Hieman tätä ennen Yle oli uutisoinut verkkokyselystään kansanedustajille. Kyselyssä enemmistö vastanneista kannatti hoitajille parempaa palkankorotusta kuin muille työntekijöille.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta toteaa kirjeen lähetetyn siksi, että “työmarkkinaneuvottelut käydään työmarkkinapöydässä”.

– Siinä mielessä poliitikkojen lupaukset yksittäisille työntekijäryhmille tai joillekin muille eivät ole edistämässä ratkaisujen aikaansaamista. Poliitikkojen tehtävä on ihan muu kuin neuvotella työehdoista, hän toteaa.

Erityisesti hoitajien tilanteeseen Eloranta ei katso SAK:n ja Akavan kirjeen kansanedustajille viitanneen.

– En minä haluaisi, että siellä millekään ammattiryhmälle ruvetaan lupailemaan erityisoikeuksia. Neuvottelut käydään pöydässä ja sitten poliitikot huolehtivat siitä, että ratkaisu joka saavutetaan, kyetään sitten julkisen sektorin työnantajan toimesta myös hoitamaan.

Kun Elorannalta kysyy arviota, millainen kysymys hoitajien palkka-asia on Suomen talouden ja työmarkkinoiden kannalta, hän kääntää katsetta laajemmin koko julkiseen sektoriin.

– Tämä tilanne on ratkaistava kokonaisuudessaan. Julkisen sektorin rahoituskysymykset ovat iso kysymys koko suomalaisessa yhteiskunnassa. SAK on aikaisemminkin ehdottanut esimerkiksi veropohjan vahvistamista. Se tietysti luo myös sitten palkanmaksuvaraa julkisen alan työntekijöille, Eloranta vastaa.

Aluevaalien lähestyessä Eloranta toivoo poliitikoilta palkkalupausten sijaan esimerkiksi keskittymistä siihen, miten hyvinvointialueiden toimintakyky turvataan.

– Se lähtee henkilöstörakenteista, johtamisesta, organisoimisesta, työhyvinvoinnista, työympäristöstä, kuormituksesta ja sitten palkoista.

Kun valtava joukko sote-työntekijöitä on siirtymässä hyvinvointialueille, edessä on myös palkkojen harmonisointi. Eloranta ei usko tällä kohtaa työnantajapuolen puheita miljardiluokan laskusta, vaikka palkkakustannukset eittämättä kasvavatkin.

– Totta kai se on selvää, että saman työnantajan palveluksessa samaa työtä tekeville pitää maksaa samaa palkkaa. Sehän on meillä lainsäädäntö ja kyllä julkisen työnantajan pitää noudattaa lainsäädäntöä.

Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helle toimi Tehyssä edunvalvontajohtajana, kun kunta-alalle vuonna 2007 sovittiin isot palkankorotukset. Puhuttiin “Sari Sairaanhoitajasta”. Nyt Helteellä tuntuu olevan aivan toinen ääni kellossa kuin 15 vuotta takaperin.

Häneltä ei ole kuultu kannanottoja, joissa koronankin aikana kovaa työtä tehneitä sote-ammattilaisia voitaisiin nostaa STTK:laisten Tehyn ja Superin vaateiden mukaisesti palkkakuopasta.

– Vientiteollisuuden näkökulmasta se mitä muut alat sopivat palkantarkistuksistaan vaikuttaa vientiyritysten kilpailukykyyn kuin toimialan omat ratkaisut. Kun Suomi on hyvin viennistä riippuvainen maa, on aika perusteltua, että viennin kilpailukyky huomioidaan kaikissa työmarkkinaratkaisuissa. Mutta tämähän ei estä sitä, etteikö sitten esimerkiksi paikallista sopimista hyödyntämällä pystytä erilaisia tarpeita hoitamaan, Helle kommentoi Demokraatille.

– Tässä on aika selkeä viesti tullut myöskin palkansaajajärjestöiltä sille, että työmarkkinaneuvottelut ja politiikka pitää pitää erillään. Jarkko Elorantakin totesi sen tuossa (debatissa) hyvin selkeästi. Toivon, että viesti menee selkeästi perille. Kyllä minä uskon, että se menee niin, koska vuodesta 2007 ei ole kuitenkaan hirveän pitkää aikaa. Se on vielä tuoreessa muistissa. Nyt kun tästä asiasta on puhuttu nekin, jotka ovat unohtaneet, varmasti muistavat sen.

Teknologiateollisuus ja Metsäteollisuus ovat olleet rymistelemässä Suomen työmarkkinakenttää uuteen uskoon. Ne ovat irtaantuneet valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta.

Teknologiateollisuus teki organisatorisen peliliikkeen ja siirsi tes-toiminnan uuteen järjestöön Teknologiateollisuuden työnantajiin.

Ay-puolella on kesän ja syksyn mittaan odoteltu, tuleeko uuteen järjestöön tarpeeksi yrityksiä, jotta jatkossakin voisi syntyä yleissitovia työehtosopimuksia.

Teknologiateollisuuden piirissä yritykset ovat saaneet valita, sopivatko ne työehdoista yrityskohtaisesti vai neuvottelevatko alan yhteisestä sopimuksesta uuteen järjestöön liittyen. Nyt liittyneitä yrityksiä on niin paljon, että yleissitova sopimus on syntymässä.

