Aalto-yliopiston professori Jukka Tuhkuri tutkii ilmastonmuutoksen vaikutusta merijäähän ja sen seurauksia laivaliikenteelle pohjoisessa.

Samalla hän on löytänyt julkisuudelta poissa pysyneitä faktoja eräästä tutkimusmatkailun kuuluisimmasta sankaritarinasta 110 vuoden takaa.

Vuonna 1915 brittiläisen naparetkeilijän Ernest Shackletonin haave ylittää Etelämanner ei päässyt juuri alkua pidemmälle, kun häntä kuljettanut puinen Endurance-laiva rusentui jäihin Weddellinmerellä.

SELITYS hyväksyttiin, eikä jostain syystä kukaan varsinaisesti tutkinut asiaa ennen kuin suomalainen jäätutkija päätti perehtyä siihen.

Tuhkuri luki Shackletonin vaimolleen lähettämästä kirjeestä tämän elämäkerrasta, ettei Endurance ollutkaan jäänkestoltaan toivotun – ja mainostetun – kaltainen.

-  Minä sitten matkustin Cambridgeen, koska halusin itse lukea sen kirjeen ja pitää sitä kädessäni, Tuhkuri kertoo.

Hänen mukaansa Shackleton oli havainnut jo satamassa Etelä-Amerikassa, että Endurancen rakenne joustaa.

-  Vaihtaisin tämän koska tahansa Nimrodiin (Shackletonin edellinen laiva), Tuhkuri siteeraa Shackletonin kirjettä.

BRITTI OLI jopa antanut aiemmin toiselle löytöretkeilijälle, saksalaiselle Wilhelm Filchnerille, neuvon lisätä tämän laivaan vinotuet, jollaiset puuttuivat Endurancesta.

Saksalaisen Deutschland-alus sittemmin kesti jäihin juuttumisen samaisella Weddellinmerellä.

Kaikki edellä mainitut tiedot olivat julkisesti saatavilla, mutta Tuhkurin ihmetykseksi kukaan ei ollut niihin aiemmin tarttunut. Sen sijaan elämään jäi käsitys, että ehkä peräsintä lukuun ottamatta Endurance oli aikansa vahvin jäihin tarkoitettu laiva.

Mainittu käsitys saattoi johtua siitä, että Endurance oli ensimmäinen alus, joka oli saanut vakuutuksen matkalleen Etelämantereelle.

Brittiläisen The Times -lehden vuonna 1915 julkaistun jutun mukaan tämä ei ollut yllätys, koska Endurance (suomeksi kestävyys) oli suunniteltu nimenomaan kestämään jäiden kovaa painetta.

Tuhkurin arkistolähteisiin ja rakennepiirustusten analyysiin pohjautuva tutkimus julkaistiin nyt lokakuussa.

Myös Times teki nyt aiheesta jutun – ja oikaisi 110 vuotta sitten alkuperäiseen juttuunsa tekemänsä asiavirheen.

-  Jutun lopussa todetaan korjauksena, että ei Endurancea sitten ollutkaan suunniteltu niihin olosuhteisiin, Tuhkuri kertoo.

LÖYTÖRETKESTÄÄN tekemässä kirjassa Shackleton (1874-1922) ei itse nostanut tiedossaan olleita puutteita julkisuuteen.

Syynä saattoivat olla juuri alkaneen ensimmäinen maailmansodan kiireet, mutta myös se, että koko Endurancen miehistön pelastuminen hengissä nousi ansaitusti sankaritarinaksi vailla vertaa.

Shackleton muun muassa seilasi pienellä pelastusveneellä yli 1  200 kilometrin matkan Etelä-Georgian saarelle hakemaan apua.

ENDURANCE on Tuhkurille entuudestaan läheinen alus. Hän oli mukana tutkimusretkikunnassa, joka lopulta löysi aluksen hylyn Etelämantereen vesiltä vuonna 2022.

Jäätutkija Jukka Tuhkuri 2022 Endurancen uppoamispaikalla Agulhas-aluksella.

Hylky on säilynyt jäisissä oloissa poikkeuksellisen hyvin.

Päätelmät laivan rakenteen puutteista olisi kuitenkin ollut mahdollista tehdä, vaikka hylkyä ei olisi koskaan löydetty.

-  Ehdottomasti. Se ei ollut ollenkaan siitä kiinni, Tuhkuri sanoo.

Muutoin hylyn löytyminen oli tuolloin toki riemuvoitto ja suuri kansainvälinen uutinen.

-  Kun retkikunta tviittasi hylyn löytymisestä, sen tviitin luki 34 miljoonaa ihmistä, Tuhkuri kertoo.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että myös Tuhkurin tieteellinen tutkimus on poikinut hänelle haastattelupyyntöjä eri puolilta maailmaa.

TUHKURIN MUKAAN Shackleton on hänen sankarinsa, mutta hylkyä etsineeseen retkikuntaan Tuhkuri liittyi työnsä takia jäätutkijana.

Suomalaisen mukaan pääsyä sujuvoitti huomattavasti se, että matkaan lähtenyt eteläafrikkalainen S.A. Agulhas II -tutkimusalus oli rakennettu Raumalla vuonna 2012 ja että siinä oli Aalto-yliopiston asentamat mittauslaitteet.

-  Minähän tietysti hypin seinille työhuoneessani, Tuhkuri muistelee hetkeä, jona kuuli mahdollisuudesta päästä mukaan.

Hän kertoo saaneensa hiljattain yhteydenoton erään Shackletonin retkikunnan jäsenen pojanpojalta, joka oli pohtinut, ettei alkuunsa tyssännyt Etelämantereen ylitys olisi ehkä lopulta kuitenkaan onnistunut.

Olihan Shackleton epäonnistunut jo aiemmissa yrityksissään päästä etelänavalle.

-  Tästä on kyllä kinasteltu. Sitten on myös näitä nykyisiä tutkimusmatkailijoita, joiden mielestä ylitys olisi kyllä ollut tehtävissä, Tuhkuri kertoo.

Mitä mieltä sitten ylipäänsä on yli sata vuotta vanhan onnettomuuden syyn selvittämisessä? Tuhkurin mukaan kyse on tieteellisen tiedon ja tutkimuksen roolin tekemisestä näkyväksi.

-  Joskus se luo uutta ja joskus se korjaa vanhaa, kuten tässä tapauksessa. Kun The Times vielä korjasi uutistaan, minusta se on kaunis tarina tieteen merkityksestä.

Teksti: STT / Niilo Simojoki