Palkansaajapuolella työmarkkinakierroksen avausta – joka on perinteisesti määrittänyt palkankorotusten tason yleisen linjan muillekin aloille – on sorvaamassa muun muassa Ylemmät toimihenkilöt YTN, jolla on 20 jäsenliittoa. Niihin kuuluu myös Insinööriliitto.

Edunvalvontajohtaja, neuvottelija Petteri Oksan mukaan muutaman neuvottelukerran jälkeen alkaa “pikkuhiljaa ehkä nähdä jotain”. Hän kuvailee osapuolten Teknologiateollisuuden työnantajien ja palkansaajajärjestöjen lähtökohtia kuitenkin kovin erilaisiksi.

– Hyvin eri nurkista tähän tilanteeseen on tultu. Palkansaajapuoli korostaa ostovoimaa, työnantajaleiri puhdasta kustannuskilpailukykyä. Meidän puolellamme katse on enemmän tulevan talouskasvun tuomissa mahdollisuuksissa, työnantajat elävät enemmän juuri tässä hetkessä, hän arvioi Demokraatin haastattelussa.

– Luulen, että molemmilla puolilla on aito halu ratkaista sopimusneuvottelut mahdollisimman pikaisesti – mutta näin ei tietenkään välttämättä käy. Asiat voivat muuttua vaikeiksi vielä loppusuorallakin.

Oksa viittaa siihen, että myös yritykset ovat kärsineet talouden turbulenssissa. Työnantajiakin hyödyttäisi hänen mukaansa se, että sopimuksia syntyy ennen kuin kaikki hallituksen ajamat työlainsäädäntöhankkeet on saatu maaliin.

– Valmis lainsäädäntö saattaa vaikeuttaa entistä enemmän sopimusneuvotteluja. Hyvä lähtökohta on yleensä ollut se, ettei tulevaa lainsäädäntöä välttämättä ennakoida neuvotteluissa.

Jos sopimus syntyy ennen paikallisen sopimisen lainsäädännön voimaantuloa, se ei koske vielä tulevaa sopimuskautta, Oksa ottaa esimerkiksi.

VAIKEUSKERROINTA neuvottelupöydissä eivät ainakaan vähennä hallituksen toteuttamat ja tekeillä olevat lait työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan.

– Eihän työehtosopimuksia tehdä missään tyhjiössä. Kummankin osapuolen tunnelmiin vaikuttaa esimerkiksi se, että hallitus on rukannut työrauhaa, joka on ollut pitkään työnantajien tavoite. Oma kysymyksensä on vielä esimerkiksi paikallisen sopimisen kokonaisuus, joka varmasti näkyy neuvottelupöydissä tavalla tai toisella.

Teollisuusliitto kertoi jatkaneensa Stora Enson mekaanisen metsäteollisuuden yrityskohtaista sopimusta. Oksan mukaan tämä kertoo siitä, että työnantajien tahtotila on edelleen myllertää sopimuskenttää.

– Nykyistenkin työehtosopimusten sisällä on yrityksiä, jotka asiaa pohtivat. Mutta toistaiseksi ne ovat olleet sitä mieltä, että niiden kannalta valtakunnallinen sopiminen on ollut parempi vaihtoehto.

Petteri Oksa kertoo, että vaikeuskerrointa riittää neuvottelukierroksella tälläkin kertaa. (Kuva: Insinööriliitto)

Insinööriliiton sopimuskentässä halu solmia yrityskohtaisia sopimuksia näkyy erityisesti tietotekniikan palvelualalla, jossa yleissitovuus meni työnantajan Teknologiateollisuuden hajotessa “kahteen leiriin”.

– Sinne on tullut paljon yrityskohtaisia sopimuksia ja tulee koko ajan lisää, Oksa kertoo.

Monessa yrityksessä yrityskohtaiset työehdot ovat oikeinkin hyviä ja liiton jäsenet ovat tyytyväisiä, hän toteaa. Mutta on myös yrityksiä, joissa ei niistä ei välttämättä olekaan niin helppo sopia.

OKSA KERTOO odottaneensa jännityksellä, millaiseksi muotoutuu lopulta hallituksen esitys vientivetoisesta työmarkkinamallista. Hallitus antoi eilen esityksensä kiistellystä laista.

– Jos valtakunnansovittelijan kädet sidotaan lailla, mutta jätetään teoriassa poikkeamismahdollisuus niin sanotusta yleisestä linjasta, eihän se tätä vallitsevaa nykytilaa käytännössä muuta mihinkään, Oksa totesi ennen esityksen julkistamista.

Mikään ei kuitenkaan poista hänen mukaansa sitä tosiasiaa, että tällainen lainsäädäntö sotkee työmarkkinoita pahan kerran.

– Sovittelijan toimintamahdollisuuksien rajoittaminen vaikeuttaa työriitojen ratkomista, jotka eivät muutenkaan ole helppoja.

Yhä monimutkaisemmaksi menevä sovittelujärjestelmä voi aiheuttaa myös aivan uudenlaisia juridisia työriitoja ja absurdeja tilanteitakin, kun niitä yritetään ratkoa oikeudessa, Oksa povaa.

PALKANKOROTUSTEN tasosta on ilmassa monenlaista laskelmaa Suomen Pankin vähän yli kahdesta prosentista lähtien. Insinööriliitto ilmoitti jo keväällä Oksan mukaan ihan tositarkoituksella tavoittelevansa viittä prosenttia.

– Se perustuu meidän näkemykseemme siitä, mikä on palkansaajan ostovoimalle hyväksi ja myös siihen, mikä on suomalaisen kustannuskilpailukyvynkin kannalta kestävää.

Kilpailijamaissa on saatu sovituksi “ihan kovia prosentteja”, Oksa huomauttaa. Teknologiateollisuuden, oletetun päänavaajan, ratkaisuun on vajaa kaksi kuukautta aikaa. Hän toteaa, että tässä ajassa saattaa talouden ympäristössä tapahtua muutoksia suuntaan jos toiseenkin.

INSINÖÖRILIITON omat tavoitteet liittyvät palkansaajien ostovoimaan, joka on laahannut viime vuodet, sekä työhyvinvointiin. Siitä tuli vastikään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksessa erittäin huolestuttavaa viestiä. Insinööriliiton jokaisessa jäsenkyselyssä huolenaiheeksi ovat nousseet jaksaminen ja työhyvinvoinnin ongelmat.

– Työhyvinvoinnin parantamiseksi on kokeiltava kaikki keinot. En ymmärrä ajatusta, että ongelma hoituu yritysten sisällä, kun ei näytä hoituvan. Tämä pitäisi tajuta myös talouden kannalta: väsyneiden työntekijöiden maahan ei kukaan investoi.