Suurin osa puheluista koski terveydentilan yleistä heikentymistä, kaatumista tai sydänperäistä rintakipua, kertoo Hätäkeskuslaitoksen laatupäällikkö Tommi Hopearuoho.

Puheluiden määrä kasvoi viime vuonna edeltävästä vuodesta kahdeksalla prosentilla uuden hätäkeskustietojärjestelmän ansiosta.

– Uusi järjestelmä mahdollistaa nopeamman puheluihin vastaamisen ja tukee päivystäjää esimerkiksi tilanteen riskinarviossa, Hopearuoho sanoo.

Henkeen ja terveyteen liittyvät hätätilanteet ovat aina kiireellisiä asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänperäinen rintakipu, äkillinen elottomuus sekä vakavat liikenneonnettomuudet.

Kiireetön tilanne puolestaan on esimerkiksi hitaasti heikentynyt vointi ilman vakavia oireita.

Vuonna 2019 hätäkeskukset vastaanottivat noin 865 000 sellaista puhelua, jotka eivät olisi sisällöltään kuuluneet hätäkeskukseen. Suurin osa niin sanotuista turhista puheluista on erilaisia tiedusteluja, joilla ei ole mitään tekemistä kiireellisten viranomaispalvelujen kanssa.

– Kysytään esimerkiksi virastojen aukioloaikoja tai sähköyhtiöiden yhteystietoja sähkökatkoksissa, Hopearuoho kertoo.

Jotkut soittavat hätänumeroon pienen vamman tai vaarattoman sairastumisen takia, kun oikea toimintatapa olisi hakeutua lähimpään päivystykseen. Joskus kerrotaan esimerkiksi kaatumisesta, johon ei ole liittynyt tajuttomuutta, tai on loukattu esimerkiksi jalka ilman, että vammaan liittyy vaarallista verenvuotoa tai virheasentoa. Monesti soittajalla on mahdollisuus saada kyyti joltakin tutulta, joten edes kiireettömälle ambulanssikuljetukselle ei ole tarvetta.

Hopearuohon mukaan poliisin toimialaan liittyvissä puheluissa soittajat usein kuvittelevat tilanteen kuuluvan poliisille, mutta kun asiaa selvitetään tarkemmin, näin ei olekaan.

– On esimerkiksi kutsuttu juhlien jälkeen joku puolituttu kylään, vieras on sammahtanut sohvalle ja soittaja haluaisi poliisin hakevan vieraan pois. Tällaiset tilanteet eivät kuulu poliisille, ellei niihin liity esimerkiksi väkivallan uhkaa.

Suuressa osassa puheluita soittajaa neuvotaan menemään itse poliisilaitokselle tekemään ilmoitusta. Näissä on useimmiten kyse tilanteista, joista on kulunut jo jonkin verran aikaa.

Hopearuohon mukaan pääkaupunkiseudulla tulee enemmän poliisiin liittyviä yhteydenottoja kuin muualla Suomessa.
Ilkivaltaisia puheluita tuli hätäkeskuksiin viime vuonna yhteensä 58 000, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin sitä edeltävänä vuonna.

– Monesti näihin liittyy päihteiden käyttö: humalassa harkintakyky ei ole aina parhaimmillaan. Jotkut kokevat saaneensa huonoa palvelua joltakin viranomaiselta ja soittavat vihapäissään hätänumeroon, Hopearuoho kuvailee.

Hätäkeskuspäivystäjistä noin 70 prosenttia kokee työnsä kuormittavaksi. Uupumisoireita kokee viikoittain noin 10 prosenttia ja kuukausittain noin 20 prosenttia päivystäjistä, kertoo Hätäkeskuslaitoksen henkilöstöpäällikkö Antti Koskela.

– On hyvin todennäköistä, että luvut ovat kasvaneet vuosien varrella, Koskela sanoo.

Koskelan mukaan työ koetaan kuormittavaksi pääosin siksi, että se sisältää jatkuvaa valppaana oloa, haasteellisia tapauksia sekä hankalia asiakkaita. Moni myös kokee, että kiire on lisääntynyt. Henkilöstöpula ja alimiehitys sekä uuden hätäkeskustietojärjestelmän käyttöönotto ovat lisänneet kuormitusta.

Työntekijöiden taakkaa pyritään helpottamaan jatkuvalla koulutuksella, työnohjauksella sekä keskusteluilla, joissa päivystäjät pääsevät purkamaan kokemuksiaan kuormittavista tilanteista. Kehitteillä on myös posttraumatyöpaja.

Koskelan mukaan viime vuonna poikkeuksellisen moni hätäkeskuspäivystäjä vaihtoi toiseen työhön: vaihtuvuus oli 13 prosenttia, kun normaalisti se on noin seitsemän prosenttia.

– Joillekin kuormitus ja jatkuva negatiivisten asioiden parissa työskentely ei sovi. Moni pitää työstään sen kuormittavuudesta huolimatta: tärkeintä on, että saa auttaa ihmisiä.