Meri kertoo lehdelle, että hallitusneuvotteluissa aiheesta käydyissä keskusteluissa katsottiin, ettei maalittamisen erilliskriminalisoinnille ole tarvetta.

Meri huomauttaa, että rikoslaissa on jo paljon sääntelyä, jolla maalittamiseen voitaisiin puuttua. Meren mukaan ”on tullut esille, että rikostunnusmerkistöjä ei ole otettu käyttöön riittävän tehokkaasti”. Meren mukaan maalittamisilmiön rikosoikeudellinen määritteleminen on myös ongelmallista.

– Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että sääntelyn tulee olla täsmällistä, tarkkarajaista ja ennakoitavaa. Säädettäessä epätäsmällisiä tunnusmerkistöjä seuraa väistämättä se, että ihmisten on vaikea ennakoida, onko heidän tekonsa rangaistavaa, ja säännöksen soveltaminenkin on tällöin sattumanvaraista, Meri sanoo lehdelle.

Marinin hallitusohjelmaan oli kirjattu, että hallituskauden aikana toteutetaan poikkihallinnollisesti toimenpiteitä, joilla puututaan nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen, joka uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä.

Viime syksynä oikeusministeriössä tehdyn arvioinnin perusteella maalittamisen säätämiselle erikseen rangaistavaksi on löydettävissä perusteita.

Ministeriön arviomuistioon sisältyvässä lakiluonnoksessa rangaistavaksi tulisi maalittaminen ja siihen osallistuminen. Luonnoksen mukaan rangaistukseksi määrättäisiin sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Maalittaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos.

Muistiossa maalittamisella tarkoitetaan sähköisessä tietoverkossa tapahtuvaa ja useiden ihmisten tekemää järjestelmällistä häirintää, joka liittyy kohteena olevan ihmisen työtehtävien tai yhteiskunnallisten tehtävien hoitamiseen. Esimerkkeinä tällaisista ryhmistä esitetään muun muassa poliisit, syyttäjät, toimittajat ja tutkijat.

– Maalittamiseen on suhtauduttava erittäin vakavasti. Se vaarantaa demokraattisen oikeusvaltion ja yhteiskunnan toimivuutta sekä loukkaa kohdehenkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia. Maalittaminen koskettaa laajasti erilaisia henkilöryhmiä, kuten viranomaisia, politiikassa tai muussa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa mukana olevia, toimittajia sekä tieteen ja taiteen harjoittajia, silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) sanoi tiedotteessa.