Räsänen tippui eduskunnasta edellisissä vaaleissa, mutta teki nyt paluun. Razmyar taas siirtyi kesken kauden Helsingin apulaispormestariksi, mutta eduskuntatyö jatkuu jälleen.

Kaksikko kertoo Demokraatille tunnelmistaan ja muun muassa mitä välivuodet eduskunnan ulkopuolella ovat antaneet nyt taas alkaneeseen eduskuntatyöhön.

Juttu on osa sarjaa, jossa tutustutaan SDP:n uusiin kansanedustajiin. Aiemmin tunnelmiaan ovat avanneet Jani Kokko, Elisa Gebhard ja Anna-Kristiina Mikkonen sekä Pia Hiltunen, Juha Viitala ja Saku Nikkanen, Eemeli Peltonen, Helena Marttila ja Ville Merinen sekä Lauri Lyly, Timo Suhonen ja Pinja Perholehto.

Räsänen putosi eduskunnasta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, mutta nyt uusmaalainen palasi Arkadianmäelle. Paluu näyttää tuntuvan hyvältä.

Hän pohtii, että tietyllä tavalla toisella kierroksella aloitus on ollut helpompaa.

– Tämän työn ja talon “glamouri”, joka ensimmäisellä kerralla kesti pitempään, on nopeammin vaihtunut arkisempaan aherrukseen. Nyt tietää paremmin, mitä tuleman pitää.

Räsänen myöntää, että henkilökohtainen vaalitappio neljä vuotta sitten tuntui aluksi pahalta, mutta jälkeenpäin ajatellen se olikin onni onnettomuudessa.

– Ne vuodet talon ulkopuolella tekivät erittäin hyvää, kun asioita alkoi hahmottaa vähän eri tavalla. Kansanedustaja “laitostuu” aika helposti, ja vaikka pitäisi olla tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, olla kärryillä ihmisten arjesta, se helposti unohtuu. Teki hyvä käydä käydä haistelemassa ilmaa muualla.

MITÄ HYÖDYLLISTÄ kokemusta sitten kertyi neljän välivuoden aikana? Räsänen siirtyi vuonna 2019 SDP:n poliittisen valmistelun päälliköksi vetämään ohjelmatyötä. Vuoden 2020 puoluekokouksessa hyväksyttiin puolueen ensimmäinen puoluepoliittinen ohjelma.

– Sitä kautta osallistuin hallituksen alkutaipaleelle ja omalta osaltani olin varmistamassa, että pääministeripuolueella on pärjäämisen edellytykset.

Puoluetoimistosta tie vei viestintätoimisto Milttonin palvelukseen, jossa Räsänen oli tekemisissä muun muassa usean ison suomalaisyrityksen kanssa.

– Olisi hyvä, että politiikan lukutaito paranisi elinkeinoelämässä ja että myös politiikan puolella ymmärrettäisiin, missä ympäristössä suomalaisyritykset toimivat. Pitää olla paremmin yhteydessä mahdollisimman moniin yhteiskunnan toimijoihin, että kykenee päättäjänä toimimaan fiksummin.

Mikä on muuttunut siitä, kun Räsänen oli eduskunnassa vuosina 2015-2019? Hänen mielestään edellistä kautta ja vähän alkanuttakin näyttäisi leimaavan suomalaisessakin politiikassa polarisaatio, tietynlainen vastakkainasettelu. Varsinkin se lyö läpi poliittisissa puheissa.

– Se tuntuu vieraalta, koska tottunut olemaan enemmän sillanrakentaja, hakemaan konsensusta. En ole ihan varma, onko tämä paras mahdollinen suunta.

RÄSÄNEN sai 4 540 äänen mandaatin pyrkiä muuttamaan tätä suuntaa. Ääniä tuli erityisesti läntiseltä Uudeltamaalta, omilta kotikulmilta ja hänen saamansa palautteen perusteella muutama seikka on korostunut.

– Moni koki shokkina ja vääryytenä, että putosin viime vaaleissa. He ovat halunneet olla auttamassa minua takaisinpaluussa. Toiset ovat halunneet varmistaa, että Länsi-Uudenmaalla on puolustajia eduskunnassa erityisesti pitämässä huolta oman hyvinvointialueen resursseista.

