat johtaa itsesensuuriin, kun toimittaja haluaa välttää johdolle epämieluisia aiheita, Harakka kirjoittaa.

Tämän jälkeen seuraa Harakan argumentointia tukevia esimerkkejä. Yksi tapauksista liittyy pääministeri Mari Kiviniemeen ja Nuorisosäätiö-uutisointiin. Yle teki asiassa oikaisun.

– Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Pidettyään sekä Tampereella että Helsingissä toimituksille jyrkät puhuttelut päätoimittaja Jääskeläinen pyysi virhettä anteeksi julkisesti ja näyttävästi, Harakka kirjoittaa.

– Oliko vaihetta anteeksipyyntöön vielä kiistämisten ja oikaisujen jälkeen? Olisiko siihen ryhdytty, jos kyseessä olisi ollut vähäisempi taho kuin johtava poliitikko? Olisiko toimittu näin myös muulloin kuin vaalien alla? hän jatkaa ja katsoo, että anteeksipyyntö lähetti viestin alttiudesta poliittiselle painostukselle.

– Päätoimittajan voimakas reaktio sattumanvaraiseen virheeseen antoi merkin siitä, että toimittajien on syytä ennakoida poliittisten päättäjien kielteiset reaktiot ja välttää niitä. Toimittajan tulee ajatella Yleisradio Oy:n etua, ennen kaikkea yhtiön rahoitusta. Tämä johtaa helposti itsesensuuriin, kun suunnitellaan poliittisia aiheita.

– Toimituksen johdon paniikkimielialasta kertoo myös se, että torstaina 26.1. hyllytettiin A-Talk-ohjelman puffi, joka oli jo ehtinyt pyöriä televisiossa. Yksikään keskustapoliitikko ei ollut suostunut Nuorisosäätiö-aiheiseen keskusteluun, mutta kohun keskushenkilö oli silti antanut haastattelun. Puffi kuului näin: ”Vaalirahakohu paisuu. Keskusta vaikenee, mutta Antti Kaikkonen puhuu. Katso A-Talk.” Tämä oli siis liikaa.

Toisena esimerkkikokonaisuutena Timo Harakan muistiossa nousee esiin kevään 2011 merkittävä teatteritapaus Eduskunta Helsingin Ryhmäteatterissa. Poliittisena näytelmänä Eduskunta ottaa kantaa myös vuoden 2009 lautakasajupakkaan eli Silminnäkijä-ohjelmaan, jossa väitettiin silloisen pääministerin Matti Vanhasen saaneen Nuorisosäätiön ansiosta rakennustarvikkeita ilmaiseksi. Vanhanen kiisti väitteet, joita ei voitu julkisesti vahvistaa.

Harakka kirjoittaa muistiossaan siitä, mitä hänen mukaansa tapahtui, kun A-Studio 2.3. käsitteli näytelmää.

– Toimituspäällikkö Matti Virtanen hyväksyi 2.3. A-Studioon tehdyn jutun käsikirjoituksen, mutta päätoimittaja Jääskeläinen tulkitsi, että nimenomaan Yle ottaa kantaa itse lautakasa-asiaan. Hän vaati muutoksia juontoihin, joita toimittajat itse pitivät neutraaleina. Virtanen muokkasi juontoja Jääskeläisen toiveiden mukaisesti, niin että mm. korostetaan: ”Teatterissa eivät kuitenkaan päde journalismin eettiset ohjeet, joten julkisuuteen voidaan päästää myös varmistamattomia väitteitä.”, Timo Harakka kirjoittaa.

Tämäkään ei Harakan mukaan riittänyt, vaan näytelmäkatkelmasta piti myös poistaa yksi Vanhaseen ja lautakasaan liittynyt fiktiivisen henkilön repliikki, joka kuului seuraavasti: “no mutta siis ihan oikeesti, et sille on rakennettu kämpät ilmaseks, ja sitten jotkut toiset on velkavankeudessa.”

Kolmas Harakan muistion tapaus liittyy vaalikampanjaan, jossa Ylessä oli Harakan mukaan syntynyt oivallus, että perussuomalaisten menestys mielipidetutkimuksissa on raakadatassa vielä hurjempaa kuin korjauskertoimin käsitellyissä julkaistuissa tuloksissa.

– Aivan yllättäen lupa jutuntekoon oli haettava itse päätoimittajalta, joka suhtautui aiheeseen kielteisesti. Syyksi kerrottiin, että Ylen ja Taloustutkimuksen ennusteet epäonnistuivat 2007, mikä on edelleen arka asia.

– Toimittajan oli poikkeuksellisesti esitettävä suoraan päätoimittajalle käsikirjoitusluonnoksia. Jääskeläinen ei luottanut toimittajan ammattitaitoon. Jutuntekolupaa anoessa kului useita viikkoja kuuminta vaalikampanjaa, niin että Helsingin Sanomat ehti tarttua aiheeseen ennen A-Studiota, samoin ainakin Aamulehti. Lopullista juttua leikattaessakin päätoimittaja oli läsnä ja vaati varsin yksityiskohtaisia korjauksia, sanamuotoja myöten, Harakka kirjoittaa.

