Norjan langennut hiihtotähti Johaug: Olen erittäin iloinen, että dopingviranomaiset uskoivat minua

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Maastohiihtäjä Therese Johaug ei ymmärrä kilpailukieltoaan. Norjan antidopingviranomaiset ovat langettamassa hänelle 14 kuukauden kilpailukieltoa dopinginkäytöstä.

Johaug sanoo uutistoimisto NTB:lle olevansa erittäin iloinen siitä, että dopingviranomaiset ovat uskoneet, mitä hän on sanonut. Johaug lisää, ettei kuitenkaan ymmärrä, millä perusteella hän on saamassa 14 kuukauden kilpailukiellon.

Johaugin manageri Jörn Ernst kommentoi uutistoimisto NTB:lle, että 14 kuukauden mittainen panna tuntuu kovalta. Ernst muistutti myös, että kilpailukiellon pituus on tässä vaiheessa ehdotus.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Kuinka kauan Euroopan suurin tyttöjalkapalloseura voi olla ”pojkarna”?

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Ruotsi on aina ollut tasa-arvon mallimaa. Ja mieluusti sellaisena maailmalla esiintynyt.

Ei siis ihme, että myös länsinaapurissa keskustellaan sukupuolivirittyneistä sanoista.

Meillä vilkkaan debatin polkaisi käyntiin Aamulehti. Pääkirjoituksessaan 17.9. se ilmoitti luopuvansa ”eduskunnan puhemies” -termin käytöstä. Syyksi lehti kertoi pyrkimyksen kohti neutraalia kielenkäyttöä.

Ainakin toistaiseksi Ruotsissa säädetään lakeja valtiopäivillä edelleen talmanin katseen alla – ei ordföranden – mutta sukupuolineutraalia terminologiaa haetaan esimerkiksi sikäläisissä urheiluseuroissa.

Tyttö- ja naisurheilijoiden esiinmarssi tekee pojkarnat seurojen nimissä painolasteiksi.

Esimerkki löytyy Tukholmasta.

Ruotsin suurin jalkapalloseura IF Brommapojkarna harkitsee nimensä muuttamista.

Toteutuessaan nimenmuutos olisi jatkoa sille, että hiljattain seura ilmoitti Brommapojkarnan kaikien 250 joukkueen kantavan jatkossa sateenkaaren väristä kapteeninnauhaa tasa-arvon symbolina.

Eikä Idrottsföreningen Brommapojkarna ole mikä tahansa puulaakijengi. Harrastaja- ja joukkuemäärältään se on Euroopan suurin jalkapalloseura. Perustettu vuonna 1942.

– Viestintävälineissämme käytämme lähes aina nimeä BP, koska olemme Euroopan suurin tyttöjen juniorien kasvattamo. Nyt asia on tasa-arvokysymysten myötä vieläkin ajankohtaisempi, Brommapojkarnan viestintävastaava Peter Appelquist kommentoi Helsingin Sanomille (20.9.).

Seuran edustusjoukkue pelaa Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Pääsarja Allsvenskanissa Brommapojkarna pelasi viimeksi vuonna 2014.

– Osa pelaajista ei tunnista itseään nimessä, Appelquist tunnustaa HS:lle.

Hänen mukaansa ainoa todellinen vaihtoehto seuran nimeksi olisi BP.

Osa pelaajista ei tunnista itseään nimessä.

Näin se menee. Kieli elää ja heijastaa muuutoksia yhteiskunnassa. Se on iso kuva. Ei keinotekoiselta maistuva viritelmä korvaavaksi sanaksi. Sellaiselle on helppo naureskella. Ohilaukauksia tulee, mutta se ei saa peittää maalia, päämäärää.

Kyllä minäkin mietin, onko pelastajasta oikeasti palomiehen korvaajaksi, eikä puheenjohtaja ole yksyhteen sama kuin eduskunnan puhemies. Silti pidän hyvänä, että kielellä vaikuttaminen on noussut keskusteluun.

Tärkeämpikin asioita kuulemma on.

Epäilemättä. Aina.

Omakohtainen kokemus tuo tämänkin lähelle. Sallittakoon siksi paluu edelliselle vuosituhannelle.

Tyttäreni pelasi jalkapalloa monta vuotta. Olin hengessä mukana kentän laidalla. Hyviä vuosia, elettyä elämää.

Ei, joukkueen nimi ei ollut Pallo-Pojat. Olisi etsitty toinen seura.

Hieman kauempaa muistan myös sellaisen ajan, kun taistolaiset pyrkivät omimaan ja uustulkitsemaan sellaiset termit kuin edistys, demokratia, rauha, ystävyys ja solidaarisuus.

Jos en muuta noina vuosina oppinut, niin ainakin sen, että demokratialla ja kansandemokratialla oli vissi ero. Toisilla oli euro-ohjukset ja toisella rauhanohjukset.

Gör det, Brommapojkarna.

Sanoilla on väliä.

Palloliitolla on vaikeuksia valita Alajan seuraajaa – ”Enemmistön sanaton tehtävä on nimittää puheenjohtajaksi porvari”

Palloilusarjamyllyt ovat taitekohdissaan. Jalkapallo lopettelee HJK:n mestaruudella ja vielä toistaiseksi selvittämättömällä putoajalla. Pikkumusta lätkä on jo täydessä vauhdissaan. Yllättäviä tuloksia on jo nähty. Joukkueiden pelaajapakat ovat nurinkurin ja nyt vielä tarkkaillaan minkälaisia skoutteja ja kauppamiehiä on työssään ollut ja miten onnistuneet kaupoissaan.

Lätkässä on jo kohuttu. Kaukalossa on pelattu rumia ja usea pelaaja on joutunut ottamaan vastaan. päähän kohdistuneita taklauksia. Kurinpitovaliokunta on valppaasti puuttunut tekoihin ja pyrkii rangaistuksillaan saamaan siisteyttä peliin. Hyvä, urheilu ei saa olla väkivaltaa. Se on kitkettävä pois. Onkohan muuten niin, että kiekon pariin tulee poikkeavan paljon rämäpäitä mukaan?

Käsittämätöntä poliittista peliä.

Urheilun kokoomuslainen liikemies Harkimo haluaa poistaa urheilumme kartalta aikaansaavat toimijat, kansalaisia liikuttavan TUL:n ja ruotsinkielisiä harrastajia mukaan vetävän SFI:n. Vievät muka turhaan valtion rahoja. Käsittämätöntä poliittista peliä. Pikemminkin Harkimon pitäisi tukistaa ja opastaa niitä kokoomuslaisia urheilujohtajia, joiden johdolla maamme urheilu on saatettu rapakuntoon.

Kokoomus ajaa soteen valinnanvapautta saadakseen valtion terveysrahoja omilleen. Urheilussa ei kuitenkaan saa olla muita kilpailijoita edesauttamassa urheilumme rikkautta. Urheilussamme tulee antaa kaikkien kukkien kukkia. Näyttöjä tästä on ollut silloin, kun työväen ja ruotsinkieliset urheiluseurat ovat olleet terveen ruumiin ja sielun voimin mukana elävöittämässä ja kehittämässä  urheiluareenoitamme.

Poliitikot ovat suunnannäyttäjiä Suomen urheilussa. He päättävät verovarojen käytöstä. Aina 1950-luvulle asti Suomessa oli vain yksi yksityisin pankin varoin 1928 rakennettu uimahalli Helsingin Yrjönkadulle numeroon 25. Helsinkiläiset uimaseurat HU, HSS, HTU, MaU ja Vetehiset, alkuaan Ylioppilasuimarit, hallitsivat suvereenisti koko Suomen uintia. Lyhyen ajan kylmissä järvivesissä muun Suomen uimarien harjoittelu oli vaatimatonta.

Kun kuntien poliitikot lähtivät mukaan tukemaan uimahallien perustamista, on halleja nyt Suomessa jo yli 200. Uintiharrastus on levinnyt tehokkaan laajasti ympäri maatamme niin, että stadilaiset uintimenestyjät ovat harvassa.

Tässä vain yksi osoitus urheilun ja politiikan hedelmällisestä yhteenkuuluvuudesta.

Entä sitten kun entinen palvottu urheilusankari on raunio?

