– Miina Sillanpää on esikuva, maamme ensimmäinen nainen ministerinä, jonka luomalle perustalle minä ja lukemattomat muut naiset olemme voineet rakentaa niin omaa tietämme politiikkaan kuin ylipäänsä kasvamistamme yhteiskunnan täysimääräisiksi jäseniksi, hän kirjoittaa blogissaan.

Tuppurainen pitää Sillanpäätä mahdollistajana. Hän muistelee, kuinka päätti vuonna 2014 Kalevan kesäkolumninsa sanoihin: “Jos Miina Sillanpää puhuisi eduskunnassa tänään, hän puhuisi yksin työskentelevän Siwan kassan työolojen parantamisen puolesta. Ja hänestä tulisi seuraava pääministeri.”

– Nyt sanat tuntuvat jotenkin enteellisiltä.

– Hän johtaa maata viisikossa, jonka jokainen jäsen sattuu olemaan nainen. Nimenomaan sattuu olemaan. He ovat kaikki nousseet johtoon, koska he voittivat kilpakumppaninsa vaalissa, ja koska heidät on koettu parhaiksi kyseiseen tehtävään.

– Vaikka päätökset syntyvät ajassa, ei niitä tehdä vain tätä hetkeä varten. Politiikka on aina myös tulevien sukupolvien eteen tehtävää työtä.

Hänen mukaansa Sillanpään tekemä työ tasa-arvon eteen tapahtui monella rintamalla: “Hän rakensi turvaverkkoja työläisnaisille ja yksinäisille äideille. Hän raivasi naisille tietä politiikkaan, päättäjien pöytiin ja ministeriöihin. Ensi- ja turvakodit muistuttavat meitä Miinan työstä hyvinvoinnin eteen.”

– Me tämän päivän poliitikot ja naisasianaiset seisomme jättiläisten harteilla. Ilman Miina Sillanpään kaltaisia tienraivaajia ja lasikattojen murtajia kulkisimme paljon kivisempää polkua.

Tytti Tuppurainen siteerasi sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa Sillanpäätä, kun Suomen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus täytti 110 vuotta: “Minä kumminkin käytän puheenvuoroa.”

– Sillanpäätä ei vaiennettu. Hän otti paikkansa ja piti puolensa, sillä hän tiesi, että jos hän vaikenee, ilman ääntä jäävät myös kaikki he, joiden ääni on jätetty yhteiskunnan marginaaliin. Miina puhui, sillä ensimmäinen askel kohti tasa-arvoa on kuulluksi tuleminen.

Tänään liputetaan Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi.