Oikein räikeä rasismi ja rasistinen tyhmyys herättää allekirjoittaneessa kieltämättä primitiivireaktioita. Ilmeisesti yksinhuoltajaäidin kotikasvatus oli kuitenkin sen verran hyvää, sekä ystävä- ja toveripiiri opettavaista, että en ole antanut tällaisille mieliteoilleni periksi. Sarkasmia olen kyllä melkoisen estottomasti käyttänyt.

Nyt on kuitenkin ollut taas kovasti käsi taskussa nyrkissä, kun tyhmyys on päässyt riehaantumaan sosiaalisessa (lue: epäsosiaalisessa) mediassa ja uutisotsikoissa.

Jo viime joulun alla valittu Lucia-neito herätti ääliöporukan haukkumaan rasistisin termein tummaihoista nuorta naista. Olisi kaiketi pitänyt olla vaaleampaa ihonväriä tässä kauniissa joulunalustapahtumassa.

Puolueen edustajat ja kannattajat alkoivat ilmehtiä somessa samalla tavalla muka missin tueksi. He tosin eivät kruunujaan menetä, kunhan esittävät vain jälkeenpäin jonkinlaisen anteeksipyynnön.

Tulee mieleen menneiden vuosien Spede-show, kun joku oli paheksunut Speden sketsejä. Tuolloin Pertti Pasanen, Simo Salminen ja Vesa-Matti Loiri kolmistaan kumartelivat kameran edessä ja ääntään värisyttäen pyysivät anteeksi, anteeksi ja vielä kerran anteeksi. Anteeksi pyytämisestäkin tuli sketsi – kuten nytkin tulee.

Pöljät ja rasistiset virtaukset eivät tällaisilla muodollisuuksilla poistu.

MUTTA MITEN pureutua syvemmällä lymyävään, ahdasmieliseen syrjintään ja aitoon rasismiin?

Komennukset, moitteet ja kiellot eivät tunnu vaikuttavan muihin kuin terveisiin ja järkeviin ihmisiin, jotka yleensäkin ottaen käyttävät aivojaan.

Useinhan huonoa käyttäytymistä perustellaan sillä, että kyseessä ovat ”pikkuasiat” tai vain huumori. Pilkan kohteen tunnetta vähätellään, mitätöidään tai vedotaan perinteisiin.

Kyllä, vielä lukiossa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa historian kirjamme puhui ”neekeriorjuudesta” ja Yhdysvaltain etelän ”neekeriköyhyydestä”, mutta miksi käyttäisimme enää ilmaisuja, joiden tiedetään nykyään vain loukkaavan ihmisiä?

Vastaavasti sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon tai vakaumuksen pilkkaaminen ei kuulu älykkään ja/tai sivistyneen ihmisen tapoihin. Toisen ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai ulkonäköön iskeminen on vyön alle lyömistä.

TAAS KUULUU kumpujen yöstä vastalauseita, miten ei ennenkään pienistä valitettu ja loukkaannuttu.

Eipä kai, kun monet edellä luetelluista ihmisryhmistä olivat rajojen ulkopuolella, kaapeissa tai muuten eristyksissä ilman valitusoikeutta. Yhdenmukaisuuden kulttuuri vallitsi.

Viime vuosisadan alkupuolella saattoi kirjallisuudessa olla uskonnollisia ryhmiä kuvaamassa seuraavia ilmaisuja: ”muhametinuskoinen”, ”mooseksenuskoinen” ja ”ryssänuskoinen”. Nämä nimikkeet kätkivät taakseen käytännön politiikkaa.

Muiden ei sopinut valittaa, kun kerran heidät suorastaan hyvän hyvyyttään ovat valtaväestön ihmiset tänne sallineet asettua.

Suomen itsenäistyminen 1917 toi monille Venäjän vallan aikana Suomen alueelle kotiutuneille etnisille ryhmille maan kansalaisuuden, mutta ei kaikkien suomalaisten hyväksyntää tai tasaveroista kohtelua.

Oma lukunsa ovat maamme romaniväestö ja saamelaiset, joiden haukkuminen ja pilkkaaminen oli kulttuurissamme yleisesti hyväksyttyä kansanhuvia. Lapin asukkaita kliseistettiin jopa matkailumainoksiin asti.

Elokuvat ja hupiohjelmat ovat ajankuva, eikä niitä sen enemmälti kannata moittia tai tuomita. Ei vanhoja kirjoja ja sarjakuvalehtiäkään tarvitse nuotioon viskata. Niistä voi kuitenkin oppia, että kliseitä ei kannata ylläpitää enää tänä päivänä.

VOIMME OLLA tänään viisaampia kuin eilen. Vaikka Suomessa ei elokuvailmoituksista tai kirjojen kansista sensuroida hakaristejä, niiden edustamaa maailmankäsitystä ei hyväksytä. Fasismi tuomitaan yleisesti.

Esimerkiksi nyt itsenäisyyspäivänä Helsingin Runeberginkatu oli pysähdyksissä kansan huutaessa natsismin vastaisia iskulauseita. Paikalla oli tavallisia kaupunkilaisia isolla joukolla. Siistiä ja tavallista väkeä, joka katsoi itsenäisyyden merkitsevän myös vapautta fasismista.

Miten saisimme mobilisoitua tällaisia väenpaljouksia julkisuuteen toteamaan, että rasistinen käytös ja ihmisten pilkkaaminen on mautonta, typerää ja vahingollista?

HALLITUKSESSA istuu paraikaa puolue, jonka puheenjohtaja ja eduskunnan puhemies ovat takavuosina julkisesti tehtailleet verkkoon vihakirjoituksia etnisistä kansalaisistamme omalle kannattajakunnalleen.

Saman puolueen edustajat ja europarlamentaarikko heittävät nyt mauttomia etnisiä pilkkakuvia julkisuuteen ja rohkaisevat muita samaan. Ikään kuin he koettaisivat tällaisella käytöksellä tehdä Suomesta julkikuvaltaan niin epämiellyttävän ja turvattoman paikan, että tänne ei enää haluta tulla.

Tarvitsemme uuden ajan ”Jo riittää” –kampanjan. Pääministeripuolueelle olisi tehtävä selväksi, että SDP sanoo jo etukäteen kaiken yhteistyön irti kokoomuksen kanssa, ellei se saa tämän hallituskumppaninsa käytöstä järjestykseen.

Saman viestin voisi lähettää myös RKP:lle, joka sentään on aina pyrkinyt korostamaan sivistysarvojaan. Nyt se näyttää pysyttelevän huonossakin seurassa, kunhan saa pitää hallituspaikkansa. Näin joulun alla heille voisi siteerata apostoli Paavalia, jonka mielestä ”Huono seura hyvät tavat turmelee”.

SUOMELLE ON jo riittävän huono asia, että hallituspolitiikka säästää heikko-osaisemmat hengiltä ja on hampaaton luomaan maahan investointien edellytyksiä ja talouskasvua.

Vielä kurjempaa on, jos hallituspuolue tässä väestötilanteessa pyrkii jarruttamaan tarvittavaa työperäistä maahanmuuttoa luomalla Suomesta kuvaa ilkeilevänä, mautonta ja henkilöön käyvää vitsailua parlamentaarikoiltaan sallivana maana.

Tyhmyys, ilkeys ja ahneus ovat vaarallinen yhdistelmä myös maailman onnellisimmassa maassa. Jo riittää!

Kirjoittaja on toimittaja ja käsikirjoittaja Helsingistä.