D-analyysit

Oletko jo kuullut ”Päivän Kärnän”? Lapin mies on onnistunut tavoitteessaan pelottavan hyvin, mutta populismin Suomen ennätys ei ole hänen hyppysissään

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

Päätoimittaja

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

Päätoimittaja

Päätoimittajalta

Mikko Salmi

Päätoimittaja

Politiikka kaipaa persoonia. Varsinkin mediamaailma (Demokraattikin) elää kulmikkaista tyypeistä, jotka herättävät tunteita. Lukijat klikkaavat ahkerasti kohtuuttomasti itseään tyrkyttäviä politrukkeja, joille oman mielipiteen ilmaisu ei enää liity sananvapauteen, vaan silkkaan populismiin.

Media kirjoittaa asioista, joita ihmiset haluavat lukea. Kysymys kuuluukin, onko median vika, että puolihullut poliitikot saavat megafonin kaltaisen huomion?

Yksi tämän hallituskauden kummallisimmista tyypeistä tulee Enontekiöltä. Varapaikalta eduskuntaan ponnahtanut kunnanjohtaja Mikko Kärnä on tehnyt verkossa sellaista klikkijälkeä, että muita edustajia hirvittää. Hänen mielipiteistään voi toki olla montaa mieltä: Vai mitä mieltä olet Katalonian itsenäisyyspyrkimyksen yksisilmäisestä tukemisesta?

BBC:n toimittajakollegani Madridista kysyikin minulta Twitterissä, onko koko Suomi oikeasti Mikko Kärnän linjalla. Vaikea asiaa oli selittää, kun maito oli jo kaatunut. Kärnä onnistui kaappaamaan jopa kansainvälisen median ilmatilan, kun Suomi liitettiin Espanjassa Katalonian itsenäisyysjulistuksen tukijaksi.

Moni toimittajakollega kysyykin lähes päivittäin, oletko kuullut jo Päivän Kärnän?

Viimeisin Kärnän purskahdus koski lasten päivähoito-oikeutta. Hän olisi lainsäädännöllä valmis rajoittamaan rokoteohjelmasta livenneiden perheiden lasten päivähoito-oikeutta. Taitavasti muotoiltu aloite, joka taatusti herättää keskustelua. On sitten aivan eri juttu, onko aloitteessa yhdenvertaisuuden näkökulmasta mitään järkeä.

Mikko Kärnän tiedoteautomaatti on kuitenkin muuttanut poliittisen journalismin kenttää melkoisesti. Moni toimittajakollega kysyykin lähes päivittäin, oletko kuullut jo Päivän Kärnän? Lapin mies on onnistunut tavoitteessaan pelottavan hyvin. Kyseenalaisilla mielipiteillään kunnostautunut ensimmäisen kauden kansanedustaja on nyt jo toimittajapiireissä ilmiö, josta moni pitkän linjan edustaja voi vain haaveilla.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Kärnän kuningasjuhlat on pilaamassa (kukas muu kuin) Paavo Väyrynen. Hän on ilmoittanut kesän jälkeen palaavansa eduskuntaan joko keskustan puheenjohtajana tai kansalaispuolueen puheenjohtajana. Tuskin Kärnän kynä tylsyy Enontekiön laavuillakaan, mutta julkaisukynnys valtakunnan mediassa nousee merkittävästi. Tosin saattaahan olla, että Kärnä saa jollekin mainosrahoitteiselle kanavalle viihdeohjelman teemalla ”maalaiskunnanjohtaja”. Tällöin Kärnä kisaisi tosissaan Lapin keisarin tittelistä Äkäslompolon julkkiskauppiaan Sampo Kaulasen kanssa.

Päästetään viimeinkin Paavosta irti. Poliittisella sekoilullakin on rajansa.

Populismin Suomen ennätys ei ole kuitenkaan Mikko Kärnän hyppysissä, vaan tottelee Paavo Väyrysen nimeä. Moni myöntää auliisti, että on pudonnut jo kauan aikaa sitten Paavon aivoitusten kyydistä. Vaimonikin kysyi lauantaina saunan jälkeen, että ”mitenkähän se Vuokko oikein jaksaa Paavon kanssa”. Kerrankin koin, että meidän perhehuolet eivät menneet toisten ongelmien edelle.

Pelottavan moni puolitutuistani sanoi presidentivaalien yhteydessä, että aikoo äänestää Väyrystä ihan vaan läpällä. Ihan oikeesti! Alkaisikohan Paavon viime vaiheet riittää jopa poliittisen teatterin himoseuraajille? Eikö Suomen asioita voisi ottaa niin tosissaan, ettei Paavo Väyryselle annettaisi edes pellepoliitikon roolia.

Olen tavannut Paavon useamman kerran. Hän ei ole miellyttävä ihminen. Asioita hän tuntuu osaavan hyvin, mutta persoonansa itsetyytyväisyys hakee sellaisia mittasuhteita, joita ei ole hyvä edes vitsinä tukea. Paavolla on hyvä itsetunto, mutta jos se perustuu persoonallisuuden häiriöön, siinä ei ole mitään opittavaa. Päästetään viimeinkin Paavosta irti. Poliittisella sekoilullakin on rajansa.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat