Kansalaisaloiteessa ehdotetaan, että siirtymä turkistarhattomaan Suomeen toteutetaan laatimalla kansallinen suunnitelma turkistuotannon lakkauttamiseksi kohtuullisella siirtymäajalla, minkä lisäksi alan harjoittamisesta luopuville tarhaajille luodaan luopumistukijärjestelmä.

SDP:llä, vihreillä ja vasemmistoliitolla on olemassa turkistarhauksen alasajon edistämiseen liittyviä puoluekokouspäätöksiä, joten näiden puolueiden edustajien voi odottaa pitkälti kannattavan aloitteen tavoitetta.

Kansalaisaloitetta kannattavat Mai Kivelä (vas.) ja Nasima Razmyar (sd.) nostavat esiin, että myös muissa puolueissa, kuten hallituspuolue kokoomuksessa, on turkistarhausta vastustavia edustajia. Kivelä huomauttaa, että ennen vaaleja enemmistö kansanedustajista on vaalikonevastauksissaan ilmaissut kannattavansa kieltoa.

Kivelä viittaa Animalian tekemään yhteenvetoon vaalikonevastauksista. Ylen vaalikoneeseen vastanneista kansanedustajista 110 kannatti turkistarhauksen kieltämistä. Heistä 59 oli täysin eri mieltä ja 51 jokseenkin eri mieltä väitteestä ”Turkistarhaus pitää sallia myös tulevaisuudessa”. Täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa oli 90 kansanedustajaa. Ylen vaalikoneessa 26 kokoomuksen kansanedustajaa ilmaisi, etteivät he hyväksy turkistarhauksen sallimista tulevaisuudessa.

Razmyar toivoo Kivelän tapaan, että edustajat saisivat äänestää asiassa omantuntonsa mukaan. Hän vetosi torstaisessa keskustelussa kokoomuksen edustajiin, mutta sanoo tietävänsä, että myös oppositiopuolue keskustassa on yksittäisiä edustajia, jotka voisivat aloitetta kannattaa.

– Suomalaisista yli 80 prosenttia ei usko tähän elinkeinoon, sen eettisyyteen tai ainakaan siihen, että se voisi nykymuodossaan jatkua. Tuntuu käsittämättömältä, että eduskunta vain jarruttaa. Tässä on kuitenkin vahva kansalaisten tahto, että turkistarhaus on saatava jotenkin kestävästi loppumaan, Razmyar sanoo.

Razmyar muistuttaa, että kansalaisaloite keräsi eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 allekirjoitusta yhdessä päivässä. Reilussa viikossa allekirjoituksia oli yli 100 000. Hän sanookin näkevänsä paljon yhtäläisyyttä Tahdon-kansalaisaloitteeseen vuodelta 2013.

– Uskon, että tällä kansalaisaloitteella on tällä kertaa aivan aidosti oikea mahdollisuus nousta ja vaikuttaa. Ajattelin tänään, että ehkä tämä kansalaisaloite voisi olla se meidän seuraava Tahdon-kansalaisaloite, tasa-arvoinen avioliittolaki, joka aikanaan hyväksyttiin kansalaisten tahdosta ja kansalaisten aloitteesta, Razmyar summasi eduskunnassa pitämässään puheessa.

SAMALLA täytyy olla kuitenkin realisti, Nasima Razmyar myöntää. Tiukille menee.

Eduskunnassa on paljon myös turkistarhauksen kieltämistä vastustavia edustajia. RKP:lla on asiasta puoluekokouskanta, kansanedustaja Mikko Ollikainen muistuttaa. Hän nostaa esiin myös hallitusohjelmakirjauksen.

– Oletan, että kun hallitusohjelmassa on sellaisia kirjauksia, niin siltä pohjalta en näe, että aloite menee läpi. Lähden siitä, että kun hallituksessa on sovittu, niin sen mukaan edetään, hän sanoo Demokraatille.