– Kolmanneksi aika moni on tullut sanomaan, että halusi sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään tällaisen jalat maassa -ihmisen, perinteistä keskusta-vasemmistolaista linjaa edustavan pragmaattisen sosialidemokraatin.

Kun on toiminut yli 15 vuotta puolueessa aktiivisesti erilaisissa tehtävissä, ei ole ihme, että iso osa omasta eduskuntaryhmästä ja myös muiden puolueiden kollegoista on jo ennestään tuttuja.

– Tuntuu mukavalta jatkaa yhteistyötä vanhojen tuttujen kanssa siitä, mihin jäätiin ja tutustua uusiin, joiden kanssa pääsee nyt työskentelemään, Räsänen kertoo.

SE, MIHIN hän haluaa seuraavalla nelivuotiskaudella vaikuttaa, kiertyy pitkälti talouspolitiikan ja erityisesti julkisen talouden tulevaisuuteen.

– Kuntapolitiikkona tiedän, että nykyinen rahoituspohja ei mahdollista nykyisenkaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämistä tulevaisuudessa, ellei jotain tehdä. Haluan huolehtia siitä, että aikanaan, kun omat lapset tulevat työikäisiksi ja saavat jälkikasvua, heilläkin on olemassa hyvinvointiyhteiskunta, jossa elää.

Tämä vaatii Räsäsen mukaan yksinkertaisesti sitä, että tulot ja menot on saatava kohtaamaan paremmin.

– Sanoin vaalikentillä suoraan, että sopeutumistoimia tarvitaan. Mielestäni on epärehellistä, äänestäjien sumuttamista väittää, ettei mistään tarvitsisi leikata. Tässä joudutaan tinkimään, jos halutaan hyvinvointiyhteiskunta turvata myös tulevaisuudessa.

Oma huolenaiheensa ovat äskettäin startanneet hyvinvointialueet.

– Julkisen talouden turvaaminen on keskeistä, jos haluamme huolehtia siitä, että hyvinvointialueet pystyvät hoitamaan tärkeät palvelut. Moni on huolissaan siitä, mitä on tapahtumassa.

Mitään erityistä valiokuntapaikkaa Räsänen ei mainitse, vaikkakin mieluista olisi työskennellä julkisen talouden kokonaisuuden parissa.

– Edelliselläkin kaudella olin valmis niihin tehtäviin, joissa tarvitaan tällaista kaveria, jolla on jalat maassa, selkä suorana ja katse tulevaisuudessa. Eli otan ne tehtävät vastaan, joita eteen tulee.

Räsäsen perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi pientä lasta. Koti on niin Lohjalla kuin Turussa, jossa avopuoliso on kirjoilla ja jossa hänellä on myös työpaikka. Joona Räsänen kuvailee perheen arjen pyörittämistä jo nyt aikamoiseksi ruljanssiksi.

– Kun omat työt ovat olleet aiemminkin Helsingissä ja tulevat nytkin olemaan, kyllä se vaatii arjen kalenterointia. Mutta yllättävästi sitä vain ihminen kykenee vaikka mihin.

Perheelle riittää Räsäsen mukaan kaksi asuinpaikkaa – kakkosasunnolle Helsingissä ei ole tarvetta.

JOONA Räsänen analysoi heti tuoreeltaan vaalitulosta blogissaan. Hän toteaa tosi hienoksi saavutukseksi, että SDP pääministeripuolueen asemassa pystyi nostamaan kannatustaan ja edustajien määrää.

Hän on kantanut kuitenkin huolta puolueen valitsemasta taktiikasta, joka osittain voimisti Räsäsen mielestä polarisaation kehitystä. Hän kritisoi blogissaan “punavihreän kuplan sisällä taistelua”.

– Olen sanonut suoraan, että se ei tarjoa realistista mahdollisuutta kamppailla suurimman puolueen asemasta. Vaikka valitulla taktiikalla kaikki osui nappiin ja saimme kasvatettua kannatusta ja paikkamäärää, silti kilpakumppanit, kokoomus ja perussuomalaiset, juoksivat omilla juoksuradoillaan vieläkin kovempaa.

