Annikin Runofestivaali juhli 15-vuotispäiviään teemana Aaro Hellaakosken aforismi “Vapaa on vain umpihanki”. Runous on aina näyttänyt suuntaa muulle kirjallisuudelle. Rohkeus, periksi antamattomuus ja uuden etsiminen ovat runouden banderolleja. Annikilla turha jäykistely oli poissa. Runo tuli iholle.

Vieraita läheltä ja kaukaa

Kansainvälinen huippurunouden kaarti, jota täydensivät suomalaiset esikoisrunoilijat ja kokeneemmat konkarit. Kriitikko arvottaa omien mieltymystensä mukaan ja usein pieleen. Ei sanataiteilijoita voi asettaa jonoon. Kun hauki veisaa virttä puusta, niin lammen musta ahvenentirri laulaa omaa kansanlauluaan.

Samaan ripirinnan riviin kuuluivat kaikki Annikin esiintyjät. Festivaalin tuotantoporras, taiteellinen vastaava, kirjallisuuden monitoimimies Jyrki ”Jysky” Ihalainen sekä  lukuisat talkoolaiset olivat tehneet melkoisen kaleidoskoopin. Upeimmasta ja tyylikkäimmästä esityksestä vastasi duo Djami Sezostre yhdessä trumpetisti Verneri Pohjolan kanssa. Huipputrumpetistin ja Brasilian viidakossa syntyneen mieskomeuden täydellinen setti valloitti ainakin naisten sydämet. Turhaan ei Djami heitellyt punaisia ruusuja yleisöön.

Brasilialaisrunoilija Djami Sezostren ja suomalaisen huipputrumpetisti Verneri Pohjolan yhteisesitys oli vaikuttava.

1964 proosarunokokoelma Kuuskajaskari läpimurron tehnyt runoilijakuvataiteilija Jyrki Pellinen esiintyi yhdessä huilisti jazzmuusikko Juhani ”Junnu” Aaltosen kanssa. Koruton kaunis esitys, täyden kympin arvoinen.

Vanhalla staralla kyyneleet silmiin toi kauniilla altolla kitaran kera runojaan laulava suomalainen, tumma afrotukka Mirel Wagner. Hän on tekemässä kansainvälistä läpimurtoa ja uusi levy on tulossa. Virolainen kokeellisen äänirunouden tekijä Jaan Malin, osoitti, että runoudessa kaikki on mahdollista.

Suomalaiskaartiin kuuluivat vielä Arja Tiainen, Johanna Venho, Mari Laaksonen ja Pauli Tapio. Umpipihan toisella puolella ”parvekkeelta” lukivat tauoilla proosatekstejään Rosa Liksom, Laura Gustafsson ja Ossi Nyman.

Suurimman yllätyksen sai aikaan nuori runoilija Susinukke Kosola. Hänessä on kunnon runoilijan maagista loitsuvoimaa. Runon shamaani oli päässyt irti. Ensimmäisen kokoelmansa hän kirjoitti käsin. Teoksella on puhuva nimi: “Varisto. Tutkielma tyhjyydestä hyllyjen takana”.  Kosolan kaltaiset uskalikot painavat vaikka läpi umpihangen. Vipinää kansassa aiheuttivat runoilijan sanat ”kirjaa on saatavana ilmaiseksi signeerauksen kera, kunhan vastaatte pariin kysymykseen.” Hetkessä pöydän ääressä kiemurteli parinsadan halukkaan jono.

Itse talo oli myös osallistuja. Vuoden 1918 jäljiltä talon remontissa on löytynyt vintin sahanpuruihin kätketty Nagan linjakivääri. Kun valkoiset valloittivat Tammelaa, oli punaisilla suora ampumalinja pienistä ullakkoikkunoista. Samoin hirsirakenteissa on edelleen luodinreikiä. Tänä päivänä Annikilla levitetään yhteisöllisyyttä ja rauhansanomaa – runoudella.

Seppo Järvinen