Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Politiikka

Mitä Nato-jäsenyys tarkoittaa Suomen maariskille, rauhanvälitykselle ja esimerkiksi Baltian puolustamiselle? – Annika Saarikko, Pekka Haavisto, Antti Lindtman ja Petteri Orpo haastattelussa

LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Kuvassa Suomen ja Naton liput.

Voiko Suomi olla Nato-jäsenyyden jälkeen enää ”rauhanvälityksen suurvalta”? Muuttuuko ulkopoliittisen keskustelumme konsensushakuisuus? Hoitaako Suomi Natossa Baltian puolustusta? Miten käy Suomen maariskin?

Johannes Ijäs

Demokraatti

Muun muassa näihin kysymyksiin Demokraatti haki vastauksia valtiovarainministeri Annika Saarikolta (kesk.), ulkoministeri Pekka Haavistolta (vihr.), kokoomuksen puheenjohtajalta Petteri Orpolta sekä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Antti Lindtmanilta.

Maariskissä kyse on esimerkiksi siitä, miten Suomi saa jatkossa teollisia investointeja ja kuinka kiinnostava sijoituskohde se on.

Annika Saarikon mukaan Nato-jäsenyys pienentää maariskiä.

– Se on ollut epävarmuustekijä tänä keväänä. Siihen on kohdistettu paljon kiinnostusta sekä investoijien, yritysten mutta myös luottoluokittajien silmissä. Nyt kun Suomi päätyy Nato-ratkaisuun, aivan varmasti se selkiyttää kuvaa meistä, Saarikko sanoo.

Hän huomauttaa, ettei pidä kuitenkaan ajatella, että kevään epävarmuus olisi ollut jotenkin tuhoisaa Suomen elinkeinoelämällä.

– Päinvastoin, me saimme tänäkin keväänä useita miljardimittakaavan investointeja maahan. Investointihoukuttelevuuteen ja maakuvaan liittyy monta muutakin asiaa kuin Suomen turvallisuusratkaisu, yleinen kilpailukyky kaikkein tärkeimpänä.

Entinen valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on samoilla linjoilla kuin Saarikko.

– Sen jälkeen, kun meidät on jäseneksi hyväksytty, maariski on merkittävästi pienempi kuin Naton ulkopuolella, hän kommentoi.

Antti Lindtman näkee, ettei tämän kevään aikana ole ollut mitään suuria heilahteluita näkyvissä puoleen tai toiseen.

– Ihan heti sodan alettua oli nähtävissä pientä valtionlainojen korkoeroa EU-alueella suhteessa Saksaan ja Ranskaan, mutta hyvin nopeasti se palautui. Kyse taisi olla enemmän hetkellisestä ikään kuin reuna-alueelta turvaan vetäytymisestä. Se on luonnollista, Lindtman sanoo.

– Tuskin tässä suhteessa suurta muutosta tulee. Suomi on aiemminkin nähty vakaana.

Pekka Haavisto toteaa, että Suomeenkin ovat iskeneet EU:n Venäjään kohdistamat sanktiot.

– Ne näkyvät varsinkin Itä-Suomen alueella, vähentynyttä turismia ja ehkä vähentynyttä yritystoimintaa yli rajan. Ja totta kai energiapuolessa nämä näkyvät. Mutta toisaalta en ole huomannut, että Ukrainan sota sinänsä olisi aiheuttanut esimerkiksi investointien peruuntumista tai lykkääntymistä.

”On mahdollista, että kukin hallitus painottaa joitakin tiettyjä asioita.”

Maallamme on pitkät perinteet hakea laajaa yhteisymmärrystä eli konsensusta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Niin Saarikko, Lindtman, Orpo kuin Haavistokin tuntuvat ajattelevan, että Nato-jäsenyys ei ole tuomassa tähän erityistä muutosta.

Esimerkiksi Lindtman näkee, että laajalla yhteisymmärryksellä tehtävä Nato-päätös vain vahvistaa perinnettä.

– Historian tärkeissä saranakohdissa tämä maa kykenee löytämään laajan yhteisymmärryksen.

Haavistokin kiittelee Nato-prosessin laajaa konsensusta.

Hän pohtii toisaalta myös, määrittelevätkö tulevat hallitusohjelmat jatkossa aina kulloistakin Nato-suhdetta.

