– Mielipiteitä oli monia, valkoisia ja punaisia, monarkistisia ja tasavaltalaisia, mutta tavoitteita vain yksi. Eheä kansakunta, joka on luja myös ulospäin, Niinistö sanoi puhuessaan tänään eduskunnassa Suomen hallitusmuoto 100 vuotta -juhlatilaisuudessa.

– Tänään saatamme todeta, että perustus pitää. Suomi on maailman vakaimpia maita ja ehdotonta kärkeä oikeusvaltiona. Maa, joka tunnetaan selkeänä ja luotettavana toimijana, hän jatkoi.

Niinistö totesi, että useasti ajatus jää siihen, että perusoikeuksien toteuttaminen on yhteiskunnan velvollisuus ja kansalaisen oikeus.

– Mutta myös kansalaisilla on velvollisuus toisiaan kohtaan, toisen yksilön perusoikeuden kunnioittamiseen. Ei jää jäljelle omaakaan oikeutta, jos ei muiden oikeutta pidetä arvossa.

– Nimenomaisen säännöksen mukaan vastuu ympäristöstä, luonnosta, sen monimuotoisuudesta ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Siis meille kaikille.

Niinistö sanoi yksilöillä olevan vastuuta myös omasta turvastaan.

– Perustuslaki säätää oikeudesta sosiaaliturvaan; että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan … turvaa … on oikeus…Tämän jälkeen perustuslaissa, aivan oikein, todetaan, että eri laeilla säädetään turvasta elämän erityistilanteissa ja taataan kaikille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Mutta luen niin, että odotusarvona on, että omaa kykyä käytetään. Kukin mittansa ja mahdollisuuksiensa mukaan.

– Julkisen vallan haltijoihin, tähän saliin, meihin, kaikkiin viranomaisiin kohdistuu ankarin odotusarvo: Se on ylläpitää valtiosääntöä, joka ”turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”.

Niinistö painotti perustuslakimme nojaavan luottamukseen ja vastuuseen.

Niinistö totesi myös perustuslain luovan vahvan kehikon, tavallaan turvakaaren, joka takaa mahdollisuudet osallistumiseen ja tilaa osallisuudelle.

– Nykyihmiselle osa oikeuksista kuulostaa itsestäänselvyydeltä, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Hallitusmuodon säätämisen aikaan juuri se toi osallisuuden tunnetta ja loi siten pohjan tasavallan kehittymiselle.

– Vapaus kokoontua tai uskonnon ja omantunnon vapaus tuntuvat nyt niin ikään luonnostaan selviltä asioilta. Näihin on ikään kuin tuudittauduttu.

Niinistön mukaan tuudittautumisessa on myös vaaransa.

– Kysymys sananvapauden turvaamisesta nousee esiin niin eurooppalaisessa kuin suomalaisessa keskustelussa eri laajuudessa kuin vielä muutamia vuosia sitten, jolloin sekä tuo arvo että sen rajat olivat selkeämpiä.

– Vastakkaisten totuuksien maailma ei jätä tiedolle tilaa. Se jättää hämmentyneitä vastaanottajia, missä minä oikein olenkaan osallinen?

Niinistö kiinnitti huomiota myös siihen, että hallitusmuoto tai perustuslaki pysyttelivät pitkään etupäässä akateemisten tai poliittisten piirien keskustelunaiheena.

– Viimeisten vuosikymmenten aikana piiri on laventunut, yhä useammin kuulee yleisessä keskustelussa vedottavan perustuslain säännöksiin. Mielestäni se on sivistysvaltiokehitystä.

– Viime vaalikauden loppupuolella kysymys perustuslakien tulkinnasta nousi kiivaaseen keskusteluun. Se kulminoitui, jälleen kerran, perustuslakivaliokunnan asemaan perustuslain vartijana.

Pohdittavaa teoreettisella tasolla Niinistön mukaan tuli.

– Olisiko niin, että täysin identtisessä kysymyksessä perustuslakivaliokunnan vastaus muuttuisi, jos eduskunnan voimasuhteet olisivat välillä vaihtuneet? Ja jos, niin voitaisiinko se selittää niin, että vain tulkinta muuttui, mutta perustuslaki pysyi ennallaan, tasavallan presidentti kyseli.

Niinistön mukaan on hyvä ymmärtää, että perustuslaki on kirjoitettu tavallaan väljin ilmaisuin, on jätetty tilaa ajan ja tulkinnan muutokselle.

– Mutta silti, jos jokin asia eilen oli, mutta tänään ei enää olisikaan perustuslainmukainen tai -vastainen, niin ymmälle jää.

Niinistö muistutti, miten tuomioistuimet, viime kädessä korkeimmat oikeudet, voivat jo nyt jälkikäteen yksittäistapauksessa tutkia lain perustuslainmukaisuuden.

– Tasavallan presidentti taas voi lain vahvistamisvaiheessa pyytää korkeimmilta oikeuksilta lausunnon, jolloin perustuslainmukaisuuskin voi tulla arvioitavaksi. Ymmärrettävästi esille on noussut ajatus korkeimpien oikeuksien osallistumisesta myös ennakkotarkastukseen. Esimerkiksi niin, että perustuslakivaliokunta voisi hankalissa tilanteissa pyytää lausunnon korkeimpien oikeuksien muodostamalta jaostolta.

Suomi sai uuden perustuslain vuonna 2000.