– Perinteinen sanonta, jonka mukaan laihempikin sopu on parempi kuin lihava riita, pitää tässä paikkansa. Se mitä sopu käytännössä tarkoittaa on vielä hämärän peitossa, Räsänen sanoo.

EU-maat sopivat Brysselissä pitkälle aamuyöhön venyneissä neuvotteluissa muun muassa EU:n ulkopuolisiin maihin kaavailtavien maihinnousupisteiden perustamisesta ja unionimaihin tulevista maahanmuuttajien käsittelykeskuksista.

Pisteiden ja keskusten tarkemmasta kokoonpanosta ei Räsäsen mukaan ole mustaa valkoisella. Edessä on vielä monta kokousta.

Räsäsen mukaan eri maiden Libyaan perustamat keskukset ovat vähentäneet Eurooppaan pyrkivien liikehdintää, mutta viestejä keskusten olosuhteista ei voi pitää mairittelevina.

– Koordinoijaksi tarvitaan vastuullinen taho.

Maininousupisteet toisivat Räsäsen mukaan parannusta nykytilaan, jossa Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta yritetään hallita vasta Schengen-rajalla.

– Näin pystyttäisiin vähentämään salakuljettajabisnestä ja hengenvaarallisia Välimeren reittejä. Olennaista on, että maihinnousupisteet toimisivat EU:n rahoittamina. Toinen vaihtoehto on, että eri maat perustavat omia keskuksiaan, joissa käytännöt vaihtelevat.

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa voitaisiin Räsäsen mukaan tehdä periaatteessa samanlainen sopimus mikä EU:lla jo on Turkin kanssa. EU ja Turkki ovat sopineet siirtolaisten ja pakolaisten kohtelusta, ja Turkki on omalta puoleltaan rajoittanut ihmisten liikkumista edelleen EU-alueelle.

Myös EU-maihin perustettavat käsittelykeskukset toimivat helpommin teoriassa kuin käytännössä. Keskus voidaan perustaa, kunhan jäsenmaa siihen ensin suostuu. Myöntymistä vaikeutta monien maiden sisäpoliittinen tilanne.

Poliittista keskustelua maahanmuutosta kuumentavat jo syviksi kaivetut juoksuhaudat. Käsittelykeskukset on leimattu jo pelkän nimen perusteella muun muassa keskitysleireiksi.

– Etukäteiskantoja otetaan lukematta päätöslauselmaa sen perusteella, mitä niiden ajatellaan pitävän sisällään. Olisin varovainen leimaamaan keskuksia heti helvetin esikartanoiksi. Kyse on siitä miten ne hoidetaan.

Räsäsen mukaan turvapaikkajärjestelmästä on tullut siirtolaisuuden pääväylä mikä on osaltaan myös maahanmuuttoon liittyvien poliittisten ristiriitojen taustalla.

– Perusteettomat hakijat pitäisi pystyä erottelemaan turvaa tarvitsevista aikaisemmassa vaiheessa. Nyt sisäinen keskustelu eri maissa on johtanut siihen, että maat haluavat kiristää kansallista politiikkaansa. SDP:n kanta on, että hallittu tilanne ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttävät Euroopan yhteistä ratkaisua, muuten käytännöt uhkaavat muotoutua erilaisiksi eri maissa.

Lopullisia käytäntöjä ei löytynyt myöskään Dublin-menettelyyn ja taakanjakomekanismiin, joka on erityisen tärkeä muuta EU:ta enemmän pakolaisia vastaanottaville Välimeren maille kuten Italialle, Kreikalle ja Espanjalle. Dublin-menettelyn mukaan turvapaikanhakijan hakemus pitäisi käsitellä siinä maassa, jossa turvapaikanhakijaksi on ensi kertaa rekisteröidytty.

– Nyt jäi sopimatta miten Dublin-sopimuksen uudistaminen asetustasolla säädettäisiin. Suomen kannalta on järkevää korostaa edelleen ensimmäisen vastaanottajamaan vastuuta mutta se vaatii taakanjakomekanismia, joka olisi nykyistä tehokkaampi ja automaattisempi. Visegrad-maiden ja osittain Suomenkin kanta on, että kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Tämä on umpisolmu, jonka avaaminen edellyttäisi kaikilta taipumista kompromissiin.

Räsänen sanoo ymmärtävänsä, että ihmiset suhtautuvat maahanmuuttoon hyvin tunneperäisesti. Yhteisymmärryksen etsimistä on hänen mukaansa ollut ilmassa vähemmän kuin olisi tarvittu.

– Kannattaa välttää tunnelatautuneita kantoja ja etsiä pragmaattista ratkaisua. Yleensä se vaatii, että joistakin asioista pitää tinkiä. Täydellistä ratkaisua, johon kaikki ovat tyytyväisiä, syntyy harvoin. Tämä ei ole aihe, johon löytyy helppo populistinen ratkaisu.

EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan esteenä on Räsäsen mukaan myös johtajuuden puute. Saksan liittokanslerilla Angela Merkelillä on viime ajat ollut täysi työ pitää oma hallituksensa kasassa maahanmuuttoon liittyvien riitojen vuoksi.

– Suomikin voisi osoittaa tässä aktiivisuutta. EU-puheenjohtajana aloittaneella Itävallalla on intressi päästä asiassa eteenpäin. Heinäkuussa 2019 kun Suomi ottaa puheenjohtajuuden, tämä voi olla vieläkin pöydällä. Nyt olisi hyvä saada ratkaisuja.