Uudenmaan vaalipiiristä eduskuntaan nousseet Eemeli Peltonen ja Helena Marttila sekä Pirkanmaalta ponnistava Ville Merinen kertovat haastattelussa myös odotuksistaan ja tavoitteistaan – asioista, joihin he haluavat vaikuttaa.

Juttu on osa sarjaa, jossa tutustutaan SDP:n uusiin kansanedustajiin – aina kolmeen kerrallaan. Aiemmin tunnelmiaan ovat avanneet Jani Kokko, Elisa Gebhard ja Anna-Kristiina Mikkonen sekä Pia Hiltunen, Juha Viitala ja Saku Nikkanen.

JÄRVENPÄÄLÄINEN Eemeli Peltonen sanoo, että ensimmäisten eduskunnassa vietettyjen päivien jälkeen päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus siitä suuresta luottamuksesta, jonka uusmaalaiset hänelle vaaleissa antoivat.

Eduskuntatalo – sen sokkeloiset käytävät ja tavat – ovat Peltoselle jo entuudestaan varsin tutut. Hän on aiemmin työskennellyt avustajana SDP:n kansanedustajille – Joona Räsäselle, Timo Harakalle, Mika Karille ja Aki Lindénille. Eduskuntatyön alkaessa on Peltosen mielestä eduksi, etteivät esimerkiksi talousarvioprosessi tai vaikkapa kirjallisen kysymyksen tekeminen ole aivan uppo-outoja asioita. Käytännön asiat ovat nyt ensimetreilläkin sujuneet sulavasti.

Ehdolla Peltonen oli jo viime eduskuntavaaleissa. Silloin ääniä kertyi hieman vajaa 3500, nyt potti oli 5747. Kysymys siitä, ketkä tai millaiset ihmiset häntä äänestivät, on Peltosen mielestä kinkkinen.

– Helpompi on vastata kysymykseen, että mistä minua äänestettiin. Kannatusprofiilini oli hyvin paikallinen, kun Keski-Uudenmaan kolmesta kunnasta – Järvenpäästä, Keravalta ja Tuusulasta – tuli se valintaan riittävä kannatus. Muualtakin tuli ääniä kyllä, mutta merkittävimmät määrät tulivat näistä. Sain 12 prosenttia Järvenpään äänistä. Uskon, että siinä on varmasti kaikenikäisiä sosialidemokraattien äänestäjiä, Peltonen puntaroi tulostaan.

KÄRKITEEMANA vaalikampanjassaan Eemeli Peltosella oli Suomen pitäminen hyvinvointivaltiona tulevaisuudessakin. Se edellyttää työhön, tulevaisuuteen ja hyvinvointiin panostamista, hän kiteyttää. Hän toivoo pääsevänsä nyt työskentelemään näiden asioiden parissa hyvin tiiviisti riippumatta siitä, alkaako työ oppositiossa vai hallituksessa.

– Työllisyyden edistäminen on asia, jossa olen mielelläni aktiivinen. Tietysti yhteistyössä jopa yli puoluerajojen, koska työllisyys on kohtalonkysymys. Työllisyysasteen nostaminen on asia, jolla pidetään hyvinvointivaltion pyörät pyörimässä. Jos ei ole korkeaa työllisyyttä, ei ole myöskään veroeuroja, joilla kustantaa kaikki tärkeät palvelut.

Mihin valiokuntiin SDP:n kansanedustajat lopulta päätyvät, selviää vasta syksyllä, kun valiokuntapaikat virallisesti jaetaan. Alkuun edustajat ripotellaan eri valiokuntiin aakkosjärjestyksessä, joskaan ei aivan mihin sattuu. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta merkittäviin valiokuntiin kukaan ei päädy edes väliaikaisesti arvalla.

– Meidän pitää esittää toiveemme eduskuntaryhmälle toukokuun alkuun mennessä. Itse olen esittänyt ensimmäiseksi toiveekseni hallintovaliokunnan, jossa päällimmäisinä asioina ovat minua kovasti kiinnostavat kunta-asiat, sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto, Peltonen kertoo.

ELÄMÄNMUUTOS arjen kuvioiden näkökulmasta ei kansanedustajuuden myötä ole valtaisa, Eemeli Peltonen arvioi.

