Entä jos samat pojat olisivat keksineet, että kaikkien luokassa tulee osallistua heidän tarpeistaan viikoittain järjestettyyn koulutyöajan lisäystilaisuuteen (jota myös arestiksi kutsuttiin), ja opettaja olisi tämänkin hyväksynyt – sanotaanko vaikka mainittujen poikien käyttäytymiskyvyn parantamisen nimissä?

Olkaa huoleti, tällaista ei voi koulumaailmassa tapahtua. Työmarkkinoilla on sitä vastoin syksyllä alkamassa ns. liittokierros, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. Suomessahan ei tunnetusti voida enää tehdä keskitettyjä työehtosopimusratkaisuja, koska EK on köyttänyt itsensä niin tiukkoihin sääntömääräisiin (lepo)siteisiin, ettei niistä voida vapauttaa edes sen toista kättä sopimusta allekirjoittamaan. Sopimuspöytiin huutelua nuo siteet eivät näytä haittaavan, koska niistä puuttuu ilmeisesti suukapula.

Kun tuohon lisätään vielä työnantajapuolen vaatimukset kiky-sopimuksessa sovittujen työajan pidennystuntien säilyttämisestä voimassa, on selvää, että tulevasta sopimuskierroksesta tulee erityisen haastava. Tehy julkisti yhdessä Superin kanssa viime maaliskuussa palkkatasa-arvo-ohjelman, jonka tavoitteena on kuroa miesten ja naisten välinen perusteeton palkkaero julkisella sektorilla umpeen seuraavan 10 vuoden aikana. Se on Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa peräänkuulutettu konkreettinen palkkatasa-arvon edistämiseen tähtäävä toimenpide. Tilanteen korjaamiseksi eivät auta vientivetoiset palkkamallit, eikä tavoite toteudu ilman valtion tähän tarkoitukseen osoittamaa rahaa.

Sana tasa-arvo mainitaan hallitusohjelmassa 75 kertaa. Siinä asetetaan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi se, että Suomesta tulee tasa-arvon mallimaa. On turha kuvitella, että Tehy tyytyisi näissä olosuhteissa tulevalla liittokierroksella valtakunnansovittelijan tai kenenkään muunkaan näkemykseen siitä, että miesvaltaiset vientialat voisivat määritellä palkankorotuskaton tai mitään muitakaan ehtoja naisvaltaiselle sosiaali- ja terveysalalle.