Eriarvoisuus on vallitseva olotila myös ammatissa nimeltään urheilu. Vallitsee varsinkin alan osaamisessa ja palkoissa. On lajeja, joissa menestys palkitaan ruhtinaallisesti miljoonilla, Kuten formuloissa, jalkapallossa. baseballissa, tenniksessä, golfissa, koripallossa, jääkiekossa, uinnissa ja monessa muussakin lajissa maasta riippuen. Tälle tasolle yrittäjiä riittää. Kaikki eivät luonnollisestikaan onnistu. Mutta lajit tarvitsevat heitä. Kilpailun ja viihteen vuoksi.

Huippuja suitsutetaan ja selkään taputtajia riittää teemalla, että kyllä me sitten ollaan hyviä. Huippu-urheilulla on kyllä varsinkin henkilökohtainen mitalin kääntöpuoli. Parrasvaloissa oleminen ei ole kovin pitkäikäistaä. Alkaa arki. Olet yhä nuori. Elämää elettävänä kymmeniä vuosia. Kenties urheiluammatti ei ole tuottanut säästöjä. Sinulla ei ole muuta ammattia. Elämänmuutos on henkisesti raju. Kestätkö sen? Kaikki eivät. Toimettomana olemiseen tulee mukaan kenties alkoholi, huumeet. Entinen palvottu urheilusankari on raunio. Monien unohtama. Keltaisen lehdistön saalis.

Urheilusta vastaavien järjestöjen ja myös poliitikkojen on ojennettava auttava ja huolehtiva kätensä. Tähän seikkaan on jo jonkin verran meilläkin kiinnitetty huomio. Mutta ei läheskään riittävästi. Jääkiekkoilija Juha Rantasila oli aikanaan maamme kiekkoykkösiä ja huolehti juristiopintonsa kunniakkaasti siinä ohessa. Nyt hän on ollut edelläkävijänä huolehtimassa kiekkouran lopettaneiden kohtaloista esimerkillisesti.

Suomen urheilusankareita ei pidä jättää unholaan. Sivistysvaltiolla on oltava sivistystä. Vakuutusyhtiön ja samalla olympiakomitean johtajalla Timo Ritakalliolla on näytön paikka.

Sehän on sääntö Suomen kokoomusjohtoisessa urheilussa.

Kuningas on kuollut. Eläköön kuningas. Jalkapallomme on menettänyt vasta 65-vuotiaan puheenjohtajansa, tulisieluisen Pertti Alajan.

Nyt haetaan korvaajaa. Ehdolla on Seinäjoen Raimo Sarajärvi. Mies on johdattanut Seinäjoen seuransa Suomen mestaruuteen ja rakennuttanut paikkakunnalle kelvollisen pelinäyttämön. Mutta kuinka ovat sosiaaliset taidot? Tällä kaudella jo kolme valmentajaa on saanut kenkää hänen lapikkaistaan.

Suomen Palloliitolla on vaikeuksia valita Alajan korvaajaa. Varsinkin kun valitsijoiden enemmistön sanaton tehtävä on nimittää puheenjohtajaksi porvari. Sehän on sääntö Suomen kokoomusjohtoisessa urheilussa. Olympiakomiteankin viimeksi nimitetyt molemmat urheiijajäsenetkin ovat kokoomuksen aktiivipoliitikoita.

Keskustelua aiheesta

Lasse Lehtisen madonluku: ”Uusi puheenjohtaja on jo nyt ollut pettymys”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n entinen europarlamentaarikko ja kansanedustaja Lasse Lehtinen tunnetaan terävistä ja suorasukaisista mielipiteistään. Lehtinen jatkaa tunnetulla tyylillä kirjoituksessaan Ilta-Sanomissa.

Laaja näkökulma käsittelee jalkapalloa useista näkökulmista ja useilla tasoilla.

Veikkausliigan entinen puheenjohtaja sanoo, että Fifan uusi puheenjohtaja Gianni Infantino on jo nyt ollut pettymys.

”Hän ei ole tarttunut tehtäviinsä sillä otteella, jota häneltä vaalipuheen perusteella odotettiin. Hän vaikuttaa asianosaiselta.”

Huippujalkapallo ei voi Suomessa kehittyä, jos sen vaatimattomistakin edellytyksistä päätetään sen ulkopuolelta.

