Yhdysvaltalaisfilosofi John Rawls lähestyy oikeudenmukaisuutta filosofisen ajatuskokeen kautta. Tässä ajatuskokeessa yhteiskuntaa rakentavat ihmiset eivät tiedä, mikä heidän asemansa yhteiskunnassa tulee olemaan. Mikäli yhteiskuntaa suunnitellaan tietämättömyyden verhon takaa, päätöksentekijöillä on peruste rakentaa kaikille hyvä yhteiskunta.

Karl Marxin kuuluisa tulkinta oikeudenmukaisuudesta kuuluu ”kullekin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeensa mukaan”. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikki osallistuvat kykyjensä mukaan, maksavat veroja ja saavat niitä vastaan tarvitsemiaan palveluja. Tämä käsitys vastaa sitä, kuinka monet sosialidemokraatit ymmärtävät yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden.

Klassisen aristoteelisen määritelmän mukaan oikeudenmukaisuus on sitä, että kullekin annetaan ansionsa mukaan. Tämä muodollinen periaate ei vielä tarkenna, mihin ansiokriteeriin resurssijaon tulisi perustua. Mikäli ansiokriteerinä on ahkeruus, ahkerimmalla annetaan eniten. Jos valittuna ansiokriteerinä on tarve, eniten annetaan sille, joka tarvitsee eniten.

Yhdysvalloissa on pitkään uskottu siihen, että terveyspalvelut tulisi jakaa maksukyvyn mukaan. Korona-aika sai monet kyseenalaistamaan tämän lähtökohdan. Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan yleinen terveydenhoitojärjestelmä olisi pelastanut pelkästään vuonna 2020 yli 200 000 ihmisen hengen ja säästänyt 105,6 miljardia dollaria terveydenhoitokustannuksissa (Lähde https://www.pnas.org/doi/full/10.1073/pnas.2200536119)

Esimerkki valaisee sitä, millaisiin ongelmiin ajaudumme, mikäli oikeudenmukaisuuden perusteena on yksi universaali kriteeri. Vaikka uusliberalistit niin uskovat, ei ole olemassa maksukyvyn kaltaista kriteeriä kaikkien yhteiskunnallisten palveluiden ja resurssien oikeudenmukaiseen jakamiseen. Eri elämän osa-alueilla on sovellettava eri kriteereitä.

VAIKKA terveyspalvelujen jakamisen tärkein kriteeri on tarve, se ei ole toimiva kriteeri jakaa välttämättömyyden ylittäviä palveluita. Kukaan ei väitä, että luksustuotteita, kuten merkkilaukkuja, tulisi jakaa kaikille tarpeen mukaan. Ylellisyystuotteiden jakaminen voidaan huoletta jättää markkinoille. Kukaan ei esitä, että tutkimusrahoitus tulisi jakaa vain tarveperustaisesti, koska meriitit ovat toimivampi jakokriteeri.

Millaisia palveluita sinä odottaisit yhteiskunnalta, jos et tietäisi mihin yhteiskunnalliseen asemaan synnyt? Sosiaalisesti oikeudenmukaisen päätöksentekijän tulee varmistaa, että eniten palveluja tarvitsevat saavat eniten apua ja kukin osallistuu yhteiskuntaan kykyjensä mukaan. Kolmantena oikeudenmukaisuuden kriteerinä on, että kaikki tulevat yhdenvertaisesti kuulluiksi ja heillä on mahdollisuus osallistua demokraattisesti heitä koskevaan päätöksentekoon.

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Kokkolasta.