Räsäsen mukaan punavihreän hallituksen muodostaminen oli tuomittu epäonnistumaan, jos SDP, vihreät ja vasemmistoliitto pyrkivät vain jakamaan samaa äänestäjäkuntaa.

– Se ei kasvata kaikkien kolmen puolueen yhteenlaskettua kannatusta, mikä olisi tarpeen, jos haluttaisiin vallassa jatkaa. Sen takia olen sanonut, että jokaisessa näistä kolmesta pitää pohtia, mikä on oma profiili, jolla tulevaisuudessa mennään eteenpäin.

Räsänen toivoo, että vaalitulos analysoidaan kunnolla ja mietitään toimenpiteet, jotta vuoden 2027 vaaleissa SDP nousee takaisin Suomen suurimmaksi puolueeksi.

HALLITUKSEEN vai oppositioon? Räsänen mielestä edellisen vaalikauden pääoppositiopuolueiden vastuulla on pyrkiä ensimmäisenä muodostamaan hallitus.

– Tämä on ihan selvä peli mielestäni ja siihen kansa on antanut mandaatin. Nämä kaksi ovat neljä vuotta syyttäneet SDP:n johtamaa hallitusta lähes kaikesta – ainoastaan ne kuuluiset heinäsirkat ovat puuttuneet – nyt niillä on mahdollisuus ottaa lusikka kauniiseen käteen ja näyttää, mihin ne itse pystyvät.

Varsinkin perussuomalaisille olisi hänestä ihan oikein, että puolue pikkuhiljaa oppisi kantamaan vastuuta eikä vain “tuuleen huutelisi”.

Entä jos kokoomuksen ja perussuomalaisten yritys ei onnistu?

– Silloin on syytä tietysti jatkaa keskustelua eri puolueiden kanssa. Mutta on täysin mahdotonta, että SDP tekisi nyt jonkun 180 asteen käännöksen linjassaan vaalien jälkeen. Se olisi turmion tie puolueelle, Räsänen painottaa.

Nasima Razmyar kertoo, että paluu eduskuntaan ei muuta päivittäistä arkea paljon.

KAUDEN ensimmäinen täysistunto ja valtiopäivien avajaiset olivat Nasima Razmyarille kokemuksia, joista hän pääsi nauttimaan tässä muodossa nyt ensimmäistä kertaa. Vaikka Razmyar on toiminut aiemmin kansanedustajana, hänen kautensa osui samaan saumaan Eduskuntatalon remontin kanssa. Peruskorjauksen aikana eduskuntatyötä tehtiin Sibelius-akatemian tiloissa.

– Eduskunnan istuntosali on kyllä todella hieno ja arvokas paikka. Aika näyttää, millaista keskustelu täällä on, mutta ehkä salin arvokkuus tuo myös salikeskusteluun tiettyä arvokkuutta, jota Sibiksessä ei ollut.

Razmyar arvioi, että vuonna 2015 alkaneella kaudella keskustelun henki ei ollut paras mahdollinen – ilmapiiri suorastaan huoletti häntä. Hän uskoo, että ihmisten käytöksen lisäksi siihen vaikutti myös itse tila, joka ei kannustanut rakentavaan dialogiin. Eduskuntatalon muodoltaan pyöreässä istuntosalissa näkee paremmin vaikkapa toisella laidalla salia istuvien ihmisten kasvot. Väistötiloissa Razmyarille tuli tunne, että siellä katseltiin vain ihmisten selkiä.

Se oli Sipilän hallituksen aikaa. Razmyar puntaroi, että sekin varmasti vaikutti keskusteluun, että maata luotsasi keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus ja SDP oli oppositiossa.

– Totta kai se näkyy ja vaikuttaa, mutta itse omassa työssäni koen, että joka tapauksessa yhteistyötä rakennetaan aina yli puoluerajojen ja täytyy koittaa esimerkiksi valiokuntatyöskentelyssä saada yhteistyötä aikaan oppositiotilanteista huolimatta.