Suomen jalkapallomaajoukkueen alennustilaa Lehtinenkin pitää murheellisena.

”Suomen asema lajin maailmantilastoissa on jyrkässä epäsuhteessa muihin kansainvälisiin saavutuksiimme. Monet samankokoiset tai pienemmät kansat ja köyhemmät kansantaloudet ovat meitä korkeammalla. Pohjoismaistakin olemme huonoin.”

Mitä tehdä asialle?

”Huippujalkapallo ei voi Suomessa kehittyä, jos sen vaatimattomistakin edellytyksistä päätetään sen ulkopuolelta. Palloliiton vuotuisesta 20 miljoonan budjetista kuluu turhan suuri osa luottamusmiesten kokouksiin ja hallinnon toistuviin rutiineihin. Rahat ovat poissa tuloksenteosta, tässä tapauksessa osaavalta valmennukselta.”

Lehtisen mukaan Suomen urheilun hallinnolliset rakenteet ovat useimmissa lajeissa jäänne ajalta ennen itsenäisyyttä, jolloin pelättiin poliittisia kaappauksia.

”Tämän päivän nopeisiin tilanteisiin tsaarinaikaiset mallit eivät enää sovi. Mikään yritys ei voisi toimia noilla edellytyksillä. Jalkapallossa se tarkoittaa, että HJK:lla ja Nilsiän Pallo-Haukoilla on saman verran vaikutusvaltaa lajin päättävässä elimessä.”

Lehtinen kirjoittaa, että nyt tarvitaan kansallinen päätös nostaa jalkapallo Suomessa uudelle tasolle.

”Sitä pitää verrata päätöksiin, joilla aikanaan perustettiin seminaarit, musiikkiopistot ja neuvolat. Jalkapallo on nimettävä urheilun kärkihankkeeksi. Suomen on otettava jalkapallossa suuri kilpailukykyloikka.”

Kun perusta on valettu, alkaa rakennustyö. Tuloksia voidaan odottaa 10–20 vuoden kuluttua.

Lehtisen mielestä kaksi asiaa on ylitse muiden, valmennus ja olosuhteet.

”On pystyttävä pelaamaan ja harjoittelemaan ympäri vuoden. Siksi tarvitaan tekonurmikenttiä ja minikenttiä sinne mistä ne vielä puuttuvat. Kentät ja katsomot on ensin laitettava kuntoon kaikilla paikkakunnilla, joissa pelataan miesten ja naisten Ykköstä ja Veikkausliigaa.”

Lehtisen mukaan seurojen ei pidä maksaa kustannuksia olosuhteista eikä valmennuksesta.

”Ne ovat sivistysvaltioon kuuluvia julkisia menoja niin kuin kirjastot tai terveyskeskukset. Sen jälkeen on vuorossa kansainväliset vaatimukset täyttävän kansallisstadionin rakentaminen Ruotsin esimerkin mukaan. Se nostaa meidät myös vertauskuvallisesti muun Pohjolan tasolle. Kansallisooppera meillä jo on.”

Lehtinen esittää, että perustetaan itsenäinen kevyt hallintoyksikkö, joka ohjaa ja valvoo toimintaa. Mieluiten se olisi irrallaan sekä opetusministeriöstä että Palloliitosta, sanoo Lehtinen.

”Kun perusta on valettu, alkaa rakennustyö. Tuloksia voidaan odottaa 10–20 vuoden kuluttua.”

Keskustelua aiheesta

Piispan mitta täynnä, kutsuu Sanni Grahn-Laasosta hätiin: ”Tuskallista katsoa lajia, jossa telotaan ihmisiä sairaalakuntoon. Milloin tämä loppuu?”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Ässien Matti Lamberg taklasi illan SM-liigan ottelussa Jukurien puolustajaa Valtteri Hietasta päähän. Ässähyökkääjälle tuomittiin tempusta 5+20-minuuttia, ulosajo.

Tapaus herätti oitis huomiota myös jääkiekkopiirien ulkopuolella. Kuopion piispa Jari Jolkkonen lukeutuu kriittisimpiin.

