Niitä höystettiin tunteisiin vetoavilla iskulauseilla siitä, kuinka briteillä on pian mahdollisuus ottaa ohjat omiin käsiin. Havainnollisen kuvan mahdollisuuksista päättää omista asioista saa tarkastelemalla Suomen historiaa.

Suomesta tuli Ruotsin itäinen maakunta 1100-luvulla. Seuraavien runsaan 600 vuoden aikaan suomalaiset saivat olla luomassa Ruotsin suurvaltaa, vaikka kunnia siitä tuli ruotsalaisille. Ruotsin suurvalta-asema romahti Pultavan taistelussa 1709.

Ajanjakso oli kuitenkin sekä Ruotsille että Suomelle merkityksellinen. Suomi oli jo Ruotsin vallan aikana liitetty osaksi läntistä kristikuntaa sekä läntisen Euroopan kulttuurista, yhteiskunnallista ja taloudellista järjestystä. Tältä pohjalta syntyivät aikanaan niin markkinatalous, perustuslailliset valtiomuodot ja laillisuusperiaatteisiin sidottu hallinto.

Kun Venäjä uudelleen valtasi Suomen 1808-1809, Suomesta tuli osa Venäjää, tosin autonominen. Suomalaiset eivät siitä päättäneet, vaan Napoleon ja Aleksanteri I olivat asian keskenään sopineet.

Tuohon aikaan sisältyy kansallinen herääminen ja suomalaisuus, jota loivat Runeberg, Lönnroth, Snellman ja Topelius. Kansakunnan identiteetin kehitystä henkisenä voimana ja tahtona kansakunnan puolustamiseen tukee historiallinen jatkuvuus. Tuona aikana, autonomisena suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla luotiin pohja Suomen itsenäisyydelle.

Kommunistien päästyä lokakuussa valtaan Venäjällä eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä 1917.

Itsenäisyysjulistuksen jälkeen tammikuun lopulla 1918 maan suurin puolue sosiaalidemokraatit tekivät kapinan, johon sosialistista vallankumousta tavoitteleva punakaarti vei puolueen. Sisäisistä ristiriidoista aiheutuneen sisällissodan valkoiset Mannerheimin johdolla ja saksalaisten tukemana voittivat, minkä jälkeen Suomesta yritettiin tehdä kuningaskunta. Hanke kuitenkin kaatui syksyllä 1918 Saksan antautumiseen. Saksan antautuminen merkitsi myös sitä, ettei Suomi jäänyt Saksan vasallivaltioksi.

Sisällissodan tulos näkyi vuosikymmeniä kahtiajakautuneena yhteiskuntana. Sota ja kaikki sen seuraukset vaativat ainakin 40 000 suomalaisen hengen. Heistä 75 prosenttia oli suomalaisia punaisia, joita menehtyi eniten vankileireillä sodan päätyttyä ja teloituksissa sodan aikana.

Suomessa vaalit maaliskuussa 1919 toivat eduskuntaan selvän tasavaltalaisenemmistön. Tasavaltainen hallitusmuotoesitys hyväksyttiin 21.kesäkuuta 1919. Valtionhoitaja Mannerheim vahvisti hallitusmuodon 17. heinäkuuta. Tällöin vahvistui Suomi itsenäisenä demokraattisena tasavaltana.

Stalin ja Hitler olivat elokuussa 1939 päättäneet (Molotovin-Ribbentropin sopimuksella), että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin. Yritys valloittaa Suomi vuonna 1939 ei onnistunut. Kesällä 1941 yritettiin Saksan rinnalla revanssia, mikä aluksi näytti onnistuvan, mutta päättyi Neuvostoliiton sotakoneiston suurhyökkäykseen. Se kuitenkin torjuttiin ja Suomi säilytti itsenäisyytensä, vaikkei Suomen mahdollisuuksiin ulkomailla uskottu.

Suomea pidettiin edelleen Neuvostoliiton etupiiriin kuuluvana. Euroopan jaosta suurvaltojen johtajat olivat päättäneet. Nyt Neuvostoliitto ei yrittänyt Suomen valloittamista asein. Ideologista valloitusta yritettiin ja kaikenlaista painostusta. Suomen sisäisiin asioihin puututtiin monin keinoin. Elettiin YYA-aikaa, jolloin tietty määrä itsemääräämisoikeutta säilytettiin. Suora vaikutus idästä päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991.

Euroopan unioniin liittymisestä Suomen kansan enemmistö päätti itsenäisesti kansanäänestyksessä 16.lokakuuta 1994 57 prosentin äänten enemmistöllä. Äänestyksessä kysyttiin, tulisiko Suomen liittyä EU:n jäseneksi neuvotellun liittymissopimuksen mukaisesti. Historian aikaisemmissa vaiheissa kansalta ei oltu kysytty mitään.

Suomi on globalisoituvassa maailmassa pärjännyt verrattain hyvin. Maamme sisällä on suuriakin eriarvoisuudesta johtuvia ongelmia, joiden ratkaiseminen on pitkälti omissa käsissämme. Euroopan unionin puitteissa pääsemme vaikuttamaan omiin asioihimme enemmän kuin ulkopuolella ollessa. Unioni antaa myös turvaa, mitä pidimmekin tärkeimpänä asiana päättäessämme unioniin liittymisestä.