Koskela toteaa blogissaan, että vuoteen 2032 mennessä toteutettuna nosto tarkoittaisi lähes 16 miljardin euron panostusta.

– Puolueiden, jotka tätä kannattavat, on kyettävä kertomaan uskottavat rahoitusvaihtoehdot. On oltava rehellinen sen kanssa, että tällainen valinta tulisi tarkoittamaan leikkauksia muista suomalaisille kriittisistä palveluista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Samalla syödään kokonaisturvallisuuden edellytyksiä, Koskela kirjoittaa.

Koskela pitää myös ”täysin käsittämättömänä”, että hallitus on linjannut puolustusmenojen merkittävästä lisäyksestä ilman käsitystä siitä, miten lisäys rahoitettaisiin.

Viikonloppuna puoluekokouksensa pitäneet vihreät kritisoivat pääministeriä ja hallitusta siitä, ettei puolustusmäärärahoja ole käsitelty riittävän parlamentaarisesti eikä käyty keskustelua siitä, mistä nämä rahat vaikeassa taloustilanteessa otetaan, vaikka kaikkialta muualta leikataan.

– Kansanedustajilla on ollut useassa yhteydessä mahdollisuus perehtyä kysymykseen. Asiasta ei kuitenkaan ole muodostettu kantaa parlamentaarisessa menettelyssä siten, että puolueet olisivat yksissä tuumin tehneet päätöksiä asiassa, Tuppurainen sanoi SK:n haastattelussa.

Hän viittasi edesmenneen entisen puolustusministerin Ilkka Kanervan (kok) työryhmään, joka päätti parlamentaarisesti puolustusmäärärahojen tasosta kymmenisen vuotta sitten. Tuppuraisen mukaan samanlainen työryhmä olisi voinut olla paikallaan nytkin.

TUPPURAISEN mukaan demarit näkevät, että vastaava parlamentaarinen kannanmuodostus voitaisiin vielä tehdä esimerkiksi eduskunnan valiokunnassa tai myöhemmässä vaiheessa

– Huolellinen parlamentaarinen prosessi lisäisi puolustusmenojen nostamisen hyväksyttävyyttä, mutta kriittinen keskustelu sinänsä on myös demokraattinen arvo. Nyt parlamentaarinen prosessi on sivuutettu ja keskustelu on olematonta.

Myös keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen luonnehti samassa SK:n artikkelissa parlamentaarista prosessia ”toistaiseksi aika köykäiseksi” ja toivoi asiasta lisäneuvotteluja puolueiden välillä.

Minja Koskela näkee blogissaan, että turvallisuuspoliittinen on keskustelu on fraasiutunut ja pelaa enemmän uhkakuvilla kuin turvallisuusympäristön analyyttisella sanoittamisella.

– Tällaisessa puheenparressa piilee yhteiskunnallisia riskejä. Yhtäältä se voi kaventaa demokratiaa, kun kansalaisten mandaattia menojen mittavalle nostolle haetaan ilman kunnollista julkista ja parlamentaarista keskustelua. Toisaalta yhteiskunnan militarisoituminen voi pahimmillaan lietsoa alarmistista ilmapiiriä ja lisätä siten kansalaisten kyynisyyttä, vastakkainasettelua huolta ja jopa pelkoa.

Koskelan mukaan kriittinen keskustelu suhteessa puolustuspolitiikkaan ”on jo hiipunut”.

PUOLUSTUSMINISTERI Antti Häkkänen (kok.) ilmoitti 5. kesäkuuta, että Suomi allekirjoittaa Naton tavoitteen nostaa puolustusmenoja yhteensä viiteen prosenttiin.

Summa jaetaan kahteen koriin: 3,5 prosenttia sisältää suorat puolustuksen vahvistamiseen liittyvät kulut, ja 1,5 prosenttia sisältää puolustukseen liittyviä menoja, jotka eivät ole esimerkiksi suoria asehankintoja.

– Toisin kuin Häkkänen on julkisuudessa antanut ymmärtää, kumpaakaan päätöstä ei edeltänyt parlamentaarinen keskustelu tai puolueiden välinen neuvottelu. Infotilaisuudet eivät ole synonyymi prosessille, jossa etsitään puolueiden välistä yhteistä kantaa neuvotteluiden ja kansanedustajien aktiivisen informoimisen sekä mahdollisesti täysistuntokeskusteluiden eli julkisten debattien kautta, Minja Koskela painottaa blogissaan.