Jolkkonen kirjoitti Twitter-tilillään:

”Tuskallista katsoa lajia, jossa telotaan ihmisiä sairaalakuntoon. Milloin tämä loppuu?”

Jolkkonen osoitti viestinsä paitsi SM-liigalle myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.).

Urheiluasioista hallituksessa vastaa salkkujakoon hiljattain tulleiden muutosten takia nykyisin ministeri Sampo Terho (s.).

Uutisen viimeistä kappaletta korjattu kello 00.20.

Keskustelua aiheesta

TUL-seminaarin viesti: Tasa-arvo ja yhdessä tekeminen yhdistävät eri sukupolvia

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
– Urheiluseurassa syntynyt ystävyys ja hyvä mieli säilyvät läpi elämän, Tarja Halonen totesi omassa alustuksessaan.

Suomen Työväen Urheiluliiton lauantaina 9.9. järjestämässä Unelma paremmasta -seminaarissa yhdistyivät eri sukupolvien näkemykset urheiluseuratoiminnasta.

Urheiluseuroissa liikutaan ja harrastetaan, mutta niiden merkitys on laajempi; ystävyyssuhteet, verkostot ja yhteisöllisyyden kokemukset kantavat läpi elämän. Nuorten ideoimassa unelmien urheiluseurassa liikkuminen mahdollistetaan niin harrastajille kuin kilpaurheilijoille. Unelmien seurassa kaikki jäsenet ovat tasa-arvoisia ja toiminta perustuu toisten kunnioitukselle ja yhteistyölle.

Seminaarissa puhuneen presidentti Tarja Halosen mukaan liikunta on osa onnellista lapsuutta ja nuoruutta. Vain harva urheiluseuroissa harrastuksensa aloittaneista päätyy ammattilaiseksi, mutta ystävyys ja hyvä mieli säilyvät läpi elämän. Seuratoiminta luo myös mahdollisuuksia niin maahanmuuttajille kuin uudelle paikkakunnalle muuttaneille juurtua ja saada uusia ystäviä.

Myös seminaarissa puhunut kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) korosti seuratoiminnasta saatujen ystävyyssuhteiden merkitystä. Liikunnan lisäksi seuratoiminta on opettanut talkoohenkeä ja yhdessä toimimista.

– Oma liikkumiseni alkoi lapsena TUL:n seuroista. Oleellista oli yhdessä tekeminen. Kenenkään harrastaminen ei saanut olla kiinni rahasta. Sen eteen tehtiin yhdessä töitä. Koen, että sillä on suuri merkitys, millainen polku minulle on myöhemmin rakentunut.

Perusarvot samoja: liikunnan ja urheilun tasa-arvo sekä yhdessä tekeminen.

TUL:n nuoret päättäjät esittelivät seminaarissa oman näkemyksensä unelmien urheiluseurasta. Nuoret päättäjät on TUL:n seuroista koottu nuorten ryhmä, jolla on halu kehittää itseään niin seura- kuin yhteiskunnallisina toimijoina.

Valtteri Jääskeläisen (21), Miika Parkkarin (23), Niklas Virmasen (22) ja Kristiina Kettulan (18) unelmien urheiluseuran arvomaailma yhdistyi vanhempien sukupolvien näkemyksiin.

Nuoret pitivät tärkeänä seuran jäsenten välistä tasa-arvoa, kunnioitusta, positiivisuutta, yhteistyötä ja halua kehittyä. Unelmien seurasta löytyy niin harrastajan, kilpaurheilijan kuin seuratoimijan polku. Seuran tavoitteena on pitää harrastuksen kustannukset maltillisena, jotta kaikilla on pääsy mukaan yhteisöön.

– Vaikka sukupolvien väliset lähtökohdat ovat olleet erilaisia, ovat perusarvot samoja: liikunnan ja urheilun tasa-arvo sekä yhdessä tekeminen. Nuorille ei ainoastaan annettu seminaarissa tilaa haltuun, he myös ottivat sen. On ilo huomata, että TUL:n tekemälle arvokkaalle työlle löytyy jatkajia.

– Seminaariviikonloppu oli onnistunut lähtökiihdytys kohti liiton 100-vuotisjuhlavuotta, TUL:n varapuheenjohtaja Riku Ahola totesi.