– Välirikko omiin lapsiin on yleisin syy, kertoo Väestoliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.
Tulehtuneet välit saattavat johtaa siihen, että isovanhemmat eivät saa olla lainkaan tekemisissä lastenlastensa kanssa.

Taustalla voivat olla lasten vanhempien omat huonot kokemukset lapsuudestaan esimerkiksi isovanhempien silloisten päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi.

Oulasmaan mukaan tällöin isovanhempi voi itsekin kokea, että hän ei kelpaa isovanhemmaksi.

Yksi mahdollinen syy siihen, että isovanhempi ei saa tavata lastenlapsiaan, on lastenlapsien vanhempien ero.
– Toisen puolen isovanhemmat etäännytetään lapsenlapsistaan, Oulasmaa sanoo.

Toisaalta isovanhempi saattaa tunkeutua liikaa aikuisten lastensa elämään esimerkiksi vierailemalla usein ja kutsumatta sekä puuttumalla kasvatusmenetelmiin. Näissä tilanteissa tyypillisesti anoppi-miniä-suhteet kärjistyvät.

– Aika monella isoäidillä on napanuora katkaisematta etenkin aikuisen poikansa kanssa, Oulasmaa pohtii.
Maaseudulla saman katon alla saattaa asua yhdessä kolme sukupolvea. Oulasmaan mukaan tällaiset tilanteet ovat kuitenkin vähentyneet viime vuosina. Asiat voidaan saada toimimaan, jos asioista on sovittu, ja lapsiperheille taattu yksityisyys.

Antti Autio, STT