Venäjän yksipuolinen hyökkäyssota Ukrainaan on hänen mukaansa muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta. Andersson arvioi, että periaatteet, joiden varaan Suomi on rakentanut oman ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa vuosikymmenten ajan, on tehty kestämään niin rauhan kuin kriisienkin aikana.

– Jos maamme turvallisuutta koskevia isoja periaatteita aiotaan muuttaa, sitä ei kannata tehdä hetkellisenä reaktiona, vaan ainoastaan huolellisen harkinnan pohjalta. Harkintaa tehdään nyt Suomessa ensin analysoimalla tätä muutosta, ja mitä se tarkoittaa niin kansallisen turvallisuuden, huoltovarmuuden kuin energiapolitiikankin näkökulmasta. Vasta analyysin jälkeen on mahdollista pohtia johtopäätöksiä.

Andersson totesi, että kun Venäjän Ukrainassa aloittama sota on käynnissä, kriisin leviämisen välttäminen on koko kansainvälisen yhteisön keskeisimpiä tavoitteita.

Hän muistutti, että mikäli johonkin Euroopan unionin jäsenmaahan hyökättäisiin, ei Suomi olisi ulkopuolinen tai sivustaseuraaja.

– Meillä on EU:n tuomat turvatakuut, mutta meiltä puuttuu sotilasliiton mukanaan tuoma pelote. Tämä voi olla pienelle maalle vaikea asema maailmassa, jossa naapurimaamme johtaja on valmis käyttämään häikäilemätöntä ja tappavaa voimaa. Toisaalta meidän pitää kysyä itseltämme, onko ydinasepelote se, mihin me haluamme puolustuksessamme nojata.

Puheessaan Andersson mainitsi jokaisen maan vastaavan kuitenkin viime kädessä itse omasta turvallisuudestaan. Tilanteessa, jossa Venäjä on näyttänyt olevansa valmis käyttämään laajamittaista sotilaallista voimaa Euroopassa, tulee myös Suomen huolehtia oman puolustuksensa suorituskyvystä ja Andersson muistutti sen myös maksavan.

– Suhtaudumme siksi vasemmistoliitossa myönteisesti puolustusmenojen lisäämiseen. Suomen puolustuskyky on kuitenkin pitkäaikaisten panostusten ja laajan reservin ansiosta erittäin vahva jo nykyisellään. Lisätarve ei siksi ole niin mittava kuin joissakin muissa maissa.

Vladimir Putinin hyökkäyssodan jälkeinen aika on Anderssonin mukaan joka tapauksessa turvattomampi ja jännitteisempi kuin aika ennen sotaa. Hän totesi, että uudessa tilanteessa Nato-jäsenyys tarkoittaisi ulko- ja turvallisuuspoliittisten jännitteiden lisääntymistä myös Suomessa.

– Venäjä on hyvin selväsanaisesti todennut, miten se suhtautuu Natoon, eikä tämän tunnistaminen ole uhkailun edessä periksi antamista, vaan osa sitä arviota mitä tässä keskustelussa myös on kyettävä tekemään. Se on tosiasia. Uudet jännitteet eivät olisi vain jäsenyysprosessin aikainen tila, vaan pysyvä uusi tila ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme.

Kansalaismielipiteen selvittäminen Nato-jäsenyydestä on Anderssonin mukaan tärkeää.

– Pidän keskeisenä, että näin suuret päätökset nauttivat mahdollisimman suurta oikeutusta kansan keskuudessa. Olkoon päätös mikä tahansa, niin se pitää pystyä hyväksymään ja sen kanssa pitää pystyä elämään myös niiden suomalaisten, jotka olivat asiasta eri mieltä.

Andersson kertoi, että puoluehallitus on päättänyt käynnistää sisäisen keskustelun ja kantojen tarkistuksen.

– Tämä tilanne vaatii myös meiltä vasemmistoliitossa pohdintaa, sen miettimistä, miten tässä uudessa tilanteessa edistää meille tärkeitä arvoja ja periaatteita rauhasta, demokratiasta ja ihmisoikeuksista ja miten tämä uusi tilanne vaikuttaa meidän poliittisiin linjauksiimme.

Ylen viime viikolla julkaisemassa gallupissa 62 prosenttia suomalaisista kannatti Nato-jäsenyyttä. Vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa suhde kannattajien ja vastustajien osalta oli varsin tasainen.

– Kun kielteinen kanta Nato-jäsenyyteen on aiemmin ollut vasemmistoliittoa yhdistävä tekijä, on siitä nyt selvästi tullut pohdinnan kohde. Siksi on tärkeää jättää tilaa sisäiselle keskustelulle ja erilaisten mielipiteiden ilmaisuille Andersson totesi.

Hän piti tilannetta ja prosessia eräänlaisena kypsyyskokeena puolueelle.

– Erityisen tärkeää on, että pystyisimme käymään keskustelua toisiamme kunnioittavalla tavalla. Ihmisten haukkuminen, nimittely tai puolueesta eroamisella uhkailu eivät ole hyviä tapoja argumentoida oman näkemyksensä puolesta.

Andersson painotti – olkoon puolueen yhteinen johtopäätös mikä tahansa – että Nato-jäsenyys ei ole ensisijaisesti hallituskysymys, vaan tärkeää on hakea mahdollisimman laajaa parlamentaarista konsensusta.

– Ratkaisu on ennen kaikkea eduskunnan käsissä. Siksi minun näkemykseni on, että meidän ei missään nimessä kannata tehdä itsellemme tästä hallituskysymystä sellaisessa tapauksessa, jossa valtiojohto päättäisi hakea jäsenyyttä.

Puoluevaltuusto on määritellyt puolueen kynnyskysymykset vuoden 2019 alussa.

– On aivan selvä asia, että kun tilanne ympärillämme muuttuu, pitää myös meidän olla valmiita yhdessä käsittelemään kynnyskysymyksiämme tästä muuttuneesta tilanteesta käsin. Luonteva paikka tarvittaessa käsitellä kysymyksiä on puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous, missä myös hallitukseen osallistumisemme on päätetty, Andersson totesi.

Uutista päivitetty