Kaksi perussuomalaisten kansanedustajaa aikoo jättää perinteiset Linnan juhlat väliin. He aikovat sen sijaan osallistua 612-soihtukulkueeseen.

Vaikka kyseisestä tapahtumasta yritetäänkin kovasti tehdä tavallinen isänmaallinen juhla, aiempien vuosien perusteella on selvää, että kyseessä on äärioikeistolainen tapahtuma. Valtionvarainministeri Riikka Purralle tämä on ihan ok.

En olisi voinut kuvitellakaan näkeväni itsenäisyyspäivää, jolloin tällaiset arvovalinnat kansanedustajilta kuitataan sanan- ja kokoontumisen vapautena.

Tästä toki nousi pienimuotoinen kohu, mutta mitään seuraamuksia tästä irtiotosta ei seurannut. Emme siis voi auttaa Ukrainaa, koska samalla edistettäisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Arvovalintahan se tämäkin on.

Hallitusohjelmassa on listattuna myös valtavat leikkaukset kehitysyhteistyöhön, kunnille asetettu velvoite ilmastosuunnitelman laatimisesta ollaan perumassa ja Suomen kansalaisuuden saaminen (ja ylipäätään maahanmuutto, saati turvapaikanhaku) ollaan tekemässä niin vaikeaksi, että en tiedä kuinka moni suomalainen saisi kansalaisuuden niillä kriteereillä. Jälleen kerran arvovalintoja.

Ja sitten on toki vielä kaikki sosiaali- ja työttömyysturvan leikkaukset, työntekijän aseman heikennykset, hyvinvointialueiden massiivisesti puutteellinen rahoitus ja moni muu toimenpide, joka vaarantaa heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten mahdollisuudet kohtuulliseen toimeentuloon ja terveyteen.

Olemme matkalla malliin jossa ”rahalla saa ja hevosella pääsee”, mutta ”heikot sortuu elon tiellä”. Samaan aikaan muun muassa naisiin kohdistuva väkivalta on pelottavan yleistä, mutta tämä asia ei tunnu herättävän päättäjissä suurtakaan huolta. Näinkin voi näköjään arvonsa valita.

OLEMME matkalla hyvin eriarvoiseen yhteiskuntaan, jossa todellakaan jokaisella lapsella ja nuorella ei ole lähimainkaan samanlaiset mahdollisuudet elämässä eikä edes jokaisella ihmisellä – kuten vaikkapa köyhillä, naisilla tai vähemmistöillä – yhtäläinen ihmisarvo.

Luomme kuilua ihmisten välille oman maamme sisällä. Niin ikään käännämme selkämme inhimillisyydelle ja yhteiselle vastuulle niin ilmastosta kuin kanssaihmisistä lähellä ja kaukana. Näillä eväillä on vaikea rakentaa vahvaa yhteiskuntaa ihan normaalioloissakin ja etenkin nykyisessä maailmantilanteessa tämä tie on vaarallinen.

En halua juhlia sellaista Suomea, joka maastamme on tulossa, mutta onneksi muutos on mahdollinen. Nykyisen suunnan ovat valinneet ihmiset, joten ihmiset voivat suunnan myös muuttaa. Toivottavasti takaisin kohti yhteiskuntaa, jossa jokaisesta pidetään huolta, jokaisen ihmisarvo on aidosti yhtäläinen.

Kirjoittaja on lehtori (AMK) ja kunta- ja aluepäättäjä Kokkolasta.