Suomen mallilla tarkoitetaan periaatetta, jossa avoimelle kilpailulle alttiit vientialat määrittäisivät palkankorotusten ylärajan. Sen jälkeen omista työehtosopimuksistaan neuvottelevat julkinen sektori ja palvelualat eivät saisi ylittää kustannustasoa.
Ensi viikon perjantaina myös muiden alojen liitot pääsevät ensimmäistä kertaa saman neuvottelupöydän äärelle.

– Jos muiden sektoreiden kanssa ei keskustella, uutta työmarkkinamallia ei tule. Iso haaste on, että julkinen sektori ja palvelusektori saadaan sitoutumaan malliin, vientiliittoihin kuuluvan Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen sanoo.

– Palvelualojen ja julkisen sektorin ammattiliitot eivät ehkä ole toistaiseksi miettineet asioita siltä kantilta, että viennin menestys on aidosti kotimarkkinoiden etu, Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen sanoo.

– Emme voi lähteä mukaan sellaisiin malleihin, joilla betonoidaan palkkaerojen kasvu sukupuolten ja toimialojen välillä, PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo sanoo.
Ratkaisu voi löytyä tasa-arvoeristä ja osin euromääräisistä korotuksista, jotka tasaavat erojen kasvua.

Vientisektorilla kaivataan palvelualoilta ja julkiselta sektorilta sitoutumista malliin, jossa viennin työehtosopimukset määrittävät myös muiden kustannusnousun.

Työnantajapuolella myös korostetaan, että vienti määrittelisi vain korotuskaton.
– Toki alakohtainen tuottavuus on huomioitava. Jos palkanmaksukykyä ei ole, niin ei tehdä samanhintaisia sopimuksia eli enimmäistaso on pystyttävä alittamaankin, Kemianteollisuuden työmarkkinatoiminnasta vastaava johtaja Jyrki Hollmén sanoo.
Teknologiateollisuuden Inkeroisen mukaan sopimus sitoutumisesta Suomen malliin olisi hyvä asia, mutta käytäntö ratkaisee. Vientialojen haastatellut työnantaja- ja työntekijäliitot jakavat näkemyksen, että vienti voisi tehdä yhtenäisen palkkaratkaisun.
– Vientialoilla on useita kymmeniä työehtosopimuksia. Voisimme hakea laajempaa päänavausta, joka antaisi signaalin muille toimialoille, Inkeroinen sanoo.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoo, että SAK:n sisällä on ristiriitoja korotustavasta, mutta kaikkien pitäisi sitoutua samaan vientivetoiseen ajatteluun.

– Jos vientiliitot korottelevat toisiaan, se on kovempi juttu. Viennin ratkaisun pitäisi olla tasainen, Vanhala sanoo.

Niin sanotusta Suomen mallista pitäisi päästä sopuun kevään aikana, sillä sen jälkeen liitot keskittyvät syksyn mahdolliseen liittokierrokseen. Paperiliiton ja Metsäteollisuuden sopimus umpeutuu ensimmäisenä syyskuussa. Sen jälkeen umpeutuvat muiden vientialojen sopimukset. Suuri osa julkisen sektorin ja palvelusektorin työehtosopimuksista umpeutuu vuoden päästä tammikuussa.

Vientialojen liitoissa toivotaan, että muut alat sitoutuisivat Suomen malliin kevään aikana.

– Jos Suomen mallista ei ole huhtikuussa yhteisymmärrystä, niin tulee kiire, Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala sanoo.

Kaikki haastatellut sanovat, että Suomen mallissa tarvitaan puolueettomat talousluvut, joiden pohjalta työmarkkinaratkaisua neuvotellaan.

– Pitäisin Suomen Pankkia todennäköisimpänä yleisen talouspoliittisen arvion tekijänä, Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen arvioi.

Kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle jäänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT) solmi jo joulukuun alussa Autoliikenteen Työnantajaliiton (ALT) kanssa nelivuotisen sopimuksen, joka noudattelee teollisuuden yleistä linjaa. Elintarvikeala solmi jo lokakuussa nelivuotisen sopimuksen, jossa palkkoja korotetaan verrokkialojen palkankorotusten perusteella. Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen pitää sopimuksia hyvin myönteisinä, sillä niiden kustannuskehitys on kytketty vientiteollisuuden ratkaisujen linjaan.

Kunta-ala aloitti ennen joulua neuvottelut seuraavasta palkkamallistaan. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön (Juko) puheenjohtaja Olli Luukkainen ei tuolloin uskonut pysyvään Suomen malliin. Hänen mukaansa vientiteollisuus ei voi kertoa, mitä muut voivat sopia.
Mikko Isotalo