Syyttämisluvan antamista suositteli kaksi kuudesta lausunnon antaneesta oikeusasioita tuntevasta professorista, mutta luvan antamista ei vastustanut kukaan.

Useissa lausunnoissa toistui ajatus siitä, että syyttämislupa-asia on monimutkainen, sillä siinä törmäävät kaksi vahvaa argumenttia. Yhtäältä kansanedustajan laaja puhevapaus eduskunnassa on tärkeä asia demokratian toimivuuden takaamiseksi, mutta toisaalta Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet esimerkiksi rotuvihan puoltamisen ja syrjinnän kieltämiseksi.

Professori Mikael Hidén kertoo asiaa pohtivassa lausunnossaan, että yksi syyttämislupaa puoltavista seikoista on väitetyn rikoksen laatu. Aiemmat Suomen itsenäisyyden ajan tilanteet, joissa kansanedustajan syytesuojan murtamista on pohdittu, ovat liittyneet kunnianloukkauksiin.

Toisaalta suostumuksen epäämistä puoltaa Hidénin mukaan se, että vahva puhumisvapauden suoja edellyttää sellaista ennalta selvää kattavuutta, että edustajan ei tarvitse pohtia lausumisoikeuttaan erikseen eri tilanteissa.

Syyttämisluvan antamista puoltaneet professorit Tuomas Ojanen ja Kimmo Nuotio haluaisivat saada oikeudellista selvyyttä siihen, mikä on kansanryhmää vastaan kiihottamisen suhde kansanedustajien suojattuun puhe- ja sananvapauteen.

– Sen paremmin perustuslakivaliokunta kuin yleensä eduskunta eivät voi asianmukaisesti tällaisia kysymyksiä ratkoa, koska – – eduskunnan harkinta eroaa olennaisesti syyttäjän syyteharkinnasta sekä tuomioistuimen tuomitsemisharkinnasta oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, Ojanen sanoo lausunnossaan.
STT–Tapio Pellinen