VAIKKA porvarihallituksen mahdollisuus ja sen seuraukset Razmyaria huolestuttavatkin, tuntuu paluu eduskuntaan hyvältä. Razmyar ehti toimia kansanedustajana vuoteen 2017 saakka. Silloin hän aloitti Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarina. Jäikö silloin jokin asia kesken sillä tavalla, että haluaisit nyt jatkaa asian edistämistä?

– Vaikea sanoa, koska kauteni oli lopulta niin lyhyt ja siinä oli sekin ihana kokemus, kun esikoiseni syntyi silloin. Mutta kyllä minulla on koko ajan ollut se ajatus, että pitää palata – työt jäivät kesken.

Nyt hän lähtee eduskuntatyöhön monta kokemusta rikkaampana ja myös paremmalla ymmärryksellä siitä, mitä työ oikeasti on.

– Sanon sen ihan suoraan, että silloin 2015 oli sellaista pientä turhautumisen tunnetta, että mihin tässä oikeasti pystyy vaikuttamaan. Silloin ajatteli suurin piirtein lähtevänsä muuttamaan maailmaa. Nyt on ehkä realistisemmat odotukset ja käsitys siitä, mistä se maailman parantaminen aloitetaan – että se on pala kerrallaan, Razmyar hymyilee.

PALUU eduskuntaan ei muuta päivittäistä arkea paljon, Razmyar arvioi. Päivät ovat kansanedustajana pitkiä, mutta siihen hän on tottunut apulaispormestarinakin. Kansanedustajana on kuitenkin ehkä eri tavalla esillä ja epäasiallisenkin arvostelun kohteena.

– Eduskuntatyöhön liittyy kuitenkin eri tavalla henkistä rasitusta ja painetta. Siihen pitää löytää keinoja, että puhaltaa ilmat pois – urheilee ja tekee riittävästi kaikkea muuta, että jaksaa myös sen toisen puolen tässä työssä. Kyllä se vaikea puoli myös mielessä kolkuttaa, hän pohtii.

MILLAISTA kansanedustajan tehtävässä hyödyllistä kokemusta ja eväitä ”välivuodet” Helsingin kaupungin apulaispormestarina ovat antaneet? Paljon, varsinkin kaupunkipolitiikasta. Apulaispormestarin tehtävää Nasima Razmyar kuvaa todella tärkeäksi näköalapaikaksi. Vuodesta 2021 hän on toiminut kasvatuksen ja koulutuksen toimialasta vastaavana apulaispormestarina.

– Kaupungin päätöksenteko on hyvin käytännönläheistä – valmistellaan budjettia, katsotaan, miten asiat todellisuudessa ja käytännössä toimivat. Se antaa poliittiselle päättäjälle tosi tärkeät eväät eduskuntatyöskentelyyn. Tulen varmasti puhumaan paljon siitä, miltä lainsäädäntö ja esimerkiksi rahoitus näyttää todellisuudessa ja käytännön tasolla kunnissa ja kaupungeissa.

Razmyar ei peittele sitä, että hän on helsinkiläinen ja hänen näkökulmansa on varmasti varsin kaupunkilainen. Apulaispormestarina yhteistyötä on tehty myös kansainvälisesti eri kaupunkien ja verkostojen kanssa, joten näkökulmaa kaupunkien merkittävään rooliin on kertynyt myös maailman mittakaavassa.

– On tärkeää, että ymmärretään elinvoimaa – mistä se syntyy. Mistä syntyy työtä, mistä uutta elinkeinoa ja uutta elinvoimaa? Uskon todella vahvasti siihen, että kaupungeissa voidaan tehdä isoja ja merkittäviä asioita. Nyt katsotaan, miten eduskunnan kautta saisimme vahvistettua kaupunkien roolia.

