Yksi konkreettinen askel eteenpäin on koulupoliisitoimintaan kohdennettava lisärahoitus, josta ilmoitettiin Orpon hallituksen syksyn budjettiriihessä. Koulupoliisitoiminta saa ensi vuodelle peräti kaksi miljoonaa euroa. Tämä on merkittävä panostus nuorten turvallisuuden parantamiseen, ja se antaa poliisille mahdollisuuksia kehittää ennaltaehkäisevää työtä koululaisten parissa. Kyseessä on kuitenkin vasta alku – lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jos haluamme vaikuttaa pitkäjänteisesti.

Poliisin ennaltaehkäisevä työ on keskeisessä roolissa nuorten rikosten ja väkivallan ehkäisemisessä. Pelkkä rangaistusten koventaminen tai poliisin fyysisen läsnäolon lisääminen kouluissa ei riitä – on tärkeämpää, että nuoret oppivat jo varhain tuntemaan viranomaiset luotettavina kumppaneina, joihin voi turvautua vaikeissa tilanteissa. Näkyvyys sosiaalisessa mediassa ja poliisin läsnäolo kouluissa valistustyön merkeissä rakentavat luottamusta ja voivat ennaltaehkäistä nuorten radikalisoitumista tai ajautumista väkivaltaisiin ratkaisuihin.

Toisaalta on tärkeää, että poliittisessa keskustelussa tunnustetaan ongelmien laajemmat juurisyyt. Välinpitämättömyyden lisääntyminen, sosiaalinen eriarvoisuus ja koulutuksen resurssipula ovat tekijöitä, jotka ruokkivat nuorten pahoinvointia. Ennaltaehkäisevät toimet poliisin näkökulmasta ovat vain yksi osa ratkaisua. Tarvitsemme kokonaisvaltaisia toimenpiteitä, jotka keskittyvät koulutuksen, nuorisotyön ja sosiaalipalveluiden resursointiin.

OLEN vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnallinen panostus nuorten hyvinvointiin ei missään tapauksessa voi jäädä pelkästään koulujen ja poliisin varaan. Varhaisen tuen merkitys lapsille ja perheille on ratkaiseva, sillä monet ongelmat alkavat jo ennen kouluikää. Neuvoloissa ja esimerkiksi muissa perheille suunnatuissa matalan kynnyksen palveluissa voidaan tunnistaa riskitekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin.

Vaikka Orpon hallituksen panostus koulupoliisitoimintaan on tervetullut askel turvallisuuden parantamiseksi kouluissa, se ei ratkaise syvemmällä olevia ongelmia. Valitettavasti hallituksen yleinen politiikka on samalla kärjistänyt monia yhteiskunnallisia haasteita. Leikkaukset koulutukseen, mielenterveyspalveluihin ja sosiaaliturvaan ovat heikentäneet juuri niitä tukirakenteita, jotka olisivat ensiarvoisen tärkeitä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden toteuttamisessa.

Kun perheet ja lapset jäävät ilman tarvittavaa tukea varhaisessa vaiheessa, ongelmat kasaantuvat ja näkyvät myöhemmin kouluissa esimerkiksi lisääntyneenä väkivaltana. Tämä hallituksen ratkaisu kohdistaa rahaa vain oireiden hoitamiseen jättää huomiotta juurisyyt, kuten kasvava eriarvoisuus ja perheiden hyvinvoinnin heikentyminen.

Todellista muutosta saataisiin aikaan, jos hallitus keskittyisi ongelmien ennaltaehkäisyyn, eikä toimisi vasta silloin, kun tilanne on jo kriisiytynyt. Näin voimme varmistaa, että lapset ja nuoret saavat tarvitsemaansa tukea jo ennen kuin ongelmat pääsevät kehittymään sellaisiksi, että poliisin väliintuloa tarvitaan.

Kirjoittaja on viestintäasiantuntija ja kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Vaasasta.