Työttömyys vähenee, bruttokansantuote nousee ja ehkä ”tarkkailuluokan” uhka väistyy.

Oppositio kertoo vaihtoehtoiset ratkaisunsa kansakunnan hyvinvoinnin ja tulevaisuuden uskon palauttamiseen. Ensin mainittu politiikka on osoittautunut sudeksi ja jälkimmäisestä on aiemmilta vuosilta positiivista näyttöä.

Harmi kyllä, mutta kumpikaan osapuoli ei esitä minkäänlaista konseptia tai tahtoa kehittää talouden tuloihin ja menoihin olennaisesti vaikuttavia yhteiskunnan palvelurakenteita.

PAHIMPIA MOKIA tässä mielessä oli soteratkaisu. Päätöksillä niputettiin terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut panostamatta käytännössä lainkaan palveluanalyysien kautta niiden kehittämiseen.

Toisella tavalla tehtynä palvelujen laatu, kustannusten hallinta ja henkilöstön hyvinvointi olisi nyt kertaluokkaa paremmalla tasolla. Muutos- ja YT-neuvotteluilta sekä irtisanomisuhan ylläpitämästä henkilöstön väsymyksestä seuraamuksineen olisi vältytty.

Työllisyys- ja palvelutilanteen kannalta hiljaista on ollut myös etujärjestörintamalla. Töitä, tilauksia, hankerahoitusta ja osaavaa työvoimaa on kouluttaen saatavissa. Kaikki asioita, jotka vaativat jatkuvia ponnisteluja maa- ja metsätalouden, kaivostoiminnan, logistiikan ja maata kattavien palvelujen toimivuudenkin turvaamiseksi. Hiljaista on.

Mitä nyt länsirataa jotkut järjestöt ovat varovaisesti tukeneet. Sen sijaan toimiva itärata vastaisi pohjoisenkin tarpeisiin ja avaisi uusia resurssi- ja työmahdollisuuksia.

PANKKIMAAILMAKIN on ihmeen vaisu. Uutisissa vuoron perään kyllä esittävät laskelmia hiukan ennustajaeukon tyyliin. Voi olla tai sitten ei, kun ajassa noita isoja muuttujiakin on niin monta.

Eipä jää kuluttajalla käteen mitään sellaista, joka rohkaisisi muuhun kuin sukanvarsisäästöihin.

Pankit ovat yrityksiä yhteiskunnallisin velvoittein. Ollakseen tehtäviensä tasalla niiden on mietittävä, miten yhteiskuntaamme vaivaavassa henkisessä lamassa toimitaan, jotta kuluttajat aktivoituvat ja lainamarkkinat alkavat tukea oikeansuuntaista kysyntää!

Olisiko esimerkiksi niin, että tehtävänsä ymmärtävä pankki aktivoituu siellä, missä kuluttajientarpeet ovat isoimmat eli asuntomarkkinoilla?

Asua pitää elämäntilanteen mukaan joko isommin tai pienemmin, lähellä palveluja tai luontoa tai työpaikkaa.

Kysynkin missä viipyvät tuotteet, jotka rohkaisevat esimerkiksi asunnonvaihtajia hankkimaan asuntolainaa? Niitä käytetään heti, kun rahaa saa minimaalisella korolla ja lainan takaisinmaksu alkaa oman asunnon tultua myydyksi tai vuokratuksi.

Pankkien aikoinaan toteuttamaan hulvattomaan lainapolitiikkaan ei tarvitse sortua. Pankkimaailman on aika tukea kuluttajien aktivoitumista luopumalla kilpikonna-asenteesta ja otettava käyttöön kannustavia, mutta kuluttajan kannalta turvallisia talous- ja lainaratkaisuja.

Asennemuutos sopii malliksi muillekin yhteiskunnan vaikuttajille. Äären ja vieren väliin mahtuu kaikkia palvelevia turvallisia ratkaisuja, kunhan vain tahtoa ja tekijöitä löytyy.

Energiaa ei kannata tuhlata selittelyyn eikä syyttelyyn. Ne vain kasvattavat jo syntyneitä ongelmia.

Matti Lehesniemi
Kirjoittaja on sosionomi Kulloosta.