RAZMYARILLE tärkeä vaikuttamisen paikka on myös se, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin se todellisuus, joka Suomella on edessään väestörakenteen muutoksen myötä. Hän toivoisi pitkäjänteisempää ”ison kuvan” katsomista ja ratkaisujen rakentamista kuin tyypillisesti yksittäisissä hallitusohjelmissa saadaan aikaan. Hän on syvästi huolissaan siitä, mitä esimerkiksi työperäiselle maahanmuutolle ja sen edistämiselle tapahtuu, jos perussuomalaiset ovat hallitusvastuussa.

– Väki ikääntyy, meillä on valtava työvoimapula ja se näkyy kaupungeissa. Se on kaikkein keskeisin ja isoin kysymys, miten se ratkaistaan. Mielestäni se tarkoittaa, että paitsi että lisäämme koulutuspaikkoja ja varmistamme, että ne vastaavat tarpeita, sen lisäksi tarvitaan aidosti ja oikeasti työperäistä maahanmuuttoa. Tarvitsemme kaikenlaisiin työpaikkoihin todella merkittävän määrän lisää ihmisiä.

– Pahoin pelkään, että sellaisella porvarihallituksen kokoonpanolla (jossa ps on), työperäistä maahanmuuttoa ei tulla edistämään sellaisella tavalla tai määrällä, mitä Suomi tulee oikeasti tarvitsemaan, että selviydymme, hän jatkaa.

RAZMYAR sai eduskuntavaaleissa Helsingissä 14108 ääntä. Hän ei osaa arvioida, millaisilta ihmisiltä äänet ovat tulleet. Hän uskoo, että hänen sanomansa on vedonnut varmasti monenlaisiin ihmisiin.

– Kun katsoo äänestyskarttaa, niin olen saanut ääniä joka puolelta kaupunkia todella laajasti – vahvoilta demarialueilta, mutta myös demareille epätyypillisiltä alueilta.

Hän arvioi, että hänen työnsä apulaispormestarina ja tuttuus ”helsinkiläisenä kasvona” on vaikuttanut tulokseen, mutta ei pelkästään. Razmyar katsoo, että hänen teemansa ovat puhutelleet ihmisiä. Hän huomauttaa, että myös SDP on näyttäytynyt jo aiempien kuntavaalien perusteella kaupunkilaisille entistä varteenotettavampana vaihtoehtona.

– Ihmisten palautteessa toistui paljon se, että olen koulutuksen ja sivistyksen puolestapuhuja. Myös ilmastoasiat ja ihmisoikeusasiat ovat helsinkiläisille tärkeitä. Uskon myös, että viestini on puhutellut ihmisiä, joita pelottaa esimerkiksi perussuomalaisten todella huolestuttava ”Suomi suomalaisille” -viesti ja porvarihallituksen kylmä kyyti pienituloisille.

HUOLI tulevasta tuntuu todella olevan Nasima Razmyarin mielessä suuri, sillä hän toistaa sen monta kertaa haastattelun aikana. Häntä mietityttää, että millaista viestiä perussuomalaisten mahdollinen hallitukseen meno lähettää myös muiden hallituspuolueiden arvoista.

– Olen joskus leikkimielisesti sanonut, että jollen olisi SDP:ssä, olisin varmaan RKP:ssä. Jos RKP menisi perussuomalaisten kanssa hallitukseen, olen tosi pahasti pettynyt omaan leikkimieliseen ajatusleikkiini. Kyllä siinä on kyse niin monesta muustakin asiasta kuin talouskysymyksistä. Siinä hyväksytään perussuomalaisten ajattelu ja käsitys ihmisyydestä, ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista.

Torstaina ennen hallitustunnustelijan kysymysten saamista Nasima Razmyar totesi, että on tärkeää, että SDP pyrkii kaikin keinoin vähentämään sitä iskua, mikä porvarihallituksella olisi hänen näkemyksensä mukaan esimerkiksi pienituloisten ihmisten ja työttömien elämään. Se onnistuisi vain hallituksessa.

– Tietysti se tarkoittaa kompromisseja, mutta niitä olisi pitänyt tehdä myös sellaisessa tapauksessa, että SDP olisi ollut ykkösenä maalissa. Meillä on vastuu niille ihmisille, joiden puolesta puhuimme vaalien alla, ja joille porvarihallitus tarkoittaa tosi kylmää kyytiä.