Neljäntenä tapauksena Harakka nostaa esiin Pressiklubin toukokuulta 2011. Tässä oli kyse siitä, saako Pressiklubissa näyttää jo A-studiossa esitetyn vuoden 1980 videon, jossa presidentti Urho Kekkonen kaatui. Kaatumista oli verrattu Suomen MM-kultajoukkueen Pasi Nurmisen kaatumiseen lentokoneen portaiden alapäässä. Keskustan Suomenmaa-lehti oli pääkirjoituksessaan närkästynyt Kekkos-videon rinnastamisesta jääkiekkolijoiden koheltamiseen.

Suomenmaan pääkirjoituksessa todettiin, että Ylen johdon on syytä pitää vähintään puhuttelu talon sisällä, “eikä haittaisi, vaikka laajempikin anteeksipyyntö tulisi jakeluun”.

Ylen ajankohtaisohjelmien päällikkö Jyrki Richt perusteli päätöstä näyttää Kekkosen kaatumisesta Pressiklubissa lyhennetty otos sillä, että päätös lyhentää kohta johtui siitä, että A-studion jutusta tuli varsin runsaasti kielteistä palautetta eikä haluttu tökkiä uudestaan ihmisten tunteita.

Esimerkkitapausten jälkeen Harakka kirjoittaa otsikolla “Luottamus on palautettava”, miten toimituksen työnjohto on hänen mukaansa ontunut pahasti jokaisessa mainitussa tapauksessa. Toisaalta hän myös antaa ymmärrystä viittaamalla johdon työpaineisiin.

– Ilmeisesti toimituksen johtoa kuormitetaan niin paljon hallinnollisilla tehtävillä, että he eivät pysty paneutumaan journalistiseen työhön, josta kantavat vastuuta. Kiire on tuottanut virheitä, vääriä tilannearvioita ja hätiköityjä ratkaisuja. Sisältöjen johtaminen on alimitoitettua.

Harakka kuitenkin jatkaa, että aidosti riippumaton, rohkea journalismi on mahdollista vain, jos toimituksen johto tukee ja kannustaa toimittajia.

– Päätoimittajan tukea tarvitaan ennen kaikkea silloin, kun merkittävät poliitikot arvostelevat meitä voimakkaasti. Nyt saatu viesti on päinvastainen: poliitikkoja ei pidä ärsyttää. Jos täytyy valita, toimituksen johto on vallanpitäjien eikä journalistien puolella, Harakka kirjoittaa.

– Luotettavuus on Ylen uutisten ydinarvo. Näyttää siltä, että journalismimme pitää olla nimenomaan vallanpitäjien kannalta luotettavaa. Poliittisen vallan pitää voida luottaa Yleen. Parhaassa tapauksessa yllämainitut puuttumiset ovat ylimenokauden ongelma, kahden toimituskulttuurin törmäys. Pahimmillaan on niin, että ajankohtaistoimitusta halutaan kesyttää, vaimentaa ja vaientaa, hän jatkaa.

– Toivomme, että päätoimittaja Jääskeläinen vakuuttaa meidät siitä, että ajankohtaistoimitukseen luotetaan. Että hän jopa toivoo kovia juttuja aiheista, jotka päättäjät mieluiten pitäisivät salassa. Että jutuista mahdollisesti syntyvä meteli ei ole missään tapauksessa julkaisemisen este – että johto kokee tärkeäksi tehtäväkseen olla tarvittaessa puskurina, Harakan muistio päättyy.

(juttu jatkuu kuvan alla)

Atte Jääskeläinen.

Atte Jääskeläinen sanoo perjantaina Demokraatille muistavansa, että Harakka laati muistion. Jääskeläisenkin mukaan muistion tapahtumat myös käsiteltiin toimituksen kanssa kokouksessa. Jääskeläisen mielestä muistiossa oli virheitä joka kohdassa.

Jääskeläinen sanoo myös, että muistion asiat liittyvät paljolti vaalirahajupakkaan 2011 ja lautakasaan.

— Ne olivat siihen aikaan poliittisen journalismin keskeisimmät aiheet. Niihin liittyi se, että lautakasa oli Ylelle aika traumaattinen aihe.

Jääskeläinen vertaa silloista tilannetta Ylen MOT-ohjelman viime kevään Sipilä-uutisointiin.

— Jos on kerran ajautunut tilanteeseen, jossa yhtiön journalismi ei pysty osoittamaan oikeaksi väitettä siitä, että pääministeri (Vanhanen) on ottanut vastaan korruptiota, silloin on kohtuullisen huolella mietittävä uudelleen sen väitteen uudelleen esittämistä.

