Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ministerivastuuasian käsittely on nostanut esiin laajaa julkista keskustelua perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta.

Niinistö itse toivoi, että valiokuntaan palautetaan ”asiallinen ja kunnioittava henki”.

Eduskunta on ryhtynyt puhemies Anu Vehviläisen (kesk.) johdolla toimiin, joilla perustuslakivaliokunnan työtä ja riippumattomuutta koetetaan parantaa.

– On tärkeää, että sen rooli vakaana perustuslain tulkitsijana säilyy siten, ettei toimintaa leimaa puoluepolitiikka, vaan asiantuntija-arvioihin pohjautuva huolellinen ja linjakas perustuslakitarkastelu. Tasavallan presidentin toive on tietenkin perusteltu, Kuusiniemi sanoo Demokraatille.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt suurena hyveenä sitä, että se pyrkii päätöksissään yksimielisyyteen. Haaviston ministerivastuuasiaa käsiteltäessä vihreät rikkoi tämän jättämällä vastalauseen. Kuusiniemi ei erimielisyyttä tunnu hätkähtävän.

– Sinänsä tuomioistuimissakin joudutaan usein äänestämään kiperissä tulkintatilanteissa, joten eriävät käsitykset eivät sellaisenaan ole tavattomia, hän toteaa.

Ministerivastuuasia voi käynnistyä 10 kansanedustajan muistutuksella ja samaiset muistutuksen tekijät voivat olla valiokunnassa pohtimassa, kannattaako valiokunta syytteen nostamista. Tässä nähdään tällä hetkellä melko yleisesti hygieniaongelmaa.

– Jos normaalissa oikeuselämässä ”rikosilmoituksen” tekijä askaroisi itse syyttäjän roolissa, ja arvioisi syytekynnyksen ylittymistä, roolit menisivät aivan sekaisin. Lapsikin sen ymmärtäisi, valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen toissapäivänä Demokraatille.

Kuusiniemi muistuttaa, että tuomarin ja hallinnollisen päätöksentekijän esteellisyyssääntely lähtee siitä, että erilaiset roolit eivät saisi sekoittua. Hän kuitenkin lisää, että eduskunta lainsäädäntövallan käyttäjänä ja poliittisena päätöksentekijänä ei tyypillisesti tee sellaisia yksittäisiä ratkaisuja, joissa esteellisyys tulisi samalla tavalla pohdittavaksi.

– Hallintolain esteellisyyssääntely sellaisenaan ei eduskunnan valiokuntien päätöksentekoa eikä esimerkiksi esitutkintaa koskekaan.

Ex-oikeuskansleri Jaakko Jonkka arvioi heinäkuussa ministerivastuuta pohtiessaan, että oikeudellinen prosessi on vaarassa politisoitua silloin, kun poliitikot päästetään ääneen eduskunnan suuressa salissa.

Poliittisesta käsittelystä olisi Jonkan mukaan luovuttava ja pohdittava, tarvitaanko Suomessa valtakunnanoikeutta lainkaan.

KHO:n presidentti Kuusiniemi painottaa, että ministerivastuuasiat ovat olleet valtakunnanoikeuden toimivallassa itsenäisyyden alkuajoista saakka.

– Onneksi valtakunnanoikeuden ei ole tarvinnut kokoontua usein.

Hän muistuttaa, että valtakunnanoikeus käsittelee myös korkeimpien oikeuksien jäsenten virkasyyteasiat. Tällä perusteella KHO tai korkein oikeus ei voisi korvata valtakunnanoikeutta.

Korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen puolestaan sanoo, että julkisessa keskustelussa ovat vaikuttaneet suuren yleisön silmissä menneen vähän sekaisin ministerivastuuasiat ja lakien perustuslainmukaisuuden arviointi.

– Ministerivastuuasioissa KKO:lla ei nykyisin ole mitään roolia, paitsi että KKO:n presidentti toimisi valtakunnanoikeuden puheenjohtajana. Jos uudistustarpeita nähdään, ainakin syyteharkintarooli sopisi KKO:lle huonosti, koska tuomioistuin käsittelee syytteitä eikä päätä niiden nostamisesta. Ongelmatonta ei olisi myöskään valtakunnanoikeuden korvaaminen KKO:lla, koska valtakunnanoikeus käsittelisi myös KKO:n jäseniä vastaan nostetut virkasyytteet, Leppänen toteaa Demokraatille.

Kari Kuusiniemi on aiemmin sanonut, ettei kannata Suomeen perustuslakituomioistuinta, vaan nykyinen perustuslakivaliokunta takaa ennakkokontrollin.

Hän kertoo olevansa yhä vahvasti samaa mieltä. Toimiva ennakollinen valvonta eduskunnan sisällä sekä tuomioistuinten toimivalta ja velvollisuus jättää soveltamatta ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa olevaa lakia riittävät.

– Luotan siihen, että tämä keskustelu johtaa siihen, että perustuslakivaliokunnan rooli kirkastuu eduskunnassa ja että se jatkaa vakaata, oikeudellisiin perusteisiin ja oikeudelliseen asiantuntemukseen pohjautuvaa toimintaansa, Kuusiniemi sanoo.

Leppänenkin näkee, että perustuslakivalvonnan nykyinen järjestelmä on toiminut ainakin toistaiseksi varsin hyvin, mutta järjestelmän kehittämistä edelleen kannattaa hänen mukaansa harkita.