– Sehän on mahdollista, että kukin hallitus painottaa joitakin tiettyjä asioita.

Keskustan puheenjohtaja Saarikko ennakoi hänkin käynnissä olevan eduskuntakeskustelun yksituumaisuuden lupaavan jatkossakin linjan jatkuvan.

Saarikko muistuttaa, että hänen omassa eduskuntaryhmässään ei tehty ryhmäpäätöstä, vaan jokainen edustaja päätyi itsenäisesti kannattamaan Nato-jäsenyyttä. Kanta on siis yksimielinen.

– Tämä kuvastaa siitä ajattelunvapautta, joka on ollut tärkeä turvata tänä keväänä. Uskon, että tällä on arvo myös jatkokeskustelun kannalta. Tämä ei ole ollut vain hallituksen tai presidentin ratkaisu vaan kansalaisten ratkaisu, puolueiden ja viime kädessä jokaisen kansanedustajan oma päätös.

Puolustusvaliokuntaa luotsaava Petteri Orpo usko myös, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa pyritään jatkossakin yhteiseen säveleen.

– Toki esimerkiksi kokoomukselle tämä on nyt paljon helpompaa, kun sitä tehdään meidän mielen mukaisessa kokonaisuudessa, osana koko läntistä demokraattista yhteisöä. Mutta en minä usko, että siihen tulee suuria säröjä.

Orpon mukaan on kuitenkin ymmärrettävä, että osana Natoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekemisen kehikko muuttuu jossain määrin.

Myös Suomen Venäjä-suhde muuttuu. Toisaalta Suomi vienee Natoon myös omaa Venäjä-osaamistaan.

– Kyllä me edelleen olemme Venäjän naapuri. Meillä on historiamme ja Venäjä-tuntemuksemme. Kyllä me voimme sitä osaamistamme ja ymmärrystämme Venäjästä viedä Natoon ja auttaa ehkä Natossa tekemään oikeanlaisia ratkaisuja, Orpo pohtii.

Kun Pekka Haavisto tapasi Naton ulkoministereitä lauantai-iltana, jo ennen kuin yhtään kysymystä oli ehditty esittää, hän informoi kollegojaan muun muassa siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli soittanut ja informoinut myös Vladimir Putinia Suomen Nato-päätöksestä.

Haaviston mukaan osalle ulkoministereistä tieto oli normaali. Joillekin tulee kuitenkin aina yllätyksenä, että Suomi näissäkin olosuhteissa pitää minimitasolla yhteyksiä Venäjään.

Myös kansainvälinen lehdistö tenttasi Haavistoa Niinistön soitosta Putinille.

– Sanoin, että meillä on 1 300 kilometriä yhteistä rajaa, että on se aika hyvä syy yleensä soittaa. Ei ole kyse luvan hakemisesta, mutta kyse on informoinnista. Sille kyllä puolin ja toisin annetaan arvoa aina, että naapuria informoidaan, vaikka oltaisiin eri mieltäkin asioista. Pragmaattisuutemme, näissäkin olosuhteissa, suhteessa Venäjään saattaa muistuttaa muitakin naapureita siitä, miten pitkä tämä raja on ja miten paljon yhteisiä asioita kaikissa tilanteissa pitää hoitaa, Haavisto sanoo ja nostaa esimerkiksi vaikkapa rajaturvallisuuden ja ympäristövahingot, joilla voisi olla rajat ylittäviä vaikutuksia.

Annika Saarikkokin muistuttaa Venäjän ja Suomen pitkästä yhteisestä maarajasta: se ei ole jatkossa vain EU:n ja Venäjän sekä Suomen ja Venäjän vaan myös Naton ja Venäjän raja.

– Eli kyllä totta kai maantiede tekee roolistamme erityisen, halusimme tai emme, Saarikko sanoo muistuttaen samalla Suomen liittyvän Natoon täysillä puhevaltuuksilla, oikeuksilla ja velvollisuuksilla.