Hallitusohjelmassa lukee turkisalasta: ”Hallitus tunnistaa suomalaisen alkutuotannon kuten eläintilojen, porotalouden, turkis- ja puutarha-alan sekä taimituotannon tärkeyden ja erityishaasteet. […] Turkisalan laatujärjestelmiä kehitetään yhdessä toimialan kanssa.”

Ollikainen on Pohjanmaalta, jossa turkistarhaus on monille tärkeä elinkeino. Hän kertoo nähneensä alaa läheltä sekä kunnanjohtajana Vöyrissä ja kunnanjohtajan sijaisena Maalahdessa että lähipiiriin kuuluvien tarhaajien kautta. Hän korostaa, että turkistarhausta ei pitäisi kieltää, koska se on toimiva ja laillinen elinkeino.

– Se on osaltaan tuonut verotuloja ja luonut maaseudulle työpaikkoja. Ajattelen myös niin – ja olen nähnyt – että tiloilla tehdään tarkkaa ja hyvää työtä ja siellä seurataan lainsäädäntöä. Suomi on huippumaa eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Lähetekeskustelussa Ollikainen nosti esiin, että turkiselinkeinon arvoketjun kokonaisverokertymä oli viime vuonna 39 miljoonaa euroa. Hän muistuttikin eduskuntapuheessaan turkistalouden koskettavan montaa eri alaa.

– Itse olen kasvanut turkistalouden kanssa koko elämäni, voi sanoa. Vartuin kunnallisella asuntoalueella. Lähin naapuri oli turkistarhaaja, lähin tarha oli 250 metriä meiltä kotoa ja jäädyttämö 500 metrin päässä. Luokkakaverin isä oli kalastaja, ja siitä sitten tuli ruokaa eläimille. Elikkä turkistalous koskettaa montaa eri alaa, ja kiitos verovarojen, alalta on kustannettu vuosikymmenten aikana osaltaan peruspalveluja kuntalaisille: kouluja, päiväkoteja, palvelukoteja ja niin edelleen. Myynti on ollut miljardeja vuosikymmenten aikana, hän sanoi.

Kansalaisaloitteessa nostetaan esiin siirtymäaika ja luopumistukijärjestelmä. Ollikainen ei suostu spekuloimaan lainkaan, millainen merkitys tällaisella siirtymäajan tuella olisi, mikäli turkistarhaus päätettäisiin eduskunnassa siirtää historiaan.

– Lähden siitä, että tämä aloite ei mene läpi, hän sanoo.

KANSALAISALOITE lähetettiin torstain keskustelun jälkeen maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Valiokunta päättää, ottaako se kansalaisaloitteen käsittelyyn ja millä aikataululla käsittely etenee.

Vaikka aloite ei saisi valiokunnan tukea ja sen enemmästä käsittelystä päätetään luopua, se ei merkitse asian raukeamista tai päätöstä kansalaisaloitteen hylkäämisestä. Tällöin aloite jää odottamaan mahdollisia myöhempiä toimia, kuten hallituksen esitystä. Käsittelemättä jäänyt kansalaisaloite raukeaa vaalikauden päättyessä.

Voiko aloite jäädä jumittamaan valiokuntaan?

– Voi, mutta ajattelen, että täällä on kuitenkin ollut halu kunnioittaa demokraattista systeemiä, että kansalaisaloitteet käsitellään asianmukaisesti riippumatta siitä, mitä ne ehdottavat ja esittävät. Oletan, että tätä kunnioitetaan myös tässä tapauksessa, Kivelä sanoo.

Hän näkee pulman siinä, jos valiokunnan mietintöön kirjataan jotain epämääräistä.

– Kirjataan esimerkiksi, että on tärkeää pitää huolta eläinten hyvinvoinnista, mutta ei sitten kuitenkaan selkeästi oteta kantaa kiellon puolesta. Se on haaste. Näinhän kävi ensimmäisen turkistarhauksen kieltoa ajaneen kansalaiseloitteen kanssa. Silloin jo eduskunta vaati turkiseläimille parannuksia ja mitään ei ole tapahtunut. Sama ei saa toistua.

RAZMYAR ja Kivelä pitävät luopumistukijärjestelmää kannatettavana. Heidän mielestään olisi järkevämpää käyttää nyt erilaisina tukina turkistarhoille valuvat eurot siihen.

