Nimittäin vuonna 1934 Ruotsin urheilu keksi itselleen rahoituksen antamalla ihmisten lyödä vetoa urheilukilpailujen yhteydessä. Tätä liiketoimintaa varten siellä perustettiin yhtiö nimeltään Tipstjänst. Tämä esimerkki herätti Työväen urheiluliiton TUL:n liittotoimikunnan jäsenen, Suomen Sosialidemokraatin urheilutoimittajan Lauri Nurmen.

Hän vei tämän Ruotsin mallin TUL:n käsittelyyn. TUL puolestaan ehdotti yhtiökumppaneiksi SVUL:ia (Suomen valtakunnan urheiluliitto), Suomen palloliittoa sekä muita SVUL:iin kuulumattomia urheilujärjestöjä kumppaneikseen.

Näin syntyi Oy Tippaustoimisto Ab, jolle sisäministeri Ernst von Born (r.) myönsi toimiluvan vedonlyönnistä urheilukilpailujen yhteydessä. Hän lupasi kaiken yhtiön tuoton ikuisiksi ajoiksi perustajajärjestöille mikäli ne onnistuvat hankkeissaan.

Näin urheilujärjestöt uskoivat rahahuoliensa olevan ohi. Mutta eihän poliitikkojen lupauksiin voinut silloinkaan luottaa. Tuli vuosi 1951 ja opetusministeriksi maalaisliiton Johannes Virolainen. Hän iski silmänsä urheilujärjestöjen tuottoisaan keksintöön ja päätti rahojen jakamisesta muillekin, jotka eivät olleet panneet tikkua ristiin eikä rastiin yhtiön toimintaan.

Itse urheiluväki johti Veikkausta pitkälti omin voimin. Yhtiön johtajina ovat olleet Tauno Aarre (SVUL), Urho Rinne (TUL), Olavi Suvanto (TUL), Reino Piirto (SVUL), Niilo Koskinen (SPL), Lauri Santala (SVUL), Pekka Martin (TUL), Jukka Uunila (SVUL), Vilho Halme (TUL), Hannu Koskivuori (SHL), Risto Nieminen (SVUL) ja Matti Ahde (TUL).

Työntekijäpuolelta löytyvät muun muassa olympiavoittajat Hannes Kolehmainen, kultavääpeli Ilmari Salminen, Berliinin 1936 korkeushypyn nelonen Kalevi Kotkas, olympiapronssimitalisti Jorma Limmonen (1960 Rooma), olympiakävijät Jorma Valkama (Rooman 6:s pituushypyssä), uimahyppääjä Helge Wasenius, kaksinkertainen Euroopan mestari Eeles Landström, koripalloilijat Pertti Laanti ja Raimo Vartia (Tokio 11.) sekä pikajuoksijat Pauli Nyy ja Börje Strand, nyrkkeilijät Rolf Andersson ja Martti Huhtala, uimari Solveig Vartia, vesipalloilija Reijo Vartia, voimistelija Unto Väätäinen, Veikko Vanhanen (SHL), Jarmo Kuusisto (SPL), juoksija Aulis Rinteenpää, jalkapalloilijat Tommy Lindholm ja Esko Piipponen, painija Leo Petrell, Reino Björklund (SNL), koripallotuomari Alarik Vihesola – ja olinhan siellä minäkin 40 vuotta (1949–88).

Jo nämä nimet osoittavat urheiluväen menestyvän myös taloudenpidossa.

Aina vuoteen 1975 asti Veikkaus pysyi urheiluväen omistuksessa. Koska 1970 aloitettu lotto oli vedonlyöntiä numeroiden kesken, niin valtiovallan kiinnostus ottaa yhtiön toiminta omiin hoteisiinsa vahvistui. Ja niinpä valtio ostikin Veikkauksen tuotoilla yhtiön osakkeet itselleen. Näin urheiluväen perustama liikelaitos oli lopullisesti siirtynyt urheilun ulottumattomiin.

Kuriositeettina mainittakoon, että jo 1950-luvulta alkaen SVUL käytti poliittisia porvarivaikuttajia hyväkseen ja sai aikaan TUL:n avun notkahduksen. Olipa katalaa kumppanuutta liiketoiminnan keksijää kohtaan!

Paraikaa on menossa ja alkamassa useat urheilun arvokisat. Berliinin EM-yleisurheilukisoista tuskin saamme edes yhtäkään mitalia. Ja pistesijatkin ovat lujilla.

Uinnissa on sen sijaan valopilkkuja: Ennen kaikkea Mimosa Jallowin pronssimitali ja muutama muu. EM-uinneissa on pistänyt silmään erikoisesti Venäjän, Italian ja Viron uintimenestykset.

Jyväskylän Saukoissa (TUL) uintivalmennuksensa aloittanut Marko Malvela on timanttia. Hänen sinnikäs työnsä on omalta osaltaan nostanut Suomen uinnin huipulle. Mimosan lisäksi esimerkeiksi kelpaavat Jere Hård ja Ari-Pekka Liukkonen. On niitä muitakin. Ja työ jatkuu.