Antti Lindtman toteaa Naton Venäjän rajan tuplaantuvan. Hän sanoo olevan vaikea nähdä, että tällä hetkellä hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa normaali, esimerkiksi taloudellinen kanssakäyminen olisi mahdollista. Mutta Lindtmanin mukaan pitää pystyä myös katsomaan pidemmälle ja lähteä siitä, että ennen pitkää asialliset asiat pyritään hoitamaan mahdollisimman ammattimaisesti.

”Sellaisissa jännitteissä, joissa Nato on itse osapuoli, on vaikea toimia neutraalina.”

Suomesta on puhuttu rauhanvälityksen suurvaltana. Poliitikot eivät usko Nato-jäsenyyden juurikaan kaventavan Suomen mahdollisuutta toimia tällä saralla.

Lindtman painottaa kaikkien Pohjoismaiden roolia rauhanvälityksessä. Kun koko Pohjola tulee Naton jäseneksi, hän katsoo, että yhteiseen arvopohjaan, rauhanvälitykseen ja monenkeskiseen yhteistyöhön perustuva tapa katsoa maailmaa voi vahvistua Naton sisällä.

– Me pyrimme edelleen Nato-jäseninäkin luomaan vakautta, toivottavasti entistäkin tiiviimmässä yhteistyössä koko Pohjolan kanssa.

Pekka Haavisto muistuttaa, että Natossa on myös Norja. Se tekee aktiivista rauhanvälitystyötä. Hän mainitsee myös Turkin edistävän tällä hetkellä Ukrainan ja Venäjän yhteydenpitoa.

– Tietysti sellaisissa jännitteissä, joissa Nato on itse osapuoli, on vaikea toimia neutraalina. Mutta suurimmassa osassa maailman konflikteista Nato ei ole millään tavalla mukana ja niissä on täydet mahdollisuudet toimia, Haavisto sanoo.

– Suomelle rauha on ihan yhtä tärkeä arvoa ennen ja jälkeen Nato-jäsenyyden. En tunnista tässä mitään muutosta. Me olemme rakentaneet tiivistä Nato-yhteensopivuutta jo usean vaalikauden ajan ja ilman Nato-päätöstäkin satsanneet omaan puolustukseemme kaksi prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta. Satsaus omaan turvallisuuteen ja puolustukseen ei ole pois yleisestä rauhanvälityksestä tai rauhanturvaamisesta laajemmin, toteaa puolestaan ministeri Annika Saarikko.

Miksei rauhanvälitys onnistuisi, kysyy myös Petteri Orpo.

– Me olemme rauhaa haluava kansa. Meidät sellaisena tunnetaan. Jokainen tietää sen realismin, miksi Nato-jäsenyyteen on tässä tilanteessa päädytty. Minusta Suomella voi olla rauhanvälityksessä edelleenkin iso rooli, Orpo päättelee.

”Keskustelen hänen kanssaan mielellään myös Viron odotuksista.”

Suomella puolustusliitossa sinne päästyään on myös omat velvoitteensa. Antti Lindtman tiivistää poliitikkojen ajattelua todeten, että Suomen keskeisin rooli Naton jäsenenä olisi jatkossakin pitää huoli omasta alueestaan ja puolustuksestaan.

Myös sitä on spekuloitu, mikä rooli Suomella olisi Baltian puolustamisessa ja vaikkapa sen ilmavalvonnassa.

– Viime kädessä Naton jäsenenä, kun puolustussuunnitelmat rakennetaan, varmasti tarkentuu, mikä rooli kullakin maalla on, Lindtman sanoo.

Hän lisää, että totta kai Suomi kantaa rauhan ajan toiminnoissa kuten ilmatilan valvonnassa oman osansa muiden jäsenmaiden kanssa.

Pekka Haavistokin muistuttaa, että mitään puolustussuunnittelua ei ole Suomen osalta tehty, koska vielä ei olla Naton jäseniä.

– Varmaan osallistutaan erilaisiin rotaatioihin, jotka koskevat Viroa ja Baltiaa, mutta on ihan selvä, että Baltian maat eivät voi yksin nojata Suomen ja Ruotsin apuun. Ne tarvitsevat myös isojen jäsenmaiden tukea. Varmaan Suomi ja Ruotsi ovat yksi lisä tässä tuessa ja rotaatiossa, mutta ei varmasti niin, että puolustus olisi vain jotenkin alueellisesti järjestetty. On nähty, että Baltian maissa on milloin italialaisia, milloin espanjalaisia, milloin Iso-Britannia ja Ranska. Nämä isot jäsenmaat myöskin kantavat siitä vastuuta, Haavisto pohtii.

Annika Saarikko sanoo, että kaikissa olosuhteissa Viro on Suomelle erityisen tärkeä. Hän tapaa tänään tiistaina Viron eduskunnan puhemiehen Jüri Rataksen.

– Keskustelen hänen kanssaan mielellään myös Viron odotuksista Suomen suhteen.

Petteri Orpokin paaluttaa Suomen vastaavan ennen kaikkea omasta puolustuksestaan Natossa.

– Se on Suomen ja suomalaisten tärkein tehtävä Natossa. Sen jälkeen me lähdemme suunnittelemaan yhdessä Nato-maiden kanssa ensinnäkin Ruotsin ja Norjan kanssa Skandinavian puolustamista. Sitten seuraavaksi me suunnittelemme ja harjoittelemme yhdessä Itämeren maiden, Baltian, Puolan ja Saksan kanssa koko Itämeren alueen puolustamista ja siellä taustalla on brittien voima.

”Kun se meidän kantamme on ollut 20 vuotta tiedossa.”

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz veisteli maanantaina eduskunnan Nato-keskustelussa voivan olla, että ”vasemmistohallitus” oli juuri oikea hallitus viemään Suomen Natoon.

– En ole vakuuttunut siitä, että jollakin muulla hallituspohjalla tästä salista olisi löytynyt näin laaja yhteisymmärrys Suomen Nato-jäsenyydestä vaikka uskonkin, että vastaava päätös olisi syntynyt myös porvarihallituksen aikana, hän sanoi.

Annika Saarikko kuittaa ymmärtävänsä Zyskowiczin motiivit kuvailla hallitusta vasemmistohallitukseksi.

– Mutta me emme ole vasemmistolainen puolue. Arvioni mukaan keskusta olisi päätynyt tähän ratkaisuun kaikissa hallituskoalitioissa ja myös oppositioasemassa, Saarikko sanoo.

Tästä hänen mukaansa kertoo muun muassa kansalaisten gallup-kyselyiden nopea ja suuri käännös Naton kannalle.

– Se nopein ja suurin muutos tapahtui ensimmäisenä meidän äänestäjissä.

Saarikko nostaa esiin myös keskustan eduskuntaryhmän yksimielisyyden Nato-jäsenyyden tukemisessa sekä puoluevaltuuston yksimielisen tuen puoluejohdolle turvallisuuspoliittisen ratkaisun tekemisessä.

– Ratkaisu oli keskustalaisten laajalle enemmistölle niin selvä, että uskon, että mikään poliittinen olosuhde hallituksen tai opposition väreistä riippuen ei olisi ollut sitä muuttumassa.

Pekka Haavisto toteaa, että Suomen historiaa selitettäessä on leikitty ajatuksella, että hallitukset ja presidentit ovat joutuneet tekemään aina itselleen mahdollisimman vaikeita päätöksiä.

– Varmaan tämä on yksi sellainen paradoksi, että vihreiden, keskustan ja demarien hallitukselle tuli nyt tämä turvallisuustilanne päälle.

Haavisto kuitenkin toteaa, että nykyisessä turvallisuustilanteessa luultavimmin mikä tahansa hallitus olisi joutunut millä tahansa kokoonpanolla samojen kysymysten eteen.

– Kyllä tässä on nähty myöskin aika vahvaa hallitus-oppositio-yhteistyötä.

– Kun Venäjän julmat pommit ryhtyivät tuhoamaan Ukrainaa ja kun se särkivät siellä ihmisyyttä ja unelmia, ne särkivät samalla turvallisuusrakenteen, jonka varaan myös Suomessa on rakennettu. Se oli hetki, joka ratkaisi Suomen Nato-jäsenyyden. Luulenpa, että tämä olisi ollut lopputulos riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa ja oppositiossa, sanoo Antti Lindtman.

Petteri Orpo sanoo, että oli ratkaisevaa, että nyt hallitusvastuussa olevat puolueet joutuivat asian miettimään.

– Kun se meidän kantamme on ollut 20 vuotta tiedossa.

Kun Orpolle huomauttaa, ettei kokoomuskaan kovin aktiivisesti ole Suomea Natoon ajanut, hän alkaa opponoida väitettä.

– Kokoomus on ollut yksin tämän asian kanssa. Ei ole Suomen kansan enemmistö ollut tätä mieltä puhumattakaan eduskunnan enemmistöstä.

Orpo jatkaa kokoomuksen olleen keskeinen vaikuttaja muun muassa Hornetin hankkimisessa, Suomen osallistumiseen Naton rauhankumppanuustyöhön kuin esimerkiksi Naton nopean toiminnan joukkojen toimintaan osallistumisessa.

– Kokoomus on tehnyt tätä työtä kaiken aikaa ja siksi me olemme niin pitkällä, että Naton pääsihteeri voi sanoa, että Suomen jäsenyyshakemuksen käsittely voi mennä läpi päivässä.

”Minä en ole potenut mitään traumaa.”

Suomessa koettiin aikanaan, että Ruotsi jätti ilmoittamatta meille EU-jäsenyyden hakemisesta. Tämä on ollut miltei pienimuotoinen kansallinen trauma. Demokraatti kysyi poliitikoilta, onko tämä tilanne nyt kuitattu, kun Suomi on ollut Nato-jäsenyydessä Ruotsiin nähden veturi.

– Minä en ole potenut mitään traumaa tästä EU-jäsenyydestä. Pääasia, että sinnekin aikanaan liityttiin, Petteri Orpo sanoo.

Orpo sanoo olevansa ylpeä siitä, että Suomessa oli vahva tahtotila, että Nato-ratkaisu tehdään joka tapauksessa Ruotsista riippumatta.

– Meidän harras toiveemme oli ja tehtiin töitä sen eteen, että Ruotsi tulee samaan aikaan, mutta meillä oli vahva oma tahto ja se oli merkittävä.

Pekka Haavisto kuvaa Ruotsin lehdistön ”isovelijuttujen olleen herkkiä”.

– Ehkä ne vähän paransivat haavoja vanhasta, hän naurahtaa.

Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen kiitti Suomea viime viikolla pääkirjoituksessa otsikolla ”Kiitos Nato-avusta – isoveli Suomi!”

– Onhan se tosiasia, että tätä Ruotsin (Nato)-päätöstä ehkä kaiken kaikkiaan eikä ainakaan tässä aikataulussa olisi tullut ilman Suomea. Kyllä Suomi on vaikuttanut siihen. Ja senhän näkee siinä, että Ruotsin mielipidemittauksissa oli huomattava ero kansalaisten mielipiteessä. Jos Suomi liittyisi, silloin Ruotsin mielipide oli paljon Natoa kannattavampi. Meillä ei ollut ehkä vastaavaa eroa Suomen puolella, Haavisto toteaa.

Antti Lindtman ei lähde muistelemaan EU-päätöstä. Nato-päätöksestä hän sanoo, että Suomella on ollut tiivis yhteistyö ja dialogi Ruotsin kanssa.

– On ennen kaikkea Suomen mutta myös Ruotsin ja koko Pohjolan etu, että Suomi ja Ruotsi pystyvät liikkumaan tässä yhtä jalkaa.

Lindtman osallistui maanantaina puhemies Matti Vanhasen (kesk.) isännöimälle lounaalle Yhdysvaltain senaatin republikaanijohtaja Mitch McConnellin kanssa.

– Oli ilo kuulla, että hän lupasi tehdä kaikkensa sen puolesta, että Suomen ja Ruotsin jäsenyyden ratifiointi tapahtuisi ennen elokuun istuntotaukoa. Se oli erittäin hyvä viesti. Omalta puoleltani viestitin, mikä viesti toistui selvästi laidasta laitaan myös eduskunnan ryhmäpuheenvuoroissa maanantaina, että me Suomessa näemme Nato-jäsenyyden ennen kaikkea Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ratkaisuna, ei ketään vastaan.

Annika Saarikko toteaa, ettei historian saatossa ole merkitystä, hakeeko jokin maa Natoon illalla ja toinen aamulla.

– Ratkaisevaa on lopputulos, joka tästä syntyy. Syntyy yhteisen turvallisuusratkaisun Pohjola.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE