Joulun aikaan ihmiset heltyvät tekemään hyvää toisille ja antamaan lahjoja myös tuntemattomille. Joulukeräykset näkyvät katukuvassa, hyvän tekeminen nousee myös uutisotsikoihin. Ihminen osaa myötäelää ja tukea kanssaihmisiä epäitsekkäästi, vaikka onhan meissä myös toinenkin puoli.

Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu, että toisten auttaminen ja empatia ovat ihmiselle täysin luonnollista.

– Aivotutkimuksessa lähdetään siitä, että ihminen on laumaeläin ja meillä on laumaeläimen aivot. Sen vuoksi ymmärrämme toisiamme, kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilainen sanoo.

– Syvempi ymmärrys on sitä, että osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja ajatella toisen ihmisen näkökulmaa.

Yhteiselon taidot alkavat kehittyä ihmiselämän ensimmäisistä hetkistä lähtien. Jo vauva huomaa, että hänen toiveisiinsa ja tarpeisiinsa vastataan.

– Lapsilla kehittyy ymmärrys, että toinen ihminen ei tiedä samoja asioita kuin minä, toinen ei myöskään halua ja arvosta samoja asioita kuin minä, Huotilainen sanoo.

– Varhaiskasvatuksen ammattilaiset opettavat tätä joka päivä, eli miten otetaan toiset ihmiset huomioon, miltä toisesta tuntuu ja miten tehdään asioita niin, että se on koko yhteisölle myönteinen asia. Välillä tuntuu, että meillä aikuisillakin olisi tässä asiassa aika paljon opittavaa.

Empatian taito ja kyky ymmärtää toista ihmistä ovat tärkeitä taitoja muun muassa työelämässä.

– Esimerkiksi tuotekehittely vaatii, että olemme kiinnostuneet asiakkaista, heidän toiveistaan ja tarpeistaan, Huotilainen sanoo.

– Jos sitä kykyä ei ole, niin tuote voi olla itselle kiva, mutta muut eivät sitä välttämättä halua. Koko yhteiskunnan läpäisee tarve, että on taito ymmärtää toista. Ja se on koodattu meidän aivoihin jo ihan geneettisesti.

Ihmisen olemuksen ja aivojen arvoitusta on tutkittu iät ja ajat. Nykyaikaisilla monipuolisilla tutkimusmenetelmillä aivojen toiminnasta ja merkityksestä on saatu entistä enemmän tietoa. Kun Huotilainen aloitti aivotutkimuksen parissa 30 vuotta sitten, tutkimus keskittyi paljolti siihen, että yritettiin mitata erilaisia aivoista saatavia signaaleja.

– Laitteet sanelivat sen, mitä tutkittiin. Nyt siitä on edetty pitkälle. Aivotutkijat ovat kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla mittaamassa arkeen liittyviä asioita, Huotilainen sanoo.

– Siellä keskiöön nousevat kysymykset esimerkiksi hyvästä ympäristöstä, hyvästä oppimisesta ja hyvästä yhteistyöstä.

Nykyisin aivotutkimusta tehdään hyödyntämällä laajasti eri tieteenaloja. Monitieteinen tutkimus tarkastelee yhteistä tutkimusaluetta eri alojen kysymyksenasetteluista, menetelmistä ja teoreettisista lähtökohdista käsin.

Turun PET-keskuksen ja Aalto-yliopiston tutkijat julkaisivat viisi vuotta sitten tutkimuksen, jossa he osoittivat, kuinka aivot voivat säädellä empatiaa, eli kykyämme eläytyä toisten ihmisten kipuun. Toisten ihmisten kivun havaitseminen aktivoi aivojen opioidijärjestelmässä samoja radastoja, jotka osallistuvat varsinaisen kivun aistimiseen ja kokemiseen.

Evoluutiosta puhuttaessa korostetaan selviytymistä. Ainakin puheenparren tasolla se kuulostaa prosessilta, jossa itsekkäät porskuttavat eteenpäin, kun taas heikot sortuvat.