Lautakasajupakka ei johtanut lopulta Vanhasen kohdalla edes esitutkintaan.

Miten kommentoit syytöksiä, että asetut vallanpitäjien puolelle toimittajia vastaan?

— Journalistietiikkaani sisältyy ajatus siitä, että pitää olla kohteille reilu. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jos julkaistaan vallanpitäjistäkin negatiivisia tietoja, niiden pitää pitää paikkansa ja kritiikin pitää perustua tosiasioihin ja sen lisäksi heitä pitää kuulla.

— Tässä muistiossa viitataan siihen, että ei olisi pitänyt pyytää anteeksi (Kiviniemeltä), ensinnäkin en ole silloin pyytänyt anteeksi vaan pahoitellut sitä, että julkaisimme yksittäisistä ihmisistä virheellisiä tietoja heitä etukäteen kuulematta. Sellaisessa tilanteessa koin tarpeelliseksi pahoitella heille aiheuttamaamme vahinkoa.

Jääskeläinen ei pidä toimintaansa tältä osin paheksuttavana.

Miksi fiktiivisen näytelmän repliikkiä ei voi esittää Ylen ohjelmassa?

— Pohdimme toimituspäällikkö Matti Virtasen kanssa asiaa eettisesti perusteellisesti. Eduskunta-näytelmähän oli journalismin ja fiktion välimuoto. Se oli näytelmä, jonka sanottiin perustuvan autenttisiin lähteisiin. Kannattaa muistaa, että meillä oli alla oikea lautakasa-väite.

Jääskeläinen on kommentoinut kysymystä myös Voima-lehdessä 2011. Demokraatille hän sanoo nyt:

— En halunnut ja muistaakseni Matti Virtanen oli samaa mieltä, että jutun olemus ei muuksi muuttunut, kun siitä poistettiin kyseinen lause.

Ymmärrätkö, miksi moni tuntee, ettei uskalla tai saa tehdä sellaista journalismia Ylellä kuin haluaisi?

— Viisi vuotta sitten oli tilanne, että Yleisradion uutistoiminta, jota olin johtanut jo aika monta vuotta, ja ajankohtaistoiminta yhdistettiin samaa yksikköön. Uutistoiminnan puolella tällaisia kulttuuriongelmia ei oikeastaan koskaan ollut. Oli totuttu siihen, että ollaan hyvin huolellisia faktojen kanssa ja siihen, että toimituksen johto on mukana myös silloin, kun on vaativia harkinnan paikkoja. Ajankohtaistoiminnan puolella tällaista kulttuuria ei ollut, vaan siellä toimitus itse vastasi pitkälti kaikesta. Kun siirryimme yhdenmukaisiin toimintoihin uutis- ja ajankohtaistoiminnassa, tuli ajankohtaistoiminnassa kulttuurishokki siitä, että heidän juttujaan tarkastetaan enemmän kuin he olivat tottuneet. Ja siitä itse asiassa taitaa olla kysymys tässä viime päivienkin asiassa.

Kysymykseen keskusta-yhteyksistään Jääskeläinen vastaa, ettei hänellä ole “mitään yhteyksiä keskustaan eikä mitään sympatioitakaan”. Hän sanoo olleensa “maalaistalon poikana” keskustanuorissa teinivuosinaan.

— Olen varmaan pragmaattinen porvari, hän kuvailee nykyistä poliittista suuntautuneisuuttaan.

Jääskeläinen myöntää, että Ylessä on vakava ilmapiiriongelma. Osa porukasta ei luota Jääskeläiseen ja osa taas luottaa, mutta kokee “ajojahdin” Yleä ja häntä kohtaan kohtuuttomaksi.

Hän kertoo pitäneensä perjantaina puolentoista tunnin keskustelun työntekijöiden kanssa.

— Tilanne on paha kaikille. Mutta siellä oli erittäin rakentavia puheenvuoroja. Koen, että se oli hyvä pohja rakentaa jatkoa.

Koetko oman asemasi turvatuksi?

— Se ei ole relevantti kysymys. Tehtäväni on kantaa päätoimittajan vastuuta niin kauan tehtävässä olen. Sen mandaatin antaa Ylen hallitus.

Pääministeri Juha Sipilästä (kesk.) Jääskeläinen sanoo, ettei tämä anna palautetta usein. Jääskeläisen mukaan hän ei ole saanut pääministeriltä palautetta kuin asioista, jotka liittyvät Sipilän henkilökohtaiseen varallisuuteen, yritystaustaan tai uskonnolliseen vakaumukseen. Näissä kysymyksissä Sipilä on kokenut Jääskeläisen mukaan tulleensa loukatuksi.

— On johtavia suomalaisia poliitikkoja, jotka reagoivat paljon useammin kuin Sipilä, mutta kyllä Sipilän viime perjantain reaktio oli ihan omaa luokkaansa rajuudessaan.

Toimittajat: Rane Aunimo, Johannes Ijäs