Nelijäsenisen ryhmän puheenjohtaja on kansanedustaja Harry “Hjallis” Harkimo ja jäsenenä on muun muassa kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.).

Ylen julkisen palvelun tehtävää selvittänyt työryhmä esitti erillistyöryhmän perustamista. Heinäluoma kertoo sen kokoontuneen jo muutaman kerran.

– Yle-työryhmä päätyi erittäin tärkeään yhteisymmärrykseen. Todettiin, että kaupallisella puolella on myös omat pulmansa ja ne ovat kiihtyviä mediamurroksen takia. Ne tulevat muualta kuin Yleisradiosta, perinteisten tiedotusvälineiden aseman heikentymisestä ja siitä, että sosiaalinen media jakaa mainosmarkkinat uudelleen, Heinäluoma sanoo.

– Kysymys on, kun mainosmarkat jakaantuvat uudelleen ja kustannuspaineet ovat kovat kaupallisella puolella, voiko yhteiskunta tehdä jotakin sellaista, joka turvaisi moniarvoisen tiedonvälityksen, Heinäluoma toteaa.

Suomen viestintärahoitus Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Harpf vahvistaa Demokraatille käyneensä Harkimon työryhmän kuultavana. Harpf oli vuonna 2014 asunto- ja viestintäministeri Pia Viitasen (sd) asettamana selvitysmiehenä ratkomassa lehdistötukeen liittyviä kysymyksiä, joten hänen näkemyksiään kuunneltaneen tarkalla korvalla.

– Kaupallisen tv:n ja median merkitys mainoasalustana on heikentynyt. On tullut uutta kilpailua, lähinnä viittaan somen mainonnan alustoihin, hakukoneisiin ja peleihin. Tunnen sympatiaa asiajournalismia kohtaan taustani takia. Tässä ollaan hyvällä asialla, vaikka aika ongelmallista on muodostaa mitään tukiapparaattia, Harpf pohtii nyt.

Hän näkee monipuolisella uutistarjonnalla kansansivistyksellisen merkityksen ja siksi huoli asiasta on perusteltu.

Silloiselle ministeri Viitaselle Harpf ehdotti, että Suomeen luotaisiin Tanskan mediatukijärjestelmän kaltainen malli, jossa jaettaisiin tuotanto- ja innovaatiotukea. Tukea voisivat saada niin painetut kuin verkkojulkaisut sekä TV- ja radioalan journalistinen sisältötuotanto.

Kaupallisen tv-uutistuotannon osalta Harpf ei kuitenkaan enää liputtaisi tuotanto- ja innovaatituen puolesta.

Innovaatiotuki olisi 2014 auttanut maakunta- ja sanomalehdistön kehittämään nettijournalismia ja liikkuvan kuvan ratkaisuja.

– Se momentum on vähän ohi. Ehkä helpoin tekijä olisi pyrkiä saattamaan eri osapuolia yhteistyöhön joillakin kannustimilla, Harpf arvioi nyt ja viittaa niin Ylen, lehdistön kuin kaupalliseen tv-uutistoiminnan yhteistoimintaan.

Harpf toteaa, että Suomessa on tällä hetkellä yksi kaupallinen toimija eli MTV, joka harjoittaa laajamittaista tv-uutistuotantoa. Yhden yhtiön tukeminen julkisin toimin suoraan ei olisi tasapuolisuuden vuoksi mahdollista.

Jos sähköisen median uutistoimintaa tuettaisiin, ison problematiikan aiheuttaisi myös se, että tuesta tuskin muodostuisi tilapäistä vaan pikemmin pysyvä järjestelmä. Se olisi Harpfin mukaan hankalaa niin asiallisesti kuin juridisesti ja myös median historiassa poukkoilevaa tukipolitiikkaa.

– Sitten on tietysti mahdollsuus yhteistyötoiminnan ja kannustimien ja mahdollisten tuenkin lisäksi ajatella kaupallisen uutistoiminnan tulkitsemista julkiseksi palveluksi. Sille ei olisi juridista estetä, koska se on kansallisessa päätösvallassa, Harpf toteaa.

– Onhan meillä julkista palvelua harjoittavia kaupallisia tv-yhtiöitä Euroopassa muuallakin, hän jatkaa.

Tällainen ratkaisu vaatisi paljon lainsäädäntötyötä.

Harpfin mukaan eri tiedotusvälineiden yhteistoimintaa edistävät taloudelliset kannustimet olisivat kuitenkin huomattavasti pienemmän riesan tie ja luultavasti ajaisivat saman asian kuin kaupallisen uutistoiminnan tulkitseminen julkiseksi palveluksi.

Mitä kaupallista uutistoimintaa turvaava yhteistyö käytännössä voisi olla? Harpfin mukaan kyse olisi asioista, joiden tekeminen yhdessä ei vaikuttaisi uutistuotannon sisältöön mutta helpottaisi taloudellista painetta.

– Ketään ei voi pakottaa yhteistyöhön, voi kannustaa ja edistää. Toimijat tekevät ratkaisut omaksi hyödykseen ja heillä on itsellään paras näkemys. Luulen, että tekninen ja infran käyttöön suuntautuva yhteistyö olisi taloudellisesti merkittävintä. Senkaltainen yhteistyö ei olisi mielekästä ja mahdollista, jossa sama uutistuote lanseerattaisiin eri kanaviin, Harpf toteaa.

Kaupallisen tv-uutistoiminnan tulevaisuutta pohtivan työryhmän jäsen Eero Heinäluoma ei itse lähde vielä yksityiskohtiin ja eri vaihtoehtojen spekulointiin mukaan. Sen sijaan hän käy läpi suomalaisen mediamurroksen historiaa.

– Tämähän oli alun perin niin, että tämä huoli koski kakkoslehtiä. Sehän lähti siitä, että tapahtui sanomalehtien puolella keskittyminen ja kakkoslehdet maakunnista kuolivat pois. Silloin sitä pidettiin poliittisena kysymyksenä pitkään.

– Tätä kehitystä vastaan taisteltiin pitkään ja meillä oli tukijärjestelmiä, jotka ylläpitivät kakkoslehtiä. Sitten Vanhasen (kesk.) porvarihallitus poisti kakkoslehtien tuen ja se johti erittäin nopeaan keskittymiseen lehtikentässä, Heinäluoma jatkaa.

Hänen mukaansa nyt tämä sama Molokin kita, joka söi ensin puoluelehtiä ja maakuntien kakkoslehtiä, on syömässä ykköslehtiäkin maakunnissa ja lisäksi tv:n kaupallista uutistoimintaa.

– Helvetinkone, joka on tässä liikkeellä, niin sen suuhun mahtuu aika paljon suupaloja, mikä on huono asia moniarvoisen tiedonvälityksen ja ihmisten objektiivisen tiedonsaannin kannalta, Heinäluoma suree.

Hänen mukaansa työryhmän kenttä on miinoitettu monin tavoin.

– Yksi miinakenttä on se, että jos jotain tehdään, sen pitää olla markkinoiden kannalta tasapuolista.

Tällä Heinäluoma viittaa yhtä lailla lehdistöön.

Heinäluoma uskoo, että yhteiskunnassa on laaja sitoutuminen siihen, että Suomessa on tv:ssä useammanlaisia uutislähetyksiä kuin yhden kanavan lähetyksiä.

– Siinä on iso sananvapaus- ja journalistinen intressi olemassa.

Heinäluoman mukaan Harkimon työryhmän selvitys valmistuu tämän vuoden puolella.

– Varmaan marraskuussa on totuuden hetki.