Urheilu

Miten ihmeessä Suomessa ei osata löytää huippuja? – Urheilutoimittajalegenda Leväaho ottaisi mallia Ruotsista

Jani Laukkanen
Jani Laukkanen
Jani Laukkanen

Olympialaiset Etelä-Korean Pyeongchangissa alkavat parin päivän päästä, mutta tällä kertaa urheilutoimittajalegenda Kauko-Aatos Leväaho ei ole paikan päällä. Se ei häntä harmita.

– Urheilutarjonta tulee tyydytetyksi television ja lehtien kautta, 92-vuotias Demokraatin verkkolehteen yhä analyyttisiä kolumneja urheilun saralta kirjoittava Leväaho kuittaa.

Hän on kuitenkin ehtinyt kokea 18 kertaa olympiahuumaa ja suomalaisten menestystä. Tällä kertaa Leväaho on paljon pessimistisempi – tai realistisempi – kuin Suomen olympiakomitea, joka ennustaa kuutta mitalia.

Lue ”Kaken” viimeisin kolumni, millaisin odotuksin hän Etelä-Korean kisoja seuraa.

Suomessa kontataan nyt monessa perinteisessä menestyslajissa. Mäkihypyssä menee suorastaan masentavan surkeasti. Miten löytää ne huiput – se on Leväahon mielestä ydinkysymys. Koko järjestelmä on kuralla, koska verkko pitäisi laskea veteen laajasti.

– Koululiikunta on liikunnan alkeiskoulu, jonka pitäisi iskostaa liikkuminen elämäntavaksi. Urheiluseurat voisi yhdistää tiiviimmin kouluelämään. Fiksua olisi, että lapsille olisi taattu liikuntaohjelmaa koulun tiloissa, kun oppitunnit päättyvät iltapäivällä.

Leväaho valjastaisi urheiluseurojen lisäksi esimerkiksi liikuntapaikkojen ohjaajat ja uimavalvojat kykyjen etsintään – kuten Ruotsissa.

Yhteiskunnan pitäisi tulla apuun, ettei hyvä harrastus olisi lompakon paksuudesta kiinni.

Sana eriarvoisuus tulee esille usein Leväahon puheissa. Eriarvoisuus näkyy siinäkin, miten lapset pääsevät harrastamaan. Raha tulee usein esteeksi.

– Tavallinen duunari ei saa lastaan samalla tavalla mukaan harrastuksiin kuin rikkaamman lapsi. Yhteiskunnan pitäisi silloin tulla apuun, ettei hyvä harrastus olisi lompakon paksuudesta kiinni, Leväaho, Työväen urheiluliiton mies, pohtii.

Yhteiskunnan jakautuminen oli sata vuotta sitten ja edelleenkin hänen mielestään kaiken pahan alku ja juuri. Hän toivoisi, että nykyporvaristo ottaisi mallia vaikkapa vanhasta teollisuuspatruunasta Juuso Waldénista.

– Tunsin hänet hyvin. Hän ajatteli, että kun muilla menee hyvin niin hänelläkin menee hyvin. Nykyinen porvaristo jakaa vain osinkoja toisilleen. Hyvinvointia pitää jakaa eikä katkeroittaa toisia. Ja pitäisi noiden leipäjonojenkin vähän pysähdyttää.

Kauko-Aatos Leväaho oli aikoinaan Kuntoliikunnan keskusliiton puheenjohtaja. Hän toivookin, että koko kansa – ei vain lapset ja nuoret – nostaisi nostaisi takamuksensa sohvalta. Vaikka kuinka kutkuttaisi seurata muiden rehkimistä Pyeongchangissa.

Lue Demokraatin tämän viikon printtilehden laaja haastattelu Kauko-Aatos Leväahon elämästä ja ajatuksista.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat