Salminen on kertonut näkemyksensä vuosien varrella useita kertoja. Viime päivinä samalla kannalla on ollut muun muassa Ylen viikonloppuna haastattelema HUSin johtava ylilääkäri Kristiina Patja.

Salmisen mukaan työterveyshuollosta keskusteltaessa on vaikea päästä asiaan.

– On tietty frustraation kohde, ettei puhuta itse asiasta vaan eturyhmien näkökulmasta sillä ajatuksella, että mitään ei voida muuttaa. Se ei ole kovin kaukaa viisasta, Salminen sanoo Demokraatille.

– Työterveydestä, joka luotiin alun perin keinoksi ennaltaehkäistä työperäisiä ammattitauteja, on tullut rinnakkainen sairauksien hoitojärjestelmä, johon osa väestöstä pääsee ohituskaistaa.

NYKYMUOTOINEN työterveysjärjestelmä on osa suomalaisen terveydenhuollon pirstaloitumista, jonka lopputuloksena on tehotonta, päällekkäistä työtä.

– Ihmisten pitäisi saada sitä hoitoa, jota he tarvitsevat melko pitkälle samoin perustein erityisesti, jos se on yhteiskunnan järjestämää.

Kun työterveyspalveluiden ulkopuolella olevat ryhmät kuten lapset, monet yrittäjät, freelancerit, työttömät ja eläkeläiset jonottavat viikkoja julkiseen perusterveydenhuoltoon, töissä oleville on hoitoa tarjolla nopeasti.

– Se näkyy niin, että jos minä tai kuka tahansa kaupungissa asuva työterveyshuollon asiakas tarvitsee pienempäänkin vaivaan lääkärin palveluja, ne saa melkein seuraavaksi päiväksi. Yritäpä samaa terkkaripuolella, niin ei onnistu.

Demokraatin pistokokeessa aikoja oli Helsingin keskustassa tarjolla myös samalle päivälle, jopa parin tunnin varoitusajalla.

– Sehän tarkoittaa, että siellä hirveästi tyhjiä aikoja. Jos saat ajan samalle päivälle, on mahdotonta, että kaikki niistä täyttyisivät, jolloin tyhjäkäyntiä on paljon.

Edes kaikki työterveyden asiakkaat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Palvelut toimivat parhaiten suurissa kaupungeissa. Myös työnantajien sopimukset ovat eritasoisia. Pienemmillä paikkakunnille ei välttämättä ole yksityisten järjestämää työterveyshuoltoa lainkaan.

TYÖMARKKINAOSAPUOLET sopivat työterveyshuollosta 1970-luvulla. Sopimuksen sisältö kirjattiin vuosikymmenen lopulla säädettyyn työterveyslakiin. Järjestelmää on sittemmin kehitetty yhteistuumin kolmikannassa. Viimeisen parinkymmenen vuoden kuluessa työterveyshuolto on kasvanut perusterveydenhuollolle rinnakkaiseksi järjestelmäksi.

Kun toisistaan erillisten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon suhdetta ei saatu pitkäksi venähtäneen sote-uudistuksen aikana ratkaistua, yksityisten yritysten pyörittämä työterveyshuolto kehittyi Salmisen mukaan korvaamaan toimimattomia peruspalveluita.

Työnantajat maksavat noin puolet työterveyshuollon kuluista, loput kustannetaan työnantajille maksettavin Kela-korvauksin. Salmisen mukaan järjestelmän ongelmissa ei ole kyse vain ohituskaistaan kuluvista julkisista varoista vaan myös lääkäripulasta.

– Tämä on ehkä isompi pulma, koska se on osalle lääkäreistä suosittua työtä. He ovat pois julkisesta terveydenhuollosta. Meillä on yleisjärjestelmä ja lisäosa, jossa voidaan tehdä samoja asioita kuin julkisessa terveydenhuollossa.

Osa lääkäreistä tekee julkisen virkatyönsä ohessa yksityistä vastaanottoa. Salmisen mielestä järjestely on hyväksyttävä, kunhan se ei johda osa-aikatyön lisääntymiseen.

– Jos tehdään osa-aikatyön ohessa yksityisellä tiliä, siinä tulee ristiriita yhteiskunnan tarpeisiin nähden. Siinä voidaan keskustella järkevästä resurssien käytöstä. Lääkäreiden koulutukseen menee aika paljon yhteiskunnan varoja. Kyse ei ole siitä, etteikö työstä pitäisi saada kunnon korvausta mutta yhteiskunnalla on tietty oikeus ohjata mihin sitä investointia käytetään.

TOIMIHENKILÖKESKUSJÄRJESTÖ STTK tiedotti maanantaina, että työterveysjärjestelmän heikentäminen johtaisi vakuutuspohjaiseen järjestelmään, jonka voittajina olisivat yksityinen terveysbisnes, varakkaat ja työelämän hyväosaiset.

– Jos rinnalle tulisi työnantajien kustantama vakuutuspohjainen järjestelmä, toimijana olisi aidosti yksityinen sektori, jolloin siellä toimittaisiin oikeasti kilpailun säännöillä. Olisiko se nyt niin kamalaa? Pelkästään yksityisen sektorin varaan heittäytyminen olisi kyllä riski, mutta julkisesti rahoitetun rinnalla se tietenkin voisi toimia. Silloin kyseessä olisi myös verotettava etu.

– Tämä on asia, jota ei voida ratkaista yksittäisillä heitoilla. Järjestelmää tuskin ajettaisiin alas, mutta sitä voitaisiin kehittää niin, että se palvelisi laajempaa joukkoa. Jos annettaisiin se vaikkapa selkeämmin hyvinvointialueiden johdettavaksi.

Salminen toteaa suomalaisen työterveyshuollon nauttivan laajuudessaan ainutlaatuista kannatusta.

– Harvoin on sellainen tilanne, että työnantajat ja työntekijät ovat samalla puolella.

THL on ehdottanut työterveyshuollon uudistamista parlamentaarisena yhteistyönä.

– Tavoitteet voitaisiin määritellä ilman, että ne henkilöityisivät yhteen poliittiseen ryhmittymään, joka voisi joutua siitä tilivelvolliseksi. Tässä tarvitaan aika iso yhteiskunnallinen konsensus.

– Jotta sellainen voisi syntyä, pitää myöntää nykyisen järjestelmän viat. Jos pidetään itsepäisesti kiinni siitä, että tämä on hyvä, ei siitä silloin mitään tule.

Jos heittäydytään rehellisiksi, niin mitä tässä pitäisi myöntää?

– Järjestelmä ei ole yhdenvertainen. Osa ihmisistä saa ainakin tavoitettavuuden kannalta huonompaa hoitoa kuin muut ja kyseenalaisin perustein.

Työssäkäyvät suomalaiset ovat suuri äänestäjäryhmä, jolle järjestelmän uudistajat tuottaisivat helposti jonkin tasoisen pettymyksen.

– Kun jää eläkkeelle, kokemus saattaa olla vähän toisenlainen, jos ei ole isompia säästöjä, joilla voi siirtyä suoraan yksityisen terveydenhuollon asiakkaaksi.

SUOMALAISTA työterveysjärjestelmää perustellaan usein työikäisen väestön terveydellä.

– Asiasta on hirveän vähän tutkittua tietoa. Olen sitä kysynyt monelta, että tuottaako tämä Suomessa parempaa terveyttä työikäiselle väestölle kuin vaikkapa muut järjestelmät naapurimaissamme Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Ei siltä näytä. Jos perustellaan erillisjärjestelmää sillä, että se tuottaa terveempää työväkeä, sitten pitäisi myös osoittaa se.

Sen sijaan erillisjärjestelmän voi ajatella ylläpitävän julkisen perusterveydenhuollon heikkoa tilannetta, mikä heikentää suomalaisten terveyttä.

– Se on juuri se huono puoli tässä.

Salmisen mukaan työterveydenhuollon ongelmat usein myönnetään yksityisissä keskusteluissa mutta samalla todetaan, että järjestelmän uudistaminen on mahdotonta. Hän korostaa, ettei yritä puhua pelkästään julkisen terveydenhuollon puolesta.

– Yksityinen sektori voi olla mukana ja varmaan sen täytyykin olla mukana mutta sen pitäisi tapahtua fair play -pohjalta. Nyt tapahtuu osin kermankuorintaa.

MIKÄLI järjestelmää uudistettaisiin, ainakin tyhjäkäynnistä pitäisi kansantaloudellisista syistä luopua.

– Pitäisi tinkiä siitä, että pääseekö pikkuvaivojen takia ihan suoraan lääkäriin. Jos on jotakin akuuttia ja kriittistä, se on ihan eri asia.

Salminen kaipaisi poliitikoilta rohkeutta uudistaa työterveyshuoltoa.

– Maailma muuttuu koko ajan. On hassua ajatella, että 1970-luvulla luotu järjestelmä olisi nyt koskematon. Ehkä se ei ole osoitus siitä, että seuraamme kehitystä.