– Tässä tulisi hyödyntää jo olemassa olevia tuomioistuimia. En kannata uuden perustuslakituomioistuimen perustamista. Se ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa tarpeen ja siihen liittyisi omat ongelmansa, Leppänen sanoo.

Tasavallan presidentti Niinistö kertoi Helsingin Sanomille puhuneensa korkeimman oikeuden sekä korkeimman hallinto-oikeuden entisten presidenttien kanssa siitä, että perustuslakivaliokunta niin päättäessään voisi hankkia käsittelyn aikana lausunnon korkeimmilta oikeuksilta.

– Sieltä tulikin tällaista ajattelua, että voisi olla tällainen erityisyhteisjaosto, joka olisi osin korkeinta oikeutta ja osin korkeinta hallinto-oikeutta, ja jolta valiokunta voisi hankkia lausunnon. Viehätyin tähän ajatukseen aikalailla, Niinistö sanoi.

Hän pohti, että perustuslakivaliokunta voisi pyrkiä todella hankalissa kysymyksissä saamaan etukäteen korkeimpien oikeuksien kannan.

– Niin ettei se välttämättä ole sitova, mutta aika lailla merkityksellinen kuitenkin. En näe, että siinä loukattaisiin välttämättä kansanvaltaa, Niinistö jatkoi ideasta Helsingin Sanomille.

Samanlaisia ajatuksia Niinistö on esittänyt myös ainakin Suomen hallitusmuodon satavuotisjuhlassa eduskunnassa vuonna 2019.

Eduskunnan valiokunnat pyytävät tälläkin hetkellä usein lausuntoja korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja oikeuden jäseniä kuullaan valiokunnissa.

– Korkein oikeus ja Korkein hallinto-oikeus ovat hyvässä yhteistyössä kannattaneet esimerkiksi sellaista mallia, jossa niiden yhteiskokoonpano voisi antaa Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitetun lausunnon tasavallan presidentille, Kuusiniemi toteaa.

Kuusiniemi nostaa esiin myös sen, että korkeimpien oikeuksien yhteistyötä selvittäneen työryhmän mietinnössä pohdittiin myös tämänkaltaisia seikkoja kevyempien yhteistyömuotojen ohella.

– Tasavallan presidentin kiinnostava aloite on pohdinnan arvoinen. Kiperissä perustuslain tulkintatilanteissa kaikki mahdollinen asiantuntemus on tarpeen eikä ajatus korkeimpien oikeuksien yhteiskokoonpanosta ole vieras, Kuusiniemi sanoo.

Hän lisää, että on kuitenkin syytä tarkoin arvioida, missä vaiheessa ja missä määrin korkeimpien oikeuksien on perusteltua vaikuttaa lainsäädäntöprosessissa siihen lainsäädännön sisältöön, joka tulee aikanaan niiden sovellettavaksi mukaan lukien peruslainmukaisuuden jälkikontrolli.

Tavallisten lakien perustuslainmukaisuutta arvioidaan siis nykyisin sekä ennakolta lakia säädettäessä että jälkikäteen lakia konkreettisiin tapauksiin sovellettaessa.

Jälkikontrolli kuuluu KKO:lle ja muille tuomioistuimille: Perustuslain mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ”ilmeisessä” ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle eli jätettävä tavallinen laki soveltamatta.

Tatu Leppänen muistuttaa, että ennakkokontrollissa tärkein elin on eduskunnan perustuslakivaliokunta.

– KKO osallistuu nykyisin vain vähän tähän ennakkokontrolliin. Mahdollisiin perustuslakiongelmiin voidaan kiinnittää huomiota, jos KKO antaa lausunnon jostakin lakihankkeesta valtioneuvostolle tai jos KKO:n jäsen on eduskunnan jonkin valiokunnan kutsumana asiantuntijana kuultavana, perustuslakivaliokunnassa nykyisin vain harvoin, Leppänen sanoo.

Leppäsen mukaan ensisijainen tapa vahvistaa tuomioistuinten roolia – mistä on eri yhteyksissä keskusteltukin – olisi poistaa edellä mainittu ristiriidan ilmeisyyden vaatimus. Tällöin tuomioistuinten jälkikontrollin kynnys madaltuisi.

– Tuomioistuinten roolia ennakkokontrollissa voitaisiin jo nykyisin vahvistaa siten, että tuomareita kuultaisiin aiempaa useammin asiantuntijoina eduskunnan valiokunnissa, minkä harkinta kuuluu toki valiokunnille itselleen, Leppänen jatkaa.

Hänen mukaansa ajatus siitä on hankala, että KKO antaisi instituutiona virallisen lausunnon etukäteen perustuslakikysymyksestä. Tämä johtuu siitä, että sama kysymys voi tulla myöhemmin oikeudenkäynnissä uudelleen KKO:n pöydälle.

Nykyisin KKO antaa lausuntoja Ahvenanmaan itsehallintoa koskevissa perustuslakikysymyksissä viiden jäsenen jaostossa. Leppänenkin viittaa siihen, että KKO:n ja KHO:n yhteistyötä pohtinut työryhmä on ehdottanut, että merkittävissä asioissa lausunnon voisi antaa näiden ylimpien tuomioistuinten yhteinen jaosto.

– Tällaisen erityisen yhteisjaoston hyödyntäminen, mitä myös tasavallan presidentti Niinistö ymmärtääkseni on pohtinut, on mahdollinen tulevaisuuden malli, mutta sekin edellyttäisi perusteellista arviointia ja lainvalmistelua, Tatu Leppänen sanoo.