Järjestökäsittelyn pohjalta SDP voisi hyväksyä vuoden 2017 puoluekokouksessaan uuden periaateohjelman. Mikäli näin tapahtuu, uusi ohjelma olisi puolueen lähes 120-vuotisessa historiassa vasta viides. Tai kuudes, mikäli mukaan lasketaan Suomen Työväenpuolueen perustavassa kokouksessa 1899 hyväksytty lauseen mittainen julistus.

Keskusteluasiakirja ei ole tietenkään valmis puolueohjelma. Sellaiseksi se on liian pitkäkin. Ohjelman pitää olla luettavissa yhdellä istumalla.

Keskusteluasiakirjan tehtävänä on herättää keskustelua. Vähintäänkin se herättää kysymyksiä. Monista ansioistaan huolimatta siinä on myös puutteita.

Periaateohjelman tarkoituksena on kertoa, mitä sosialidemokratia on. Tässä mielessä keskusteluasiakirja on yllättävän historiaton. Puolue ei voi määritellä itseään, jos se ei tiedä, mistä se on tullut.

Sosialidemokratialle on tärkeää tietää, mistä aate on peräisin. SDP:n ensimmäinen kuuluisa Forssan ohjelma oli suora käännös Itävallan puolueen puhdasoppisesta marxilaisesta ohjelmasta, jonka mukaan vallankumous ja sosialismiin siirtyminen oli historiallisesti vääjäämätöntä.

Seuraava, peruskoulun isän, opetusneuvos R.H.Oittisen nimissä kulkenut ohjelma hyväksyttiin vuonna 1952. Siinä SDP nosti muiden länsimaisten sosialidemokraattisten puolueiden tavoin tunnuksekseen demokraattisen sosialismin. SDP:stä tuli virallisestikin reformistinen, parlamentaarista tietä korostava uudistusvoima, mitä se tosiasiallisesti oli ollut vuodesta 1918 alkaen.

Seuraavissa vuosien 1987 ja 1999 ohjelmissa SDP korosti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista ja määritteli arvopohjaansa. ”Sosialidemokratia on yhteiskunnallista uudistustyötä sosialismin arvojen perustalta”, vuoden 1999 ohjelmassa sanotaan.

Sosialismi on ymmärrettävästi nykyajassa vaikeasti avattava käsite, koska myös kommunistisia komentotalouksia kutsuttiin sosialistisiksi. Nykyinen sosialidemokratia kuitenkin ansaitsee aikaisemman avainkäsitteensä avaamisen.

1900-luvun loppupuolen sosialidemokraateille sosialismi merkitsi vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden arvopohjaa, jota aiottiin toteuttaa ottamalla tuotantovälineitä ”yhteiskunnan hallintaan”, kuten vuoden 1952 ohjelmassa sanottiin. Keskusteluasiakirjassa ansiokkaasti nostettu vaatimus sekataloudesta ja markkinatalouden sääntelystä voidaan käsittää tuon saman aateperinnön jatkumoksi.

On erikoista, ettei sosialismia ja sen aateperintöä mainita keskusteluasiakirjassa lainkaan. Aatehistoriallinen merkitys on kuitenkin sellainen, että käsitteen poistaminenkin on syytä perustella.

Historiallisesti ajateltuna kysymys ei ole edes sosialidemokratian sisäisistä oikeisto- tai vasemmistosuuntauksista. Väinö Tanner ja Väinö Leskinen pitivät aikoinaan aidoimpina sosialisteina niitä, jotka nostivat jyrkimmin esiin antikommunismin lipun.

Sitä paitsi Suomessa on jo yksi ”työväenpuolue ilman sosialismia”. Tarvitaanko toista?

JK

Toinen internationaali päätti vuonna 1889, että vapunpäivästä tuli työväenliikkeen kansainvälinen mielenosoituspäivä. Porvarihallituksen Suomessa mielenosoituksen aiheista ei ole nytkään pulaa. Ylevää vappua, toreilla tavataan.