– On virheellinen tulkinta, jos ajattelee, että evoluutio olisi tehnyt ihmisestä itsekkään. Ihmisen selviytyminen on kiinni yhteisön selviytymisestä, Huotilainen sanoo.

Kun ihmisen itsekästä puolta ja selviytymistä tarkastellaan, Huotilainen nostaa esiin kaksi näkökulmaa. Ensimmäinen on ihmisen oma paikka yhteisössä, eli haluaako pyrkiä yhteisössä paremmille paikoille ja edistää omaa asemaansa. Sitä voisi kutsua ihmisen itsekkääksi puoleksi.

– Mutta lopulta siellä on pohjalla koko yhteisön selviytyminen. Kun tulee tiukka paikka, niin ihmisestä löytyy ymmärrys siitä, että meidän kaikkien pitää pärjätä ja meillä kaikilla on sama iso intressi, Huotilainen sanoo.

– Evoluution tuoma kilpailuhenki näkyy sellaisissa tilanteissa, joissa yhteisö ei ole uhattuna. Jos yhteisön selviytyminen on uhattuna, niin silloin ensisijaista on kaikkien yhteisen selviytymisen eteen työskenteleminen.

Ihmisten aivoihin on koodattu palkinto siitä, että autamme muita.

– Pystymme olemaan toisille hyödyllisiä, ja se on koodattu aivoissa palkittavaksi asiaksi. Auttamisesta tulee ihmiselle hyvä mieli, Huotilainen sanoo.

Voi ajatella, että ihminen joka auttaa toista, kohentaa myös omaa hyvinvointiaan. Kyseessä on siis win-win-tilanne, eli antaessaan saa.

– Sen vuoksi esimerkiksi vapaaehtoistyö on niin palkitsevaa. Hyväntekijä on myös saamapuolella, vaikka on myös antajana.

Entä onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Aivotutkimuksella ei ole tähän kysymykseen vastausta, mutta tutkijan on helppo löytää ihmisen aivoista sekä hyvyyttä että pahuutta.

– Työvälineet molempiin löytyvät, mutta mille puolelle se kääntyy, siihen vastaamisen jättäisin vaikka filosofeille, Huotilainen sanoo.

Yksinkertaiset moraaliset kysymykset sopivat aivotutkimuksen pirtaan. Esimerkiksi kuinka aivoihin on koodattuna tarve olla hyödyksi yhteisölle, ja miten se käytännössä voisi toteutua.

Huotilaisen tämän hetken tutkimushanke liittyy musiikkiin ja tanssiin.

– Rytmiset elementit lisäävät yhteisöllisyyttä. Samaan tahtiin yhdessä laulaminen tai tanssiminen näyttää olevan hyvin primitiivinen yhteisöllisyyden mekanismi, Huotilainen sanoo.

– Musiikki ja tanssi ovat säilyneet läpi ihmiskunnan historian kaikissa kulttuureissa. Niitä käytetään juhlissa ja yhteisöllisissä tilanteissa.

Musiikki ja tanssi ovat työkaluja yhteisöllisyyden rakentamiseen ja nopeaan laumautumiseen.

– Niiden avulla saadaan porukka nopeasti samalle aallonpituudelle, pystytään tekemään yhteisiä päätöksiä ja luomaan yhteistä hyvää mieltä, Huotilainen sanoo.

– Ei ole ehkä mitään muuta yhteisöllistä toimintaa, joka olisi yhtä tehokasta siihen tarkoitukseen. Musiikki ja tanssi ovat saaneet valtavasti erilaisia muotoja eri kulttuureissa.

Yhteisöllisyys ja ihmisten välinen koheesio ovat edellytyksiä yhteisen hyvän tekemiselle oman edun ajattelemisen sijaan. Ei ole siis sattumaa, että jouluna lauletaan paljon.