Sain huikean kutsun. Pörssiyhtiö ja kotikaupunkini suurin yksityinen työnantaja Boliden täytti sata vuotta. Minut kutsuttiin valtuuston puheenjohtajana pukukooditettuun juhlaan Tukholman kaupungintalolle. Illallista syötiin samassa salissa, jossa Nobel-illallinen tulisi olemaan tarjolla viikkoa myöhemmin.

Alkumaljat juotiin yläkerran juhlasalissa, jonka seinät hohtivat kuninkaallista lehtikultaa. Kaupungintalon oma urkuri esiintyi ja tarjoiluhenkilöstö toi jälkiruuat alas portaikkoa pitkin niin, että maljakoissa paloivat säkenöivät soihdut.

Vieressäni istui hallitusammattilainen, josta kertova kirja oli juuri tullut kaikkiin kauppoihin ja palveluihin. Tällaisen once in a lifetime -kokemuksen voi saada kuntapolitiikkaan lähtemällä!

Kävin tutustumassa mielenterveysnuorten kuntouttavaan yksikköön. Opiskelijoilla on entistä enemmän oppimispulmia kuten lukivaikeutta ja hahmottamisen häiriötä, neurokirjon haasteita kuten ADHD:ta, ADD:tä, autismin kirjoa, toiminnanohjauksen vaikeutta. On mielenterveysongelmia kuten masennusta, ahdistusta, syömishäiriötä ja itsetuhoisuutta. On yksinäisyyttä. Toiselle asteelle tulee nuoria, jotka eivät välttämättä ole käyneet peruskoulun viimeisellä luokalla päivääkään koulua.

Viime hallituksen tekemä oppivelvollisuuden laajentaminen oli tarpeellinen uudistus, mutta resurssit ja tuki eivät ole seuranneet mukana. Nuoria putoaa kelkasta ennätystahtiin. Toinen aste on monelle viimeinen mahdollisuus päästä elämään kiinni.

KAHDEN viikon aikana tuli todistettua kaksi eri maailmaa. Yhteiskunnassamme ei pääministerin ja kumppaneidensa mukaan ole enää rahaa pitää huolta heikoimmista. Ei ole rahaa panostaa koulutukseen ja nuorten pärjäämiseen.

On näköjään halvempaa päästää vielä alaikäinen putoamaan kyydistä kuin huolehtia, että heikompikin saisi elämänhallinnan taitoja, joita tutkinnon suorittaminen ja myöhemmin työelämä vaativat.

Nuorilta leikataan nyt monesta suunnasta, kun oppilaitokset, kunnat ja hyvinvointialue kaikki vetävät jarruja päälle ja säästävät ylimääräiset pois.

Bolidenin juhlassa, kauniisti valaistussa salissa heijastettiin seinälle koskettavia kuvia sadan vuoden ajalta. Juhlassa pääosassa olivat kaivostyöläiset, sulattojen duunarit ja hitsaajat sekä nyt modernimmin laborantit ja tutkijat.

Isolla työnantajalla on ollut valtava vaikutus Pohjoismaihin ja kaikille paikkakunnille, jossa toimintaa on. Nyt yritys satsaa vähähiilisyyteen ja vihreään siirtymään metallialalla. Ratkaisuja etsitään globaalisti, mutta innovaatioiden ja työn hyödyt saadaan tänne pohjoiseen.

Mistä löytyvät tällaisiin juhlien valokuviin päätyvät tulevaisuuden osaajat, jos meillä on juuri nyt säästövimmassa varaa päästää nuoria hukkaan?

Kirjoittaja on SDP:n puoluevaltuutettu ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kokkolasta.