Hän sanoi jättäneensä alkuvuonna ehdokassitoumuksen Uudenmaan kokoomukselle.

– Tietysti ehdokaslistat asetetaan vasta syksyllä, niin katsotaan, mitä siitä tulee. Toistaiseksi en pyri mihinkään muuhun tehtävään.

Valtapyrkimyksistä kysyttäessä Lepomäki totesi, ettei ole tavannut yhtäkään kansanedustajaa, joka ei pyrkisi valtaan. Hän lisäsi, että kansanedustajalla on edustuksellisessa demokratiassa kansan antama mandaatti.

Lepomäeltä kysyttiin tasa-arvon toteutumisesta politiikassa ja kokoomuksessa. Hän lainasi mediaa, jonka selvityksen mukaan kokoomuksen johtoporukassa ei ole kovin monta naista.

Lepomäen mielestä naisia ja miehiä kohdellaan aavistuksen verran eri tavoin politiikassa. Sillä on merkitystä henkilöiden valikoitumisessa johtotehtäviin.

Hän kertoi ihmetelleensä sitä, kun kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kaksi vuotta sitten sanoi, ettei hänestä tule ministeriä.

– Kun hän halusi 2 miestä ja 2 naista sinne, niin aikaisemmin ei ikinä ole ollut ongelma se, että on esimerkiksi 3 miestä 4:stä tai 4 miestä 5:stä ministereinä. Toki ajat ovat nyt uudet. Itse omalta kohdaltani sanon, että naiskiintiöt, joita en kannata elinkeinoelämässä enkä politiikassa, ainakin minun kohdalla ovat toimineet vain minua vastaan, Lepomäki naurahti.

Lepomäki penäsi kirjansa julkistamisessa enemmän uudistusmielisyyttä ja visioita politiikkaan. Hän kaipaa uudistuksia poliittiseen keskustelukulttuuriin. Lepomäki sanoi uskovansa, että Eurooppaa kohtaa jälleen lähivuosina finanssikriisi, muun muassa siksi Suomi tarvitsee kipeästi uudistuksia.

Lepomäki haluaa Suomeen nykyistä avoimemmat työmarkkinat ja sotu-uudistukseen hänellä on oma mallinsa, perustili.
Ansiosidonnaista työttömyysturvaa hän ei olisi lakkauttamassa, vaan korvaamassa sitä perustiliin liittyvillä ratkaisuilla. Kaikki työttömyysvakuutusmaksua maksavat pitäisi kuitenkin hänen mukaansa saada ansioisidonnaisen piiriin.

Hän kaipaa lisää keskustelua myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tasavallan presidentille hänellä oli kysymys siitä, mitä tarkoittaa presidentin puhuma aktiivinen vakauspolitikkaa.

– Mihin pyritään, mitkä ovat lähivuosien suunnitelmat, se ei ole minulle kauhean selkeää.

Lepomäki itse lähtisi aktiivisesti edistämään länsiliittoutumista ja myös valmistelemaan sitä, että Suomi pyrkisi puolustusliitto Naton jäseneksi.

Lepomäki mainitsi kirjoittaneensa vuonna 2010, että Suomessa pitäisi luopua työehtosopimusten yleissitovuudesta.

– Tavalla tai toisella, se on makuasia miten se tehdään.

Halitusohjelmassa ja -neuvotteluissa 2015 ei Lepomäen mukaan tavoiteltu yleisitovuuden poistamista vaan sitä, että paikallinen sopiminen tehtäisiin niin laajaksi, että työehtosopimuksesta voitaisiin poiketa laajasti työntekijän subjektiivisella oikeudella.

Lepomäen mukaan oli historiallinen hetki tehdä asialle jotain.

– Tavallaan on sääli, että saamme aika helposti paitsi hallitukset, poliitikot niin myös median puhuttua sen kannalle, että tehdään taas uusi tupo (yhteiskuntasopimus). Ihmettelin 2016 alussa, kuinka monet arvostamiani lehtimiehet puhuivat, että tehkää nyt se yhteiskuntasopimus.

– Uskon, että Sipilällekin kuitenkin yhteiskuntasopimus oli kuitenkin isompi juttu kuin paikallinen sopiminen.

Lepomäen mukaan kokoomus hassasi momentuminsa, kun yhteiskuntasopimus elokuussa 2015 oli kaatunut toisen kerran.

– Silloin olisi pitänyt lähteä määrätietoisesti edistämään paikallista sopimista, josta on hyvin vahvat kirjaukset hallitus-ohjelmassa. Sen sijaan hallitus alkoikin puuhata pakkolakeja, Lepomäki kertasi ja totesi itse yrittäneensä vaikuttaa taustalla siihen, että edettäisiin paikallisen sopimisen reittiä.

Lepomäen mukaan kokoomus nielaisi väärän syötin tiellä, joka kulki lopulta kohti kilpailukykysopimusta.

Työperäisestä maahanmuutosta Lepomäki sanoi, että kannattaisi sen vapauttamista kokonaan ja “toisaalta ehkä vähän uhkarohkeastikin täydellistä elintasopakolaisuutta”.

– Kannatan sitä myös maan rajojen sisällä, että ihmiset voivat voivat muuttaa paremman elintason perässä ja tehdä sen perässä ratkaisuja.