– Suomen perinteisiä valttikortteja, jopa vientituotteeksi asti, ovat kansainvälisissä vertailuissa menestyneet oppilaat ja laadukas, perheen tulotasosta riippumatta jokaisen saatavilla oleva koulutus.

Näin kirjoittavat vetoomuksessaan Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Me-säätiö, Nuori Kirkko, Lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun keskusliitto, Pelastakaa Lapset ry, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry sekä Yhteisvastuukeräys.

”Mahdollisuus kouluttautua yksilön tai perheen varattomuuden sitä estämättä (Perustuslaki 16 §) on perus- ja ihmisoikeus. Sen on oltava aidosti totta myös Suomessa”, kannanotossa painotetaan.

Yhteisvastuukeräyksen keräysjohtaja Tapio Pajunen sanoo, että keskeinen syy vetoomukseen on se, ettei perustuslain 16 pykälä toteudu ja maassamme vallitsee eriarvoisuus.

– Siinä todetaan, että jokaiselle tarjotaan oikeus koulutukseen ”varattomuuden sitä estämättä”. Tämä ei toteudu sen vuoksi, että toisen asteen opintovälineillä on niin iso hinta, pahimmillaan 2500 euroa, Tapio Pajunen sanoo ja viittaa lukiokoulutukseen.

Sama koskee ammattikouluja, joissa joutuu esimerkiksi ostamaan kalliita työvälineitä

– Tietokone ja kirjat voivat olla tuhannen euron investointi heti lukion alussa. Se on monelle vähävaraiselle ylivoimainen summa, Pajunen sanoo.

Hän huomauttaa, että on myös isoja kuntakohtaisia eroja, miten lukio-opiskelua tuetaan.

– Meillä on kuntia, jotka maksavat lukiolaisille ilmaisen tietokoneen. Valtaosa kunnista ei tue millään tavoin.

– 20–29-vuotiaista 16 % on sellaisia, joilla on pelkkä perusasteen tutkinto. Nämä eivät ole mitään kiky-nuoria. Heidän kilpailukykynsä työmarkkinoilla on nolla. Näiltä ihmisiltä jää verohyöty tulematta yhteiskunnalle. Monet heistä jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle. He ovat syrjäytymisriskin alla, Pajunen suree.

Pajunen muistuttaa myös tutkimuksesta, jonka mukaan pelkän peruskoulun suorittaneilla on keskimääräistä suurempi riski joutua rikolliselle polulle.

– Ammatillinen koulutus tai lukio on monella tavalla turvaava tekijä, hän painottaa ja vetoaa toisen asteen maksuttomuuden puolesta.

Pajunen toteaakin, että on inhimillinen tragedia, jos nuori ei pysty vähävaraisuuden vuoksi etenemään toiselle asteelle.

– Tämä yhdistelmä yhdistettynä vähävaraisuuteen tappaa liiaan monen lapsen unelmat ja tulevaisuuden. 

Joka kymmenes suomalaislapsi kasvaa perheessä, jossa toimeentulo jää laskennallisen köyhyysrajan alapuolelle. Tämä tarkoittaa noin 120 000 lasta.

Perheen heikko taloudellinen tilanne voi olla este nuoren toivomalle koulutukselle, sillä toisen asteen opiskelun vaatimista hankinnoista saattaa olla lähes mahdotonta selvitä. Myös asuinpaikalla on väliä ─ samoja mahdollisuuksia ei ole tarjolla joka puolella Suomea.

Jos nuori ei pääse opiskelemaan toiselle asteelle tai keskeyttää opintonsa, hän on pahimmillaan vaarassa syrjäytyä koko yhteiskunnasta. Tulevaisuudensuunnitelmat vaihtuvat turhautumiseen. Koulutuksen puute enteilee myös niukkaa arkea, sillä ilman toisen asteen tutkintoa suomalaisilla työmarkkinoilla on vaikea pärjätä. Myös yhteiskunnalle tämä tarkoittaa pitkää penniä.

Kannanotossa Yhteisvastuukeräys ja järjestöt esittävät ratkaisuehdotuksia nuorten yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien turvaamiseen. Näitä ovat:

1) Maksuton toisen asteen koulutus

Perheen tai nuoren varattomuus ei saa olla esteenä toisen asteen opiskelulle. Maksuttomuuden kehittämiseen tarvitaan valtakunnallisen tason ratkaisuja, esimerkiksi lainsäädäntöä kaikille maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta.

2) Perustaidot riittävälle tasolle

On varmistettava, että perustaidot, kuten luku- ja kirjoitustaito sekä sosiaaliset taidot kehittyvät riittävästi peruskouluaikana, jotta osaaminen riittää toisen asteen opintoihin.

3) Painopiste ennaltaehkäiseviin palveluihin

Nuorten koulutusta ja opinnoissa pärjäämistä edistetään parhaiten kehittämällä ennaltaehkäisevää nuoriso- ja perhetyötä jo peruskoulussa, erityisesti yläkouluaikana. Sosiaali-, terveys-, ja mielenterveyspalvelujen sekä koulun opiskelijahuollon yhteistyömahdollisuudet on varmistettava. Avun pitää lähteä nuorten omasta kokemusmaailmasta ja heidän tarpeistaan.