Päätoimittajalta
5.2.2026 07:26 ・ Päivitetty: 5.2.2026 08:46
Miksi kansanedustajat valehtelevat lähdesuojan takaa?
Journalistinen lähdesuoja on arvokas käytäntö. Ilman sitä moni yhteiskunnallisesti huomattava väärinkäytös jäisi pimentoon, koska kertojalla olisi syytä pelätä henkilöllisyytensä paljastumista – ja siitä koituvia ammatillisia seurauksia.
Samalla poliitikot ja puolueet käyttävät lähdesuojaa yhä enemmän vallan välineenä: vuotavat julkisuuteen tietoja tai juoruja, jotka edistävät heidän ikiomaa agendaansa.
Useimmiten toimittajille juoruillaan lähdesuojan takaa poliittisesta kilpailijasta, omasta tai vieraasta puolueesta. Mielipiteet ovat subjektiivisia: toimituksen on työlästä varmistaa, ovatko tapahtumat tai luonnekuvaukset täysin totta.
Usein lähde hövelisti auttaa tässä mainitsemalla toimittajille ihmisiä, joilta samasta asiasta voi kysyä. Yhtä usein nämä tarjoillut ”toiset todistajat” ovat lähteen kavereita, avustajia tai hengenheimolaisia, joilta saa kysyttäessä samanlaisen näkemyksen – tietysti lähdesuojan takaa.
Toimituksissa tällaisten kuulopuheiden julkaisua ministereistä tai puoluejohtajista perustellaan yhteiskunnallisella merkittävyydellä.
Todellisuudessa ihan yhtä usein motiivinamme on uutisvoitto, hyvin inhimillinen huomion, lukijoiden ja klikkien saamisen halu.
VIIME VIIKOLLA mediassa kohuttiin demarien puoluejohdon huonoista käytöstavoista, joista kertoivat nimettömänä esiintyvät avustajat ja kokemusasiantuntijat.
Muutama poliitikko näki tässä hyvän sauman puolueen sisäisten kilpailijoiden mätkimiseen, ja tarttuikin tilaisuuteen.
Toimitukset tekivät lähdesuojattuja uutisia nimettömistä demarikansanedustajista, jotka eivät missään nimessä aikoneet kannattaa Tytti Tuppuraista eduskuntaryhmän johtoon, ja jotka vakuuttivat ettei hän voi tässä tilanteessa jatkaa tehtävässään.
Tällä viikolla samat kansanedustajat julkisesti vakuuttivat tukeaan Tuppuraiselle.
Osa kansanedustajista siis valehteli lähdesuojan takaa omien poliittisten pelikuvioidensa edistämiseksi.
Politiikan toimittajat tietävät mainiosti, ketkä kansanedustajat ovat innokkaimpina puhumassa toisista salaa pahaa.
Ensi viikolla puskista-ampumisvuoron saa äskeisen vuotajan kilpailija.
Poliitikot myös tietävät, että toimittajat ja kollegat tuntevat heidän tapansa. Ainoa, joka ei vuotajista ja heidän motiiveistaan tiedä, on lukeva yleisö, joka näkee vain jutut aiheesta.
JOURNALISTIN ohjeiden kohta 12 on hyvin selkeä: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti etenkin kiistanalaisissa asioissa, koska lähteellä voi olla hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus.
Poliitikon henkilökohtaisten pelien megafoniksi ryhtyvä media asettuu poliittisen pelin osapuoleksi. Ensi viikolla puskista-ampumisvuoron saa äskeisen vuotajan kilpailija, ja tällä toimitus voi hyveellisesti perustella olevansa ”puolueeton”.
Tämä on meiltä journalisteilta itsepetosta, ja syö vähitellen oman alamme uskottavuutta. Tällä hetkellä uutiskilpailussa annamme turhan pienistä syistä ryönänkylvöluvan yhteiskunnan päättäjille, heidän henkilökohtaista etuaan ajamaan.
Kansanedustajat ja ministerit ovat vallankäyttäjiä, joilla on mediassa julkisen vastuuaseman takia tavallista ihmistä matalampi yksityisyyden suoja.
Samaa pitää kääntäen soveltaa heille myös lähdesuojan antamiseen: sen pitää olla enemmän tarkoin harkittu poikkeus kuin automaatio.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
