Juntura kertoi yleiskokoukselle keväästä 2015, joka muutti hänen elämänsä. Nuori lääketieteen opiskelija koki muun muassa paineita opinnoista. Ensin tulivat paniikkikohtaukset, sitten iski voimakas ahdistus. Meneillään oli psykiatrian kurssi, jonka aikana hän tapasi potilaita ja näki ”pöydän toiselta puolen”, miltä näyttää, kun mielenterveys horjuu. Ei ollut helppoa huomata, että nyt oli hänen vuoronsa olla potilas.

– Ajauduin loppuun. Se oli aika pelottava tunne, kun en oikein tiennyt, mitä itselle tapahtuu. Mutta niin kuin käsi joskus murtuu, voi murtua mielikin. Otti aikansa ymmärtää, että kuinka moni muu nuori kokee saman. En ollut yksin. Kaikista mielenterveyden häiriöistä 75 prosenttia alkaa ennen 25 ikävuotta, Juntura kertaa.

– Vaikka olin etuoikeutetussa asemassa, kun minulla oli sekä lähimmäisten tuki ja ymmärrys että pääsy opiskelijaterveydenhuoltoon, oli avun saaminen silti hankalaa. Tajusin kouriintuntuvalla tavalla, kuinka paljon vaikeammassa tilanteessa ovat ne nuoret, joilla ei ole samanlaista tukiverkkoa, hän kuvailee.

Ohjelmassa tähdätään muun muassa mielenterveyshäiriöiden hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden parantamiseen. Hoitoon liittyvistä pulmista Junturalla on kokemusta paitsi potilaan myös lääkärin roolissa. Nyt kuudennen vuoden lääketieteen opiskelijana hän on työskennellyt terveyskeskuslääkärin viransijaisena. Hän kertoo, että usein hänellä on vain vähän tarjottavaa potilaalle.

– Voin tarjota omaa tukeani siinä hetkessä, mutta psykiatrisilla sairaanhoitajilla on yleensä aivan täyttä ja erikoissairaanhoitoon on hirveän pitkät jonot, hän kertoo.

– On se lääkärinä turhauttanut, kuinka vähän meillä on tarjota nopeaa apua siinä välissä (ennen erikoissairaanhoitoa), hän jatkaa.

Jonne Juntura pitää tärkeänä, että myös yhteiskunnan asenteita mielenterveysongelmiin pyritään muuttamaan.

– Edelleen on vallassa päähänpinttymä, että mielenterveysongelmat ovat heikkouden merkki. Ja näinhän ei ole, hän sanoo.

Murtuneen mielen hoidosta pitäisi pystyä puhumaan yhtä avoimesti ja yhtä tavallisena asiana kuin murtuneen käden kipsaamisesta. Ilman leimautumisen pelkoa.

– Stigman rikkominen on tärkeää. Jollemme siihen pysty, tulee kynnys hakeutua mielenterveyden hoitoihin pysymään korkealla, hän sanoo.

Lue Jonne Junturan koko haastattelu Demokraatista 29.11.