Kurttilan katsoo, että sillä pitäisi olla mahdollisuus arvioida uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa myös yhdyskunnan rekisteröitymisen jälkeen. Nykyisin mahdollisuutta ei ole.

Lapsiasiavaltuutettuun on oltu yhteydessä tilanteissa, joissa on syntynyt huolta, onko uskonnollinen yhdyskunta toiminut tai toimiiko se lapsen edun mukaisesti. Lapsiasiavaltuutetun mukaan säännönmukainen toiminnan arviointi mahdollistaisi monipuolisen palautteen antamisen.

Demokraatti tiedusteli lapsiasiavaltuutetun aloitteeseen kantaa opetus- ja kulltturiministeriltä Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) ensi kerran jo maaliskuussa sähköpostitse. Grahn-Laasonen vastasi Demokraatin kysymyksiin eilen illalla.

Eilen Helsingin Sanomat kertoi Suomeen syntyneistä karismaattisista seurakunnista ja Espoossa järjestetystä yhdysvaltalaisen julkkispastorin rukoustapahtumasta, jossa lapset tärisivät ja kaatuilivat.

Helsingin Sanomien mukaan Tuomas Kurttila katsoo, että Espoon tapahtumat todentavat hänen aiemmin esittämänsä huolen. Hänen arvionsa mukaan tilaisuudessa toimittiin lapsen edun vastaisesti usealla tavalla.

Demokraatille antamissaan kommenteissa opetusministeri Grahn-Laasonen ei viittaa mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin tai yksittäisiin tapahtumiin, vaan puhuu yleisellä tasolla.

Hän kertaa, miten opetus- ja kulttuuriministeriöllä tai uskonnonvapauslain tarkoittamalla asiantuntijalautakunnalla ole toimivaltaa tarkastaa tai valvoa uskonnollisia yhdyskuntia. Lautakunnan tehtävänä on ainoastaan tutkia rekisteröitymishakemuksen yhteydessä, onko kysymyksessä uskonnonvapauslain tarkoittama uskonto.

– Uusien tehtävien ja toimivallan antaminen edellyttäisi lain muutosta. Laki, jossa viranomaisella tai lautakunnalla olisi oikeus puuttua uskonnon harjoittamiseksi laskettavaan toimintaan edes suosituksin, tarvitsisi erittäin perinpohjaista perustuslaillista analyysia. Uskonnon ja omantunnon vapaus ovat perus- ja ihmisoikeuksia, joita ei voi kevyesti rajoittaa, Grahn-Laasonen sanoo.

– Lisäksi avoimeksi kysymykseksi jää, ketkä olisivat ne henkilöt, jotka lautakunnan jäseninä olisivat kaikkien uskontokuntien näkökulmasta riittävän puolueettomia mutta arvovaltaisia. Sama koskee ehdotusta uskontovaltuutetusta, hän jatkaa.

Ministerin mukaan epäkohtia ja epätervettä uskonnollisuutta on tärkeää tuoda esille.

– Tässä merkittävä rooli on kansalaisyhteiskunnan toimijoilla, ja samaa työtä tekee myös esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu.

Grahn-Laasonen mukaan on erittäin tärkeää muistaa, jos uskonnollisen yhdyskunnan toiminta antaa aihetta rikosepäilyihin, että niiden tutkiminen kuuluu poliisille.

– Se on viranomainen, jolla on käytössään tutkintakeinot ja muut valtuudet rikosten selvittämiseen.

– Lisäksi seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien palveluksessa olevia ja luottamushenkilöitä koskee velvollisuus salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittaa lastensuojeluun, jos he ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää  lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Ministerin mukaan valtiolla on erittäin rajoitettu liikkumatila uskonnollisten yhteisöjen pyhänä pitämien asioiden suhteen.

– Tämän lisäksi henkinen tai hengellinen väkivaltaan ovat usein sellaisia, että niihin on vaikea puuttua lainsäädännön ja viranomaistoiminnan avulla. Kyse voi olla esimerkiksi uskonnollisen yhteisön sosiaalisista normeista, jotka voivat vaikuttaa ulkopuolisista kyseenalaisilta.

Helmikuisessa tiedotteessaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila muistutti myös siitä, että  julkisuudessa esiintyy usein yksittäisiä kielteisiä tapauksia.

– Uskonnollisten yhteisöjen lapsen kasvua ja kehitystä myönteisesti tukevat asiat eivät välttämättä pääse yhtä vahvasti esille, hän sanoi.