Louhiteatterin esityksen muoto, rintamalta kotiin ja päinvastoin lähetettyjen kirjeiden varaan rakentuva vuoropuhelu, on aika haastava, mutta ohjaaja Marja-Liisa Turusen käsikirjoitus väistää sudenkuopat. Sota-ajan todellisen pariskunnan käymästä yli 400 kirjeen kirjeenvaihdosta ei ole yritettykään muokata puhdasta dialogia, vaan on säilytetty kirjeiden luonne kirjoitettuina viesteinä . Ratkaisu nostaa esiin jotain olennaista sota-ajan parisuhteiden haavoittuvuudesta. Erilleen eläminen, jatkuva huoli toisen pärjäämisestä ja miehen kyseessä ollen hengissä säilymisestä, ja vasta-avioituneiden pelko suhteen jäähtymisestä heti ensi metreillä, nousevat kirjedialogissa hyvin esiin.

Sisällöllisesti esitys on aika yllätyksetön. Hyvässä ja pahassa. Hyvää on se, että tutunoloinen sodan koetteleman nuoren parin viestittely tarjoaa näyttelijöille vakaan pohjan tehdä uskottavia henkilökuvia – ja sellaiset Hiljaa esittävä ohjaaja Turunen ja sotaan lähtevää Veikkoa näyttelevä Juha Koljonen todella tekevät.

Se hankalampi puoli on, että tämänkaltainen tarina tuntuu poikkeavasta muodostaan huolimatta moneen kertaan kirjallisuudessa, näyttämöllä ja filmillä kerrotulta. Nuoren rakkauden leimahdus, perheen perustaminen, koko se onni. jonka kaksi sotaa on romuttaa, mutta joka kestää vaikka vähän siipeensä saaneena; se on luettu ja nähty niin monina variaatioina, että sisällöllisesti Kiiitos kirjeestäsi -esitys ei jätä syviä jälkiä. Lämmittää kuitenkin kauniilla tunnelmallaan ja hyvällä esittämisellään hetken. Se on arvokas ominaisuus teatteriesitykselle sekin.

Lauantai-illan päätteeksi nähty Kajaanin harrastajateatterin eeppinen sekoilu “Beowulf & Grendel” ilmoitti pohjaavansa englantilaiseen sankarieepokseen Beowulf, joka on briteille vähän samaa sarjaa kuin Kalevala meille. Kajaanilaisten pikkuspektaakkelissa olikin eepoksen henkilöstö asemissa ja tarumaisessa juonessa asiaankuuluvat yhtymäkohdat, mutta asenne oli tätä päivää. Eli ilmassa oli “tehdään läpällä” -esittämisen tuntua.

J. R. R. Tolkienin sanotaan poimineen Beowulfista paljon vaikutteita Keski-Maa -seikkailusaagoihinsa. Kainuulaisesityksen ohjaaja-käsikirjoittaja  Elias Keränen taas on ottanut esitykseensä vauhtia Tolkienin maailmasta sekä sen elokuvallisista kuvituksista (Peter Jackson). Rymistelyä ja mekastusta (vrt. Hobitti-romaanin kääpiöjengi) riittää, kun Simasalissa kaljan äärellä viihtyvä mukavuudenhaluinen (vrt. hobitit) kansa käy liehulettisen Beowulfin (vrt. Viggo Mortensen Aragornina) johdolla kamalaa Grendel-hirviötä (vrt. Smaug) vastaan.

Lopputulos on vähän sekava soppa, jossa sattumina on kieli poskessa mukailtua sankariepiikkaa, ihan hyvin hanskassa pysyviä musikaalinumeroita, puujalkavitsejä ja kollektiivisesta tekemisestä kumpuavaa energiaa. Monin paikoin homma karkailee lapasesta, mutta myös viihdyttää. Tosin enemmän musiikillaan (sävellys Samuli Kivelä) ja riemukkaalla asenteellaan kuin valtoihinsa ottavana seikkailutarinana.