SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen sanoo, että hänen oma sekä hallituspuolueiden ja elinkeinoelämän vaikuttajien kanssa keskustellessa syntynyt tulkintansa on, että kovimmille oikeis­tolaisille on jäänyt ”aikamoinen krapula” edellisestä porvarihallituksesta. He katsovat, että Sipilän hallituksen aikana ei kyetty muokkaamaan riittävästi työelämää.

– Silloin järki voitti ja palattiin neuvottelupöytään ja saatiin ratkaisu aikaiseksi. Nyt kun valtiovarainministeriä on kuunnellut, ei hänellä oikein ole ollut ymmärrystä perinteiselle konsensukselle ja sopimisen kulttuurille. Voi olla, että perussuomalaiset ovat ajatelleet, että menevät vielä kokoomuksestakin oikealta ohi.

Myös keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska näkee, että hallitus ajaa työmarkkinauudistuksiaan eteenpäin ideologisin perustein.

Kaikki hallituksen esitykset eivät ole keskustalle myrkkyä. Puolue kannattaa työrauhalainsäädännön uudistamista ja pyrkimyksiä edistää paikallista sopimista. Ay-liike ei voi niitä hyväksyä.

– Ymmärrän, että tämä on ay-liikkeelle todella kova pala. He haluaisivat hoitaa asioita keskitetysti, mutta se ei enää tämän päivän työelämässä kaikissa asioissa toimi. Joustoja haetaan paikallisesti puolin ja toisin. Siihen olisivat varmasti valmiita sekä työnantajat että työntekijät.

HELSINGIN yliopiston tutkijatohtori Timo Harjuniemi arvioi, että hallituksen on nykytilanteessa erittäin vaikea perääntyä tavoitteistaan.

– Todennäköisesti aika moni elinkeinoelämän taho pettyisi, jos hallitus aloittaisi keskustelut palkansaajaliikkeen kanssa sillä aikomuksella, että näitä tavoitteita vesitettäisiin, Timo Harjuniemi sanoo.

Hän arvioi, että kovin paine pitää kiinni hallitusohjelmasta tulee elinkeinoelämän suunnalta. Hän uskoo sen päässeen vaikuttamaan merkittävästi hallitusohjelmaan.

– Elinkeinoelämä kuten todennäköisesti hallituskin ovat nyt valmiita pelaamaan kaikki tai ei mitään -peliä.

Elinkeinoelämän puolelta muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK on monessa yhteydessä antanut ymmärtää, että se ei hyväksy hallitusohjelman avaamista. EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies toistaa kysyttäessä saman asian.

– Tukeudun siihen, mitä hallitus on sanonut, neuvottelupöytää ei avata, mutta asioiden kolmikantainen valmistelu etenee yksitellen. Tähän meillä ei ole lisättävää, Jyri Häkämies sanoo.

Mutta voiko hallitusohjelma tulla liian kalliiksi yrityksille, jos mielenilmaukset jatkuvat?

– Totta kai se tulee kalliiksi yrityksille ja työpaikoille. Mutta me EK:ssa ymmärrämme uudistusten välttämättömyyden. Emme näe tässä taloudellisessa tilanteessa sellaista vaihtoehtoa, että hallituksen tavoitteet vesittyisivät. Meiltä ei lähde viestiä, että hallitus peruuttaisi tavoitteistaan.

Häkämies uskoo monien tahojen yllättyneen, kun työmarkkinajulkisuus ei ole heikentänyt hallituksen kannatusta.

– Pikemminkin voisi sanoa, että jos hallitus vetäytyy päätöksistään, se vaikuttaisi negatiivisemmin sen kannatukseen, Häkämies arvioi.

TIMO Harjuniemi pitää perimmäisenä syynä työmarkkinoiden pattitilanteeseen sitä, että elinkeinoelämä ja hallitus ovat laskeneet, että niiden kannattaa ottaa harkittu ja tietoinen eskalaation riski ajaakseen työmarkkinoille haluamansa rakennemuutoksen.

– Kyllä sillä puolella on tiedetty, että rähinää tulee. Samalla on laskettu, että seuraamusten hinta kannattaa nyt maksaa.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma jakaa Harjuniemen käsityksen. Hän pitää Orpon hallituksen ohjelmaa jatkumona Sipilän hallitukselle. Vuorelma sanoo kokoomuksen pelaavan pitkää peliä, se jatkaa siitä, mihin Sipilän hallituskaudella jäätiin.

– Sipilän hallitus haastoi voimakkaasti suomalaista korporatismia ja sopimusyhteiskuntaa. Tuolloin hallitus joutui peräytymään. Orpon hallitus on homogeenisempi, kun perussuomalaisetkin ovat vahvasti uudistusten takana, Johanna Vuorelma sanoo.

Vuorelma uskoo, että sopukin on vielä mahdollinen. Hän pitää hallitusohjelman avaamista yhtenä ratkaisuina työmarkkinoiden umpisolmuun. Samalla hän muistuttaa, että se olisi poliittinen arvovaltatappio hallitukselle. Peräytyminen olisi pettymys myös elinkeinoelämälle.

– Tilanne ei ole täysin lukossa. Esimerkiksi maahanmuutossa osaajakysymys on nostettu uudelleen pöydälle tarkasteltavaksi. Uskon osapuolten seuraavan, mitä tapahtuu ja tuleeko yhteiskuntaan epävakautta. Voi olla, että tilanneanalyysit vielä muut­tuvat.

AKAVAN puheenjohtaja Maria Löfgren kuvaa työmarkkinoiden ja Suomen tilaa työmarkkinakriisin lisäksi hätätilaksi. Hän pelkää, että hallituksen suunnittelemat miljardien lisäsopeutukset repivät yhteiskuntaa vielä lisää.

Suomessa voi olla edessä radikaali ajanjakso, jos hallitus ei muuta linjaansa, Löfgren pohtii.

– Ammattiyhdistysliikkeen mielenilmaukset ovat järjestäytynyttä toimintaa. Mutta meillä on paljon sellaisia toimijoita, jotka eivät ole samalla tavalla organisoituja. Monissa muissa Euroopan maissa mielenosoitukset ovat välillä aika hurjia, Maria Löfgren sanoo.

Hän uskoo, että ensi syksynä alkava työmarkkinakierros voi vielä tuoda lisäpainetta.

– Edessä ovat ennennäkemättömän vaikeat palkankorotusneuvottelut. Silloin mitataan uudelleen hallituksen toimien hinta koko yhteiskunnalle.

Löfgren pohtii, mitä työnantajat oikeas­­ti laskevat hyötyvänsä hallituksen ajamista työelämämuutoksista – ja mikä hinta niistä ollaan valmis maksamaan. Hän muistuttaa hallituksen työllistämiskeinot kyseenalaistaneista selvityksistä. Kritiikkiä on tullut muun muassa puutteellisista vaikutusarvioinneista.

– Onko höttöisten toiveiden takia järkeä ajaa maa yrityksille kalliisiin lakkoihin, Löfgren kysyy.

TYÖMARKKINASOLMUN ratkaisua mietittäessä Joona Räsänen laittaisi enemmän toivonsa Petteri Orpoon kuin Riikka Purraan.

Räsänen näkee, että tilanne on osin myös suurimpien yritysten toimitusjohtajien, hallitusten puheenjohtajien ja keskeisimpien omistajien käsissä. Hän toivoo sillä puolen järjen voittavan ja todettavan, että jatkuva epävarmuus ei tee hyvää bisneksessä.

– Tämä saattaisi synnyttää myös hallituksessa erilaista pohdintaa, että olisi syytä hakea neuvottelemalla ratkaisu. Olen varma, että työelämäkysymyksiä ja uudistustarpeita, joita meillä eittämättä on, olisi mahdollista saada sovittua myös työnantajien ja palkansaajien kesken.

VALTIOVARAINMINISTERIPUOLUE perussuomalaiset ajaa hallituksessa vähintään yhtä tiukkaa työmarkkina- ja talouslinjaa kuin kokoomus. Ennen vaaleja perussuomalaiset vielä vastusti pienituloisiin kohdistuvia säästöjä. Puolue myös puhui nykylinjaa nuivemmin työelämään kohdistuvista heikennyksistä.

Timo Harjuniemen mielestä perussuomalaisten vaalipuheita voi pitää kyynisenä vaaliretoriikkana ja takinkääntönä, mutta uskoo nykytilanteessa näkyvän myös puolueessa edelleen käynnissä olevan murroksen. Hän sanoo perussuomalaisten siirtyneen kauas Timo Soinin vennamolaisesta keskustapopulismista. Harjuniemi sijoittaa perussuomalaiset poliittisessa järjestelmässä uusliberalistiseen nurkkaan.

Myös Johanna Vuorelma pitää perussuomalaisten roolia hallituksessa kiinnostavana. Puolue käy läpi isoa ideologista muutosta.

– Itse olen puhunut perussuomalaisista oikeistopopulistisena puolueena, mutta nyt se on jo aika vahvasti radikaalioikeistolainen. Perussuomalaisten ideo­loginen murros poliittisella kentällä on merkittävä Suomessa mutta myös Euroopan tasolla. Se osoittaa, miten nopeasti puolue voi muuttaa poliittisen luonteensa, Vuorelma sanoo.

Työmarkkinavääntö ei ole näkynyt merkittävästi perussuomalaisten kannatuksessa. Vuorelman mielestä muut asiat ovat puolueen kannattajille tärkeämpiä.

– Sote on tällainen asia. Se tulee niin lähelle ihmisten arkea, että voi synnyttää suurempaa epäluottamusta poliitikkoihin. Puolue hyötyy myös turvallisuuspoliittisesta jännitteestä; työmarkkinakysymykset jäävät puolueessa sen varjoon.

Timo Harjuniemi sanoo perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran onnistuneen hyvin puolueen uuden linjan sanoittamisessa.

– Jäljellä on vielä jäämää soinilaisesta perinnöstä. Se kohtaa Riikka Purran kuvaaman uuden fiskaalikonservatiivisen ja radikaalin linjan, jolla muutetaan suomalaista hyvinvointi­valtiota.

Harjuniemi uskoo hallitusohjelman tavoitteiden sopivan monen nykyperussuomalaisen ajatteluun. Puolueesta on tullut aiempaa yrittäjämielisempi ja talousliberaalimpi. Se ei pelkää tehdä koviakaan uusliberalistisia talous- ja sosiaa­lipoliittisia uudistuksia, joilla se uskoo lisättävän työvoiman tarjontaa ja työmarkkinoiden joustavuutta.

Harjuniemi muistuttaa perussuomalaisten olevan yhä myös suosittu duunaripuolue.

– Perussuomalaisten niin sanottu duunariporukka ei ole mikään homogeeninen ryhmä. Varmasti osa on ärtynyt hallituksen toimista. Paljon on myös duunarikonservatiivista ajattelua ja ymmärrystä, jossa nähdään, että uudistukset ja julkisen puolen tuloleikkaukset ovat välttämättömiä.

Harjuniemi uskoo perussuomalaisten kulttuurisotimisen ja identiteettipolitiikan osaltaan muokanneen puolueen kannattajakuntaa uudistuksille myönteisemmäksi, vaikka hallitusohjelma olisi heidän intressiensä vastainen.

– Poliittinen jako ei enää kulje palkansaajan ja yrittäjän tai pääoman välillä. Työntekijäkentän sisällä on esimerkiksi yksityisen sektorin duunareita, jotka voivat kokea joutuneensa ylläpitämään vähän pöhöttyneeksi koettua julkista sektoria.

MITÄ perussuomalaiset itse ajattelevat työmarkkinariidasta ja puolueen roolista siinä?

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jani Mäkelän mielestä ay-liikkeen varsinaisena maalitauluna on työelämämuutosten sijaan hallituksen kokoonpano, ja tähän keskittymällä se teki kohtalokkaan virheen.

– Ay-liike teki itsestään politiikan osapuolen ja yritti lähteä murtamaan hallituskokoonpanoa romahduttamalla perussuomalaisten kannatusta. Nyt nähdään, että tämä prosessi on epäonnistunut surkeasti, Jani Mäkelä sanoo.

Mäkelä epäilee, ettei ay-liike ole uskaltanut laskea hintaa sille vaihtoehdolle, että hallitus ei taivukaan lähiviikkojen lakkoiluun.

– Mitä sen jälkeen? Jos nykyiset lakot eivät johda tulokseen, kauanko lakkoja voidaan venyttää – ja missä kohtaa lakkokassat palavat pohjaan?

Mäkelän mielestä on epärealistista uskoa, että mikään hallitus – tämä tai edes joku seuraava – muuttaisi omia ohjelmiaan tai lainsäädäntösuunnitelmiaan ulkopuolisten toimijoiden painostuksesta. Hänen mielestään kyse ei nytkään olisi pelkästään kokoomuslaisen pääministerin asemasta.

– Se olisi parlamentarismin kannalta melkoinen kriisi, jos hallitus taipuisi tällaiseen – eikä pelkästään yhden puoluejohtajan vaan politiikan kokonaisuuden kannalta.

PERUSSUOMALAISET ei ole ainoa puolue joka kipuilee oman linjansa ja kannattajakuntansa murroksen kanssa. Tilanne on sama, tosin osin päinvastainen, esimerkiksi SDP:ssä.

– Vasemmisto ottaa edelleen ehkä liiankin annettuna sen, että perinteisesti ajatellussa duunariporukassa materiaaliset intressit kanavoituvat jonkinlaiseksi poliittiseksi ideologiaksi. SDP:ssä ei ehkä ole nähty muutosta, Timo Harjuniemi sanoo.

Hän kutsuu sosialidemokratian paradoksiksi sitä, että palkansaajalla voi olla varaa korkeaan elintasoon ja kulutuskulttuuriin, mutta samalla elämästä nauttivalla ihmisellä hiipuu kiinnostus sosialidemokraattisen aatteen ytimessä oleviin isoihin kysymyksiin.

– Vasemmiston suuri kysymys on, mikä tai kuka on sen ydinäänestäjä.

MYÖS ammattiyhdistysliike joutuu miettimään uutta rooliaan – etenkin, jos hallitus ei taivu mielenilmauksien edessä. Tätä roolia haastavat myös liittojen pienenevät jäsenmäärät.

Johanna Vuorelma pitää olennaisena kysymyksenä sitä, miten ammattiyhdistysliike saa nuoret toimintaan mukaan.

– Haaste on poliittisen toiminnan pirstaloituminen ay-liikkeen kulta-ajoista. Liittojen mielikuvaa pitäisi pystyä päivittämään, puhua nuorille 2020-luvun ammattiyhdistyskysymyksistä.

Timo Harjuniemi näkee, että ammattiyhdistysliikkeelle olisi arvovaltatappio, jos sen mielenilmauksilla tai joukkovoimalla ei olisi minkäänlaista vaikutusta näin tiukassa ja dramaattisessa tilanteessa. Tämä olisi signaali myös hallitukselle sen jatkotoimia varten.

– Jos työntekijäpuoli ei jatkossa pysty uskottavasti käyttämään järeimpiä keinojaan, työelämässä koetaan vielä lisää myllerrystä. Ei näitä sääntöjä ole kukaan vain hyvää hyvyyttään kehittänyt. Aina on tarvittu työntekijöiden vastavoima, niin vahva ammattiyhdistysliike kuin vasemmistokin, Harjuniemi muistuttaa.

– Jos hyvinvointivaltion kannalta merkittävä instituutio, kuten ammattiyhdistysliike heikkenee, vaikuttaa se tuleviin reformeihin ja lainsäädäntöön. Tämä on huolestuttava kehityskulku, kun työelämään on muutenkin tulossa isoja murroksia alkaen tekoälystä ja alustatalouden läpimurrosta.

EK:N Jyri Häkämies muistuttaa, että Suomessa on ollut aiemminkin isoja työmarkkinariitoja, muun muassa Sipilän hallituksen aikana.

– Suomessa pitäisi nytkin pystyä välttämään kahtiajakoa. Ruotsissa on jo tehty vastaavat uudistukset kuin mitä hallitus nyt suunnittelee. Siellä ei kukaan väitä, että työmarkkinoilla olisi kärjistynyt ilmapiiri. Nyt varmasti tuntuu vaikealta, mutta kyllä tästäkin tilanteesta vielä päästään yli.

Häkämies pitää Orpon hallituksen työmarkkinatavoitteiden perimmäisenä syynä työelämän uudistamattomuutta.

– Tästä räikein esimerkki on vuodesta 1946 saakka voimassa ollut työrauhalainsäädäntö. Siinäkin pato kasvoi, ja nyt hallitus otti ohjat käsiin.

Häkämies sanoo ajan ajaneen yli isoista keskitetyistä ay-liikkeen ja työnantajien kesken solmittavista ratkaisuista, jotka hallitus sitten hyväksyi.

– Niissä hävisi parlamentarismi, joka hyväksyi muiden tekemät päätökset.

SDP:n Räsänen näkee hallituksen tavoitteet paljon raadollisempina kuin Häkämies. Räsänen kuvaa oikeiston ajamaa muutosta systeemiseksi, eli palkansaajaliikkeen asema pyritään saamaan nyt pitkäksi ajaksi heikommaksi kuin tänä päivänä. Kyse on yrityksestä laskea liikkeen poliittista merkitystä.

PERUSSUOMALAISTEN Jani Mäkelä näkee SAK:n asemassa yhtäläisyyksiä 1990-luvun MTK:n ahdinkoon. Tuolloin maatalouden markkinat ja tulorakenne muuttuivat nopeasti EU-jäsenyyden tullessa. Etujärjestö näki oman vanhan roolinsa murtuvan – ja sitä Mäkelä ennustaa Hakaniemessäkin tapahtuvaksi.

– Sielläkin ollaan jo tilanteessa, jossa tosiasiallinen vaikutusvalta on vuosien kuluessa menetetty. Työmarkkinat eivät euron ja EU:n aikana enää ole kokonaan meidän omassa hallinnassamme. Sitä ei vain haluta myöntää. Näissä uhitteluissa kyse on myös vallan menettämisen aiheut­tamasta oireilusta.

Mäkelä sanoo, ettei hän kuitenkaan halua Suomeen tilaa, jossa moni ala tai työntekijä jäisi ilman oman työehtosopimuksen suojaa, pelkän paikallisen sopimisen varaan.

– En minä toivo meille sellaisia työmarkkinoita, jossa olisi täysin villi meininki, hän perustelee. Silti työmarkkinoiden jäykkyyksiä pitää hänen mielestään purkaa, jotta yrityksillä olisi muitakin keinoja suhdannemuutoksista selviämiseen kuin irtisanomiset.

AKAVAN Maria Löfgren näkee hallituksen toimien politisoivan työmarkkinatoiminnan. Hän pitää tätä lyhytnäköisenä ja ihmettelee etenkin tarvetta ajaa vientimalli lakeihin.

– Jos se toteutuu, eduskunta viime kädessä päättää, minkälaisia palkankorotuksia suomalaisille saadaan maksaa. Jos valta vaihtuu, seuraava hallitus todennäköisesti ensitöikseen peruu nykyisen hallituksen toimet. Sama veivi jatkuu aina, kun hallitusvastuu vaihtuu.

Löfgren uskoo työmarkkinoiden politisoinnin tuovan jatkossa mielenkiintoisia vaalikamppailuja. Puolueet saavat vaaliaseen, kun ne alkavat huudattaa kenelle kuuluvat minkäkinlaiset palkan­koro­tukset.

– Tilanne lähtee poliitikoilta lapasesta. Hallituksen on turha väittää, että nyt vain rajoitettaisiin valtakunnansovittelijan toimivaltaa, että aina saa sopia, mitä vain. Mutta reaalimaailmassa työnantaja ei kuitenkaan korota palkkoja minimiä enempää, jos on selvää, että työriidallakaan ei saisi vientisektoria suurempaa palkankorotusta, Maria Löfgren sanoo.

Hän pelkää, että palkankorotusvaatimusten politisoituminen ja yleissitovuuden purkautuminen voivat johtaa siihen, että Suomeen pitää säätää minimipalkkalaki.

– Toistaiseksi yleissitovuus on ollut se mekanismi, joka on turvannut työehtosopimusten toimialakohtaiset minimipalkat.

Työmarkkinarakenteen hajottaminen ei Löfgrenin mielestä tuhoa liittojen vaikutusmahdollisuuksia, mutta hänen mielestään sopimiseen perustuva työmarkkinajärjestelmä on lobbaamiseen ja politikoimiseen perustuvaa huomattavasti vakaampi ja ennakoitavampi.