– Esimerkiksi Ruotsissa on ollut tällainen siirtymätuki, joka on ollut paljon pienempi kuin mitä me olemme maksaneet tarhoille korona- ja lintuinfluenssatukia. Olisimme tuen puolesta plussalla, jos olisimme vaikka samaan aikaan Ruotsin kanssa tuoneet tällaisen tuen, Kivelä huomauttaa.

– Ja jos ajatellaan turkistarhaajien asemaa, niin nythän tarhoja suljetaan koko ajan ilman mitään yhteiskunnan tarjoamaa apua siinä. Näin on tapahtunut viimeiset vuodet – tarhoja lopettaa, koska se on kannattamatonta, hän jatkaa.

Razmyar sanoo osin ymmärtävänsä niitä edustajia, joilla on huoli turkistarhaajien tulevaisuudesta. Ja juuri siksi olisikin tärkeää varmistaa oikeudenmukainen siirtymä.

Razmyar muistutti lähetekeskustelussa, että turkistarhauksen tukemiseen on käytetty viime vuosina 83 miljoonaa euroa. Kivelä huomauttaa, että tänäkin vuonna hallitus pitää alaa keinotekoisesti hengissä 50 miljoonalla eurolla.

– Tämä on käsittämätön yhtälö, joka ei toimi taloudellisesti eikä eettisesti. Käytämme tähän periaatteessa enemmän tukia kuin mitä se meille verotuloina elinkeinona tuottaa, Razmyar sanoo.

Hän muistuttaa, että viime vuonna turkistarhaus työllisti enää noin 200 yrittäjää päätoimisesti ja tuotti 22 miljoonaa euroa veroja valtiolle sekä kunnille.

KIVELÄ ja Razmyar toivovat, että taloudelliset perusteet vetoavat niihin edustajiin, joille turkistarhaus ei ole niin tärkeä asia esimerkiksi eläinten oikeuksien näkökulmasta.

Heille itselleen tässä kyse on isosta eettisestä ja eläinten oikeuksiin liittyvästä asiasta.

– Tulee paha olo siitä, että vielä 2020-luvulla Suomessa käytetään eläimiä tällä tavalla, että luodaan jotain luksustuotteita. Se on aivan käsittämätöntä. Alan väkisin elvyttäminen ja hallituksen lisätukeminen saa minut voimaan pahoin, Razmyar sanoo.

– Se on eläinrääkkäystä. Se on eettisesti väärin, että ihmiset pitävät turkisten takia eläimiä sellaisissa oloissa, joissa eläimet eivät voi voida hyvin. Se ei ole millään tavalla perusteltua, että eläimet kärsivät, jotta saadaan jotain somisteita, joita ihminen ei millään tavalla edes tarvitse, Kivelä toteaa.

Argumentti, jonka mukaan turkistarhauksen lopettaminen Suomessa siirtäisi vain tuotantoa sellaisiin maihin, joissa eläinten olot ovat kotimaista huonommat, eivät saa tippaakaan vastakaikua kaksikolta.

– Se on ihan höpöhöpöä, kun miettii, mistä kaikista muista verrokkimaista turkistarhaus on lopetettu, Razmyar kiteyttää.

Kiveläkin muistuttaa, että Euroopassa useissa maissa on esimerkiksi koronapandemian jälkimainingeissa lopetettu turkistuotanto kokonaan. Joukossa on isojakin turkistuottajamaita, eikä sen seurauksena esimerkiksi Kiinan turkistuotanto ole kasvanut, hän huomauttaa.

– Olen itse puhunut kiinalaisten kanssa, jotka ovat sanoneet, että paras tapa vaikuttaa Kiinan turkistuotantoon on kieltää se Euroopassa, koska silloin turkisten maine luksustuotteena rapisee ja myös kysyntä vähenee. Jos siis haluaa Euroopasta käsin nähdä myös globaalilla tasolla turkistarhauksen alasajon, silloin nämä kiellot ovat juuri oikea tapa edetä.