Tähän tapaan MIT:n professori Erik Brynjolfsson kuvasi tulevaisuuden työtä ja yhteiskuntaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 70-vuotisjuhlissa viime viikolla. Kuva on hämmästyttävän myönteinen. Se mukailee John Maynard Keynesin ajattelua, jonka mukaan ihmiset tekevät vuonna 2030 enää 15 tuntia töitä viikossa. Loppuaika jää itsensä toteuttamiselle ja yhteisöllisyyden vahvistamiselle.

Jotta tulevaisuuden kuva olisi ruusuinen, vaatii se nykyisiltä päätöksentekijöiltä poikkeuksellista viisautta ja kaukonäköisyyttä. Digitaaliset menestyskonseptit tehtailevat maailmaan entistä enemmän miljonäärejä. Kuitenkaan suurin osa ihmisistä ei hyödy teknologian kehityksestä taloudellisesti juuri lainkaan. Työn tuottavuuden kasvu ei ole myöskään lisännyt keskituloa. Voittajia näissä karkeloissa näyttävät olevan huippuosaajat ja pääomasijoittajat, kun taas alemmin koulutetut ja työväki jäävät nuolemaan sormiaan.

Teknologia kehittyy räjähtävällä vauhdilla. Singaporessa taksit toimivat jo nyt ilman kuljettajaa, ja kansainvälisissä yhteyksissä reaaliaikainen tulkki helpottaa kommunikaatiota. Enää puolikielinen suomalainen ei putoa neuvottelujen kelkasta. Tulevaisuuden lehtityössä uutisiin ei tarvita toimittajaa, vaan kone hoitaa ajantasaisen uutisoinnin. Koodaamisen kautta olemme opettaneet koneille, mitä osaamme. Tulevaisuudessa kone opettaa meille sen, mitä meidän tarvitsee tietää.

Tästä voisi helposti päätellä, että emme tulevaisuudessa enää hallitse elämäämme, vaan koneet kaappaavat osaamisemme ja identiteettimme. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihmisille jäävät olennaisimmat elämän prosessit, kuten kyky tehdä hyviä ja oikeita kysymyksiä. Politiikassa pitäisi jo nyt keskittyä huomattavasti enemmän teknologian kehityksen aiheuttamiin muutoksiin. Tulevaisuuden pelisääntöjen rakentaminen on tärkein politiikan tehtävä.

On hyvä muistaa, että kiihtyvän teknologisen kehityksen keskelläkin ihmiskunnalla on enemmän valtaa kuin koskaan. Voimme koneiden avulla poista köyhyyden, parantaa suurimman osan sairauksista ja luoda työelämästä merkityksellisen. Kyse on vain halusta ja ”koodaamisesta”. Voimme oikeastaan tehdä maailmasta juuri sellaisen kuin haluamme. Ratkaisevaa on vain se, mitkä arvot ohjaavat päätöksentekoamme.

Tähän arvokeskusteluun sosialidemokratialla on paljon annettavaa. Itse nostan kaksi periaatetta yli muiden: Toinen on kultainen sääntö: ”Kaiken minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.” Ja toinen on kohtuus kaikessa. Noilla päästään turvallisesti ainakin 100 vuotta eteenpäin.