Pariskunta vei naisen viisivuotiaan lapsen alkuvuodesta ulkomaille ilman lapsen isän lupaa. Kaappaus tapahtui pian sen jälkeen, kun oikeus oli määrännyt lapsen huoltajuuden yksin isälle.

Lapsen vanhemmat olivat eronneet vuonna 2014 ja lapsi oli jäänyt asumaan äidin luo. Vanhemmilla oli ollut yhteishuoltajuus, ja lapsi oli tavannut isäänsä.

Vuonna 2017 lapsi oli lastensuojelun päätöksestä sijoitettu väliaikaisesti sukulaisten luokse. Sijoituksen jälkeen lapsi muutti isän luokse.

Äiti ja mies kuljettivat lapsen Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta Puolaan, mistä lapsi palautettiin Suomeen kansainvälisen etsintäkuulutuksen avulla. Kaappaus kesti oikeuden mukaan kolme viikkoa.

Äiti ja miesystävä kertoivat lähteneensä Suomesta siksi, että kokivat viranomaisten toiminnan epäoikeudenmukaiseksi.

– Vastaajat ovat vedonneet siihen, että heillä on ollut hyväksyttävä syy toimilleen, koska heitä on Suomen viranomaisissa kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja he ovat pyrkineet saamaan vieraassa valtiossa viranomaiset heräämään Suomen viranomaisten epäoikeudenmukaiseen toimintaan.

Miehen mukaan lapsi oli tehnyt lähtöpäätöksen itse, mutta käräjäoikeuden mukaan on selvää, ettei niin pieni lapsi voi antaa suostumusta lähdölle.

Oikeus katsoi, ettei lapsen ulkomaille viemiselle ollut oikeutettua syytä.

– Pelkästään se seikka, että vastaajat itse kokevat viranomaisten toimet epäoikeudenmukaisina, ei ole oikeuttanut heitä toimimaan omavaltaisesti, oikeus toteaa.

Lapsikaappauksen lisäksi äiti ja miesystävä tuomittiin vapaudenriistosta, koska he eristivät lapsen isästään ja elinympäristöstään. Ehdollinen rangaistus oli molempien kohdalla neljä kuukautta. Lisäksi heidät määrättiin maksamaan kärsimyksestä lapselle 500 euroa ja isälle 2 000 euroa.

STT–JECATERINA MANTSINEN