Minna Helle sanoo, että Tekonologiateollisuuden päätoimialalta teollisuuden sopimukset tulevat varmasti olemaan yleissitovia.

– Näinhän me uumoilimme jo keväällä.

– Tämän hetken tietojen valossa näyttää siltä, että tietotekniikan palvelualan työehtosopimus ei tulisi olemaan yleissitova. Senhän on palkansaajapuolikin jo todennut. Suunnittelu ja konsulttialan osalta tilanne on vielä avoinna, Helle kommentoi muiden päätoimialojen tilannetta.

Tilanne siis elää vielä.

– Me emme ole millään tavalla suositelleet yrityksille tekemään jotakin tiettyä ratkaisua. Olemme antaneet neutraalisti tietoa molemmista vaihtoehdoista ja kehottaneet yrityksiä itse miettimään, mikä vaihtoehto sopii heille parhaiten ja keskustelemaan myöskin oman henkilöstön kanssa.

Helteen mukaan Teknologiateollisuus aikoo jatkossakin edetä työmarkkinatoiminnassaan kohti yrityskohtaisuutta.

– Se on se meidän pitkän aikavälin tavoite. Nyt on tehty nämä muutokset ja katsotaan, mitä niistä seuraa.

Teknologiateollisuuden seuraavia toimenpiteitä tai askelia valitsemallaan tiellä Helle ei lähde spekuloimaan.

– Meidän pitkän aikavälin strategia on se, että työehdot ja myöskin palkanmuodostus määräytyvät hyvin pitkälle yrityskohtaisesti.

Helteen mukaan sitä ei ole kuitenkaan määritelty, edistetäänkö paikallista sopimista ensisijaisesti valtakunnallisten vai yrityskohtaisten sopimusten kautta.

– Kumpikaan kaista ei ole toista parempi. On hyvä, että meillä on vaihtoehtoja. Se varmasti myöskin aiheuttaa sen, että näistä asioista keskustellaan enemmän ja työpaikoilla puhutaan enemmän näistä vaihtoehdoista. Se voi jo itsessään lisätä paikallista sopimista myöskin valtakunnallisen sopimuksen puitteissa.

Jarkko Eloranta lähestyy Teknologiateollisuuden tapahtumia alkuun positiivisen kautta. Hänen mukaansa laaja järjestäytyminen uuteen Teknologiateollisuuden työnantajat -järjestöön rauhoittaa työmarkkinanäkymää. Hän sanoo, että jos näin ei olisi käynyt, kehitys olisi vielä nykyistä huolestuttavampi.

– Totta kai, jättähän se sellaisen lommon luottamuksen ja epävarmuuden työmarkkinoille. Eihän se sinänsä varmasti ollut ilmapiiriä parantamassa, hän sanoo viitaten Teknologiateollisuuden päätökseen luopua valtakunnallisesta tes-toiminnasta.

SAK:ssa pohditaankin nyt, miten tulevaan pitää valmistautua. Sieltä on pidetty esillä muun muassa yleissitovuuden määritelmän uudelleenarviointia ja luottamusmiehen aseman parantamista lainsäädännössä.

– Kun keskusjärjestöjen maailma ja monet sopimukset sieltä taustalta lähtivät pois, mehän tipuimme aika sääntelemättömään maailmaan. Ehkä meidän puolella haluttaisiin, että siellä olisi jonkintyyppisiä peruspalikoita, joiden varaan sitten kuitenkin tulevaisuutta voidaan rakentaa. Eloranta pohtii kokonaistilannetta.

Teknologiateollisuuden seuraavan pyrkimyksen hän arvioi liittyvän paikallisen sopimisen edistämiseen lainsäädäntöteitse.

– Me tietysti toivoisimme, että työnantajat järjestäytyvät ja sitä kautta haetaan työmarkkinatulevaisuuden rakentamista. Siellä puolella ehkä nähdään enemmänkin, että se ei ole niin tärkeää. Silloin tietysti sillä puolella lainsäädännön kehittäminen ja asioiden mahdollistaminen myös järjestäytymättömille yrityksille on varmaan aika kärjessä. Mutta se ei meillä taas ole kärjessä, Eloranta sanoo.

Helle piti Politiikan toimittajien debatissa esillä vaadetta, että järjestäytymättömillä yrityksille pitää olla nykyistä parempi mahdollisuus paikalliseen sopimiseen. Ay-liikkeessä katsotaan, että paikallisesta sopimisesta neuvottelee vain liittoon kuuluva luottamushenkilö.

Metsäteollisuuden puolella Paperiliitto ja UPM eivät ole vielä edes aloittaneet neuvotteluja. UPM haluaa toimialakohtaiset sopimukset, mikä ei Paperiliitolle käy. UPM:n linjaa Eloranta kuvaa tällä hetkellä näkyvissä olevista kovimmaksi ja samalla huolestuttavaksi.

Elorannan toive onkin, että niin Metsä- kuin Teknologiateollisuuden piirissä syntyy laajasti sopimuksia, mikä nostaa myös painetta UPM:ään työnantajana lähteä sopimaan työehdoista.

– Olisi se nyt aika kummallista, että se mikä käy kaikille muille, ei sitten yhdelle firmalle kävisikään.