– Voisi sanoa, että työmatkakin vaihtuu vain toiselle puolen Töölönlahtea, kun olen työskennellyt Eduskuntataloa vastakkaisella puolen Ympyrätalossa Hakaniemessä. Se ympyrä, jossa arki pyörii, ei muutu, mutta kansanedustajan rooli ja vastuu on erilainen. Kansanedustajana ei olla seitsemän tunnin työpäivässä, vaan työtä tehdään 24/7 seuraavat neljä vuotta, hän sanoo.

Toki pohdittavaksi tulee se, millä tavalla muut luottamustehtävät ja kansanedustajuus sopivat yksiin. Järvenpäässä Peltonen toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella aluevaltuuston puheenjohtajana.

– Haluan ensin katsoa, miten arki lähtee eduskunnassa rullaamaan – että näkee tosiasialliset ajankäytön mahdollisuudet. En ole halunnut vielä ennen aikojaan kuuluttaa, että mikä tehtävä olisi se, mistä luopuisin, hän sanoo.

VAALITULOS SDP:llä oli historiallinen, eikä Eemeli Peltonen kuvaisi sitä muuksi kuin vaalivoitoksi, vaikka kokoomus ja perussuomalaiset kannatuksessa edelle menivätkin. Se toki huolettaa, mitä vaalitulos Suomelle merkitsee. No, pitäisikö SDP:n lähteä hallitukseen vai ei?

– Se on niin, että asia on nyt ennen kaikkea Petteri Orpon ja kokomuksen käsissä. Varmasti me vastaamme hallitustunnustelijan kysymyksiin vakavasti, mutta ne myös näyttävät vähän suuntaa siihen, haluaako kokoomus meidät hallitukseen vai ei. Täytyy olla valmis menemään, jos kutsu neuvotteluihin tulee, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Meillä oli selkeä vaaliohjelma, eikä keskeisistä tavoitteista ole syytä luopua. Aika näyttää, Peltonen luonnehti haastatteluhetkellä keskiviikkona.

Helena Marttila nousi eduskuntaan varasijalta. (Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander)

ESPOOLAINEN Helena Marttila nousi eduskuntaan varasijalta, kun kansanedustajaksi valittu meppi Miapetra Kumpula-Natri (sd.) päätti jatkaa europarlamentissa vaalikauden loppuun. Marttila kertoo olevansa iloinen päästessään sijaistamaan juuri Kumpula-Natria.

– Kampanjoimme yhdessä Espoossa, joten tuntuu siksi tosi kivalta hypätä hänen sijaisekseen. Olen tosi iloinen siitä, että pääsin mukaan heti näin alkukaudesta ja pääsen tähän perehdytysputkeen. Täällä on tosi iloinen ja innostunut tunnelma. On ihan sanoinkuvaamaton fiilis, että on saanut sellaisen luottamuksen vaaleissa, että pääsee tähän taloon, Marttila kuvailee tunnelmiaan.

Marttila on kerännyt kokemusta vaalikampanjoinnista kenties hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Monet aloittavat kuntavaaleista, mutta Marttila on alkujaan lähtenyt politiikkaan mukaan vuonna 2019, kun hän oli ensi kerran eduskuntavaaliehdokkaana. Sen jälkeen hän veti eurovaalikampanjan ja vasta sitten vuorossa olivat kunta- ja aluevaalit. Näissä eduskuntavaaleissa hän keräsi 4171 ääntä.

– Tykkään muistuttaa, että olen ainoa Länsi-Uudenmaan ainoa sosiaalityöntekijävaltuutettu, kun aluevaaleista puhuttiin sote-ammattilaisten vaaleina. Lääkäreitä ja hoitajia oli, mutta sosiaalipuolelta vähemmän. Olen nyt saanut viestiä sosiaalialan ammattilaisilta, että monelle alalla työskentelevälle on ollut merkityksellinen asia, että sosiaalityöntekijä on lähtenyt politiikkaan mukaan, Marttila pohdiskelee sitä, keiltä hän on ääniä saanut.

Toisaalta ”ihan tavalliset espoolaiset” ovat Marttilan arvion mukaan myös löytäneet hänet. Vaalikentällä olikin Espoossa aivan poikkeuksellisen positiivinen tunnelma demareita kohtaan, hän sanoo. Vaalitulos oli valtakunnallisesti SDP:lle hyvä ja historiallinen, mutta sitä se oli myös Espoossa. Kannatus oli 16,9 prosenttia – nousua viime eduskuntavaaleista oli 3,8 prosenttia.

– Paljon on puhuttu taktisesta äänestämisestä, mutta itse ajattelen, että demarit ovat onnistuneet puhuttelemaan ihmisiä. Onnistuimme hallitusvastuussa hyvin ja olemme vähän luoneet uudelleen sitä, miltä SDP ihmisistä näyttää. Kun jopa Espoossa kehdataan julkisesti sanoa, että on äänestänyt demareita, se kertoo siitä, että on tapahtunut jonkinlainen uudelleensyntyminen puolueena, Marttila sanoo.

SOTE-ASIOISTA puhuessa muistetaan Helena Marttilan mielestä nykyään jo hieman paremmin sosiaalipuoli, mutta kansanedustajana hän haluaa tuoda sitä vielä voimakkaammin esiin.

– Koronakin miellettiin talous- ja terveyskriisinä, vaikka se oli myös ihan massiivinen sosiaalinen kriisi. Sosiaalihuoltoon ei oikeastaan panostettu ollenkaan, vaan sitä ajettiin alas. Näen, että niitä jälkiä nyt korjataan pahoinvointina, jengiytymisilmiönä ja muuna. Haluan tuoda esiin myös sitä näkökulmaa, että sosiaalihuollolla turvataan myös sisäistä turvallisuutta.

Lapset ja luonto. Nämä teemat ovat Marttilan johtotähtinä päätöksenteossa. Hänen mielestään on selvää, että ilmastotavoitteista ei saa tinkiä. Hän toivoo myös, että luontolaki etenee tällä kaudella. Vaalitulosta ruotiessaan Marttila huomauttaa, että tuloksessa näkyy se, millaisesta velasta vaaleissa puhuttiin.
– Pidin itse esillä luontovelkaa, jolla me nytkin elämme ylikulutuspäivän jälkeen. Siitä puhuttiin hämmästyttävän vähän. Vaaleissa puhuttiin nimenomaan taloudellisesta velasta ja kokoomus oli varmasti vahvoilla siinä.

Lastensuojelun avohuollossa sosiaalityöntekijänä työskennellyt Marttila pitää myös tärkeänä sitä, että palveluissa painopiste olisi ennaltaehkäisevässä työssä.

– Olen pitänyt esillä myös sitä, että ei ainakaan tehtäisi lyhytnäköisiä leikkauksia, hän kiteyttää.

Valiokunnista moni kiinnostaa Marttilaa, mutta erityisesti ympäristövaliokunta ja lakivaliokunta kiinnostavat häntä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tietysti myös, mutta hän uumoilee, että sinne on tunkua niin, ettei hänellä ehkä ole sinne saumaa.

UNELMIEN täyttymykseksi Helena Marttila kuvailee sitä, että kansanedustajana hän pääsee keskittymään täysipäiväisesti politiikkaan. Kunta- ja alueasioita kun on pitänyt pyöritellä mielessä työn ohella. Hän arvioi, että valtuutettuna toimiminen niin kunta- kuin aluetasolla onnistunee hyvin. Arkikaan ei muutu hirvittävästi, kun matka Espoosta eduskuntaan ei ole pitkä.

Entä miltä tuntuu ajatus siitä, että tehtävästä kansanedustajana pitää luopua, kun Miapetra Kumpula-Natri palaa EU:sta Suomen politiikkaan?

– Suhtaudun siihen aika lungisti. Ajattelen, että asiat menevät niin kuin me menevät ja minä kuljen virran mukana. Ajattelen, että on ihan kivakin päästä tällä tavalla pulahtamaan näihin hommiin – vähän kokeilemaan ja katsomaan, millaista tämä on. Moni edustaja ottaa ehkä ensimmäisen vuoden oppivuotena, jolloin katselee rauhassa, mutta itse ajattelin nyt vetää ihan täysillä.

Marttila toteaa, että tunnelmat ovat nyt odottavat oikeastaan vähän kaiken osalta. Nähtäväksi jää, millaista työ on, kun se pääsee kunnolla käyntiin.

