Urpilainen kirjoittaa, kuinka jot­kut ovat miet­ti­neet suu­rim­man hal­li­tus­puo­lu­een ja suu­rim­man op­po­si­ti­o­puo­lu­een aset­ta­mien eh­dok­kai­den vaa­ti­ma­ttomia ää­ni­saa­liita.

Hänen mukaansa taus­tal­la on vai­kut­ta­nut vaa­li­a­se­tel­ma, jos­sa is­tu­van pre­si­den­tin vaih­ta­mi­sel­le ei ole näh­ty polt­ta­via syi­tä. Urpilainen näkee, että keskustan Mat­ti Van­ha­sen ja SDP:n Tuu­la Haa­tai­sen mer­ki­tys pre­si­den­tin­vaa­lis­sa oli kui­ten­kin hei­dän ää­ni­o­suuk­si­aan suu­rem­pi.

“De­mok­ra­tia ei toi­mi il­man vaih­to­eh­to­ja ja il­man nii­tä kos­ke­vaa kes­kus­te­lua. Eri­tyi­ses­ti Van­ha­nen ja Haa­tai­nen on­nis­tui­vat pre­si­den­tin­vaa­leis­sa laa­jen­ta­maan ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­liit­ti­sen kes­kus­te­lun pe­rin­tei­siä tee­mo­ja. Tämä spar­raus toi­mii eväs­tyk­se­nä va­li­tul­le pre­si­den­til­le ja muil­le Suo­men ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­li­tii­kan vai­kut­ta­jil­le.”

Urpilaisen mukaan sekä Van­ha­nen että Haa­tai­nen kri­ti­soi­vat ka­pea-alais­ta tur­val­li­suus­kes­kus­te­lua.

Urpilainen kommentoi kirjoituksessaan myös laimeaksi, alle 70 prosentin jäänyttä äänestysintoa.

“Tämä joh­tuu epäi­le­mät­tä osit­tain sii­tä, et­tä gal­lu­pit näyt­ti­vät en­nus­ta­van ta­sa­val­lan pre­si­den­tin jat­ko­kaut­ta jo usei­ta kuu­kau­sia etu­kä­teen. Oman ää­nen voi­maan ei us­kot­tu, kun ei ol­lut tiuk­kaa ki­saa, jo­hon voi­si ot­taa kan­taa.”