Työiän ja vanhuusajan väliin on muodostunut uusi ikäkausi, kolmas ikä. Se voi olla luopumisen, yksinäisyyden ja turhautumisenkin aikaa. Parhaimmillaan se on aktiivisen toiminnan ja osallistumisen aikaa. Vappu Taipale on kirjoittanut kirjan “Vanha ja vireä”. Hän ilmoittaa olevansa vanha nainen, vanha ja vireä. Minä olen tästäkin asiasta Vappu Taipaleen kanssa samaa mieltä. Minä olen 79- vuotias, vanha mies, vanha ja vireä.

Minä olen viimeisten kymmenen vuoden aikana perehtynyt ahkerasti vanhojen ihmisten asumiseen. Olen lukenut siitä kirjoja ja tutkimuksia, olen itse kirjoittanut siitä erilaisia artikkeleita ja toimittanut yhdessä hyvän ystäväni sosiaalineuvos, dosentti Sakari Möttösen kanssa kirjan, jossa käsitellään myös vanhojen ihmisten asumista: “Turhan kallis koti”. Olen puhunut asiasta lukuisissa tilaisuuksissa eri puolilla maata. Ennen kaikkea olen perustanut Jyväskylään yhdessä muiden toimijoiden kanssa Varttuneiden asumisoikeusyhdistyksen, Jason, ja toiminut sen hallituksen puheenjohtajana lähes 10 vuotta. Jaso on rakennuttanut seitsemän kerrostaloa ja tarjonnut siten yli 500:lle jyväskyläläiselle asunnon yhteisöllisessä senioritalossa asumisoikeusasuntona. Olen asunut yhdessä Jason Ilona-taloista jo seitsemän vuotta.

Yhteisöllinen senioritalo on tavallista asumista kehittämällä syntynyt uusi asumismuoto. Taloissa on sekä yksin että parisuhteessa asuvia yli 55 vuotiaita. Yhteisöllisyys toteutuu aidosti taloihin rakennettavissa tilavissa ja viihtyisissä yhteisissä tiloissa asukkaiden kohtaamisina ja yhteisinä harrastuksina ja tapahtumina. Asukkaat toteuttavat näitä aktiviteetteja tietenkin kukin omasta aloitteestaan ja halustaan. Taloissa on toiminnanohjaaja, jonka tehtävänä on luoda virikkeitä ja antaa käytännön tukea tapahtumien ja toiminnan järjestelyissä. Toiminnanohjaaja opastaa lisäksi asukkaita monissa nykyisen digiyhteiskunnan mutkikkaissa ongelmissa.

Vanhat ihmiset muodostavat asuntomarkkinoilla merkittävän asiakasryhmän. Senioritalo – käsite tai “senioreille sopiva” ovat hyviä markkinointitermejä ja kun siihen vielä sopivasti lisää yhteisöllisyyttä, kiinnostus vanhojen ihmisten keskuudessa on taattu. Aina ei näiden mainosten takaa kuitenkaan ole havaittavissa sisällöllistä katetta. Asuntomarkkinat antavat hyvin ristiriitaisia ja epäselviä, jopa harhaanjohtavia mielikuvia senioriasumisesta ja tuottavat varmasti pettymyksiä monille mainosten perusteella asunnon varanneille vanhoille ihmisille.

Senioritalo ei ole sosiaalitoimen alalla, se kuuluu asuntoviranomaisten, asuntojen suunnittelijoiden ja kaavoittajien reviirille. Senioritalo on aivan tavallista asumista, siellä ei tarvitse eikä saa talon puolesta olla tarjolla sosiaali- tai terveyspalveluja, kyllä me itse ne sitten tilaamme. Talon tulee olla sellainen, että siellä eivät toiset suunnittele meidän tekemisiämme ja elämäämme.

Yhteisölliset senioritalot toteutetaan enimmäkseen yleishyödyllisinä kokonaisuuksina, rahoituksena valtion takaama korkotukilaina. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että Senioritalojen toteutuminen on täysin riippuvainen kaupungin harjoittamasta kaavoitus- ja tonttipolitiikasta. Valitettavasti keskimääräiset suomalaiset kaupungit eivät tämän asian merkitystä vielä ole heränneet huomaamaan. Senioritaloille on yleensä tarjolla vain yksittäisiä, erillisiä kohteita eikä tällöin ole mahdollisuuksia suunnitella koko asuinympäristöä ikäystävälliseksi ja monisukupolviseksi siten kuin oikeaoppinen yhdyskuntasuunnittelu edellyttäisi.

Toivottavasti yhteisöllisen senioriasumisen suuri merkitys sekä vanhenevalle väestölle että koko yhteiskunnalle vähitellen opitaan ymmärtämään ja tämän asumismuodon toteuttamiselle luodaan nykyistä parempia edellytyksiä. Tarvitsemme yhteiskunnallisen lupauksen siitä, että vanheneva väestömme saa ja voi itse olla luomassa omaa tulevaisuuttaan ja halutessaan yhdessä toisten samassa elämänvaiheessa olevien ihmisten kanssa asua ikäystävällisessä, monisukupolvisessa yhteisössä lähellä tarvitsemiaan palveluita.

Kirjoittaja on Dipl.ins., kansalaisaktivisti