– Tietysti hallituspohja mietityttää, että miten se määrittää meidän työtämme.

– Itse ajattelen, että Suomelle olisi kyllä hyvä sinipunahallitus. Vaikka en missään nimessä ota ilolla vastaan perussuomalaisten ja kokoomuksen porvarihallitusta, niin toisaalta sekin on ihan oikein, jos käy niin, että perussuomalaiset joutuvat ottamaan hallitusvastuunsa. Katsotaan, Marttila puntaroi.

Ville Merinen on tutustunut innoissaan uuteen työympäristöönsä. (Kuva: Lehtikuva/ Markku Ulander)

ENSIMMÄISET päivät eduskunnassa ovat menneet hämmästellen, Ville Merinen kertoo. Hän on ollut hieman yllättynytkin siitä, kuinka paljon historian havinaa ja tunnelmaa Eduskuntatalossa lopulta onkaan. Talo on hämmästyttävän hieno, Merinen kuvaa, mutta puitteiden lisäksi ilmapiiri on tehnyt vaikutuksen. Tuttuja hänellä ei eduskunnassa juuri entuudestaan ollut, mutta se ei ole menoa haitannut.

– Olen alkujaan Savosta lähtöisin, niin menen juttelemaan ihan kaikille suoraan. Se on aika tehokasta, olen jo tosi paljon tutustunut uusiin ihmisiin, Kuopiossa syntynyt Merinen kertoo.

– Arvelinkin, että se on niin, mutta ihan oikeasti kaikki ihmiset, joita olen tavannut tähän mennessä, ovat olleet tosi ystävällisiä. Ihan sama, mistä puolueesta toinen on – ollaan juteltu keskenämme tosi rennosti. Täällä on sellainen hyvin kunnioittava tunnelma, Merinen kiittelee.

Sekin on ehtinyt valjeta, että kansanedustajan tehtävä todella on monin tavoin vaativa. Päivät ovat pitkiä ja oman aikataulun muodostaminen on oma taiteenlajinsa, jossa varmasti riittää opeteltavaa, Merinen arvioi. Onko tuoreella edustajalla riittänyt paljon vientiä?

– On, ihan älyttömästi. Puhelin on soinut enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Sähköpostia on tullut ja yhteydenottopyyntöjä vaikka mihin.

Merinen on saanut jo myös maistiaisia pendelöinnistä ja pitkistä päivistä. Toisin kuin uusimaalaisilla Peltosella ja Marttilalla, on Pirkkalassa asuvalla Merisellä edessä suurempi muutos elämään. Merinen on jo hankkinut asunnon Helsingistä, mutta mitään kalusteita tai tavaroita siellä ei vielä ole. Niinpä hän on matkannut illaksi kotiin.

– Esimerkiksi tiistaina, kun oli ensimmäinen päivä, lähdin kotoa 6.30 aamulla ja olin kotona puoli yhdeltä yöllä. Onhan tämä aika räväkkä aikataulu. Kaikki päivät eivät ole varmasti pitkiä, mutta on se aika selkeä asia, että tälle tehtävälle annetaan paljon aikaa.

– Henkilökohtaisesti suurin muutos on varmasti se, että en ole joka päivä kotona. Olen ollut tosi kotikeskeinen isä ja puoliso – siinä on henkilökohtaisesti varmasti eniten opeteltavaa, että olen tiistaista perjantaihin poissa kotoa. Ja että sitten, kun on kotona, niin on siellä oikein kunnolla ja keskittyneesti, Merinen kertoo.

VILLE MERINEN tempaisi ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan melkoisen äänisaaliin, 6274 ääntä. Se tarkoittaa, että hän oli toiseksi eniten ääniä Pirkanmaalla saanut demari. Merinen pohtii, että äänimäärä kertoo myös siitä, että hänen sanomansa on vedonnut ”yllättävän laajalle porukalle”.

– Mediassa on paljon puhuttu ”Tiktok-Villestä”, mutta kyllä se minun sanomani on vedonnut myös muihin kuin vain Tiktokin katsojiin, Terapeuttivillenä Tiktokista tuttu Merinen sanoo.

– Äänestäjäni ovat varmasti olleet kuitenkin juuri hyvinvoinnista ja mielenterveydestä kiinnostuneita ihmisiä. Tosi moni terveys- ja mielenterveysalan ihminen on kertonut äänestäneensä minua. Paljon on tullut myös sellaisia viestejä, että koko perhe – nuoret aikuiset ja heidän vanhempansa – ovat äänestäneet minua. Se on aika hienoa.

Merinen sanoo, että häntä puhuttelee moni asia nuorten koulutuksesta liikuntaan, mutta kansanedustajana hänellä on paljon annettavaa nimenomaan mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Ihmisten pitäisi päästä terapiaan paremmin, mutta erittäin tärkeä asia sen saavuttamiseksi on tarkastella psykoterapeuttien koulutusta. Merisen mielestä sen pitäisi olla maksutonta.

– Koulutus on niin kallis, että se on eriarvoistava. Kun 40-50 000 euroa on aika yleinen hinta, niin siellä ei ole hirveästi nuoria aikuisia, vaan pääosin jo vähän iäkkäämpiä ja varakkaampia ihmisiä. Minusta pitäisi olla niin, että kuka vaan, joka on kiinnostunut, voisi hakeutua alalle ilman, että rahatilanne vaikuttaa niin paljon. Suomessa on valtava pula psykoterapeuteista – varsinkin yksilöterapeuteista, hän muistuttaa.

Ei liene yllätys, että valiokunnista Ville Meristä ominta omaa olisi sosiaali- ja terveysvaliokunta. Itselle luontaiselta tuntuisi myös työ- ja tasa-arvovaliokunta tai sivistysvaliokunta.

– Mutta olisi itse asiassa tosi mielenkiintoista mennä johonkin itselle ihan vieraaseen, että joutuisi opettelemaan tosi paljon uutta! Tykkään uuden opettelusta, olen tosi intensiivinen opiskelija. Kun hurahdan johonkin asiaan, niin kerään siitä aina heti ihan hurjia määriä tietoa.

VAALITULOKSEN Ville Merinen luonnehtii kielivän osittain yhteiskunnan jakaantumisesta. Ääripäät korostuvat, hän sanoo. Tuloksessa on näkyvissä sama trendi, jonka hän on nähnyt myös sosiaalisessa mediassa nuorten keskuudessa.

– On sellaisia nuoria, jotka ovat tosi kiinnostuneita kaikesta uudesta. Heitä kiinnostavat esimerkiksi ilmastoasiat ja vähemmistöjen asiat. Suvaitsevaisuus ja avoimuus ovat heille tärkeitä. Sitten on toisaalta sellainen ehkä konservatiivisempi linja. Ollaan kiinnostuneita enemmän vain siitä omasta elämänpiiristä, eikä oikein halutakaan kuulla esimerkiksi äsken mainituista asioista. Somen perusteella vaalitulos, tietynlainen ääripäiden korostuminen, oli odotettava, hän sanoo.

Merinen arvioi, että hän pystyy käyttämään aiempaa vähemmän aikaa sosiaalisen median sisältöjen luomiseen, mutta hän pyrkii silti tekemään julkaisun tai pari viikossa. Hän pohtii, että kun muita luottamustoimia ei ole, hän voinee käyttää somehommiin kansanedustajien niin kutsuttua maakuntapäivää eli maanantaita. Tuleeko eduskuntatyö näkymään Terapeuttivillen Tiktokissa?

– Jonkin verran, koska kyllä se ihmisiä hirveästi kiinnostaa, nuoriakin. Yritän tehdä sitä myös niin, että nuoria alkaisi kiinnostaa vaikuttaminen vähän enemmän. Se tapahtuu vain niin, että nuorten kanavissa on heidän seuraamiaan ja arvostamiaan ihmisiä kertomassa, että tämmöistä täällä on, tällaisia asioita täällä tapahtuu ja näin täällä vaikutetaan, Merinen kuvailee.

Entä mitä Ville Merinen pohtii hallitukseen lähtemisestä?

– Meillä oli tosi selkeät vaaliteesit ja mielestäni meidän pitää ehdottomasti pitää niistä tiukasti kiinni. Jos niitä meille tärkeitä ja hyviä asioita on mahdollista saada hallitusohjelmaan, niin silloin ehdottomasti hallitukseen lähtemistä voi harkita.