Leikkauspolitiikka on syönyt luottamusta, joka on talouden ja yhteiskunnan perusta. Nyt on palattava pohjoismaiseen reiluuteen. Aikaan, jolloin usko ihmiseen oli politiikan lähtökohta, ei sen uhri.

Oikeistohallituksen taival on pian loppusuoralla. On aika tarkastella, mitä sen politiikasta jää jäljelle, ei vain talouslukujen valossa, vaan myös henkisenä perintönä. Millaisen ilmapiirin tämä hallitus jättää suomalaisten mieliin ja yhteiskuntaan?

Politiikka ei ole pelkkiä numeroita ja budjetteja. Sitä ohjaa päättäjien ihmiskäsitys: miten he näkevät kanssaihmisensä ja miten suhtautuvat tavallisiin suomalaisiin, joihin päätökset osuvat?

Rakenteellinen työttömyys ei johdu siitä, että ihmiset nauttisivat toimettomuudesta, vaan siitä, että perinteinen työ vähenee, koulutuspolut katkeilevat ja liikkuminen työn perässä on vaikeaa. Kun ongelman syy ymmärretään väärin, eivät ”kovatkaan lääkkeet” auta, ne vain pahentavat tilannetta.

OIKEISTOLAISESSA ajatusmallissa sosiaaliturvan heikentäminen nähdään keinona ”kannustaa työntekoon”. Kun turvaa leikataan, työn vastaanottamisen pitäisi muka ”kannattaa” paremmin. Käytännössä vaikutus on päinvastainen.

Pienituloisille ja pätkätyöläisille, erityisesti perheellisille, riskit kasvavat. Kun etuus riittää vain juuri ja juuri perheen elämiseen, ei uudelleenkouluttautuminen tai muutto työn perässä ole mahdollista.

Osa-aikainen työ, joka leikkaa sosiaaliturvaa, tekee työn vastaanottamisesta taloudellisen arpapelin, joka voi vaarantaa koko perheen toimeentulon. Politiikka, joka piti aktivoida ihmisiä, ajaa heidät passiivisuuteen.

Leikkauslinja ruokkii myös talouden alavirettä. Kun kansalaisten toimeentulo joustaa alaspäin ja luottamus päättäjiin murenee, kulutus hiipuu. Kulutuksen lasku vähentää myös yritysten investointeja, mikä johtaa työttömyyden kasvuun ja sen pitkittymiseen.

Orpon hallitus on halunnut ”tervehdyttää talouden”, mutta sen jäljiltä yhteiskunnan henkinen ja sosiaalinen tila on entistä hauraampi. Talous ei kasva epävarmuudessa; se tarvitsee tuekseen vakautta, luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

HYVÄKSI HAVAITTU pohjoismainen malli on yhä olemassa: vahva julkinen koulutus, kohtuuhintainen asuminen, kansanterveys ja lasten hyvinvointi.

Kun nämä perusedellytykset ovat kunnossa, syntyy vapaus yrittää, oppia ja tehdä työtä.

Jos nämä pettävät, mitkään ”kannustimet” eivät toimi.

Kansakunnan menestys ei synny yksilöiden syyllistämisestä, vaan yhteisestä luottamuksesta, osaamisen vahvistamisesta ja keskinäisestä kunnioituksesta. Tulevien päättäjien on rakennettava uudelleen kaikki se, minkä Orpon hallitus on rikkonut, ei vain taloudessa, vaan myös suomalaisessa mielessä ja moraalissa.

Kirjoittaja on kunnallisneuvos